Markiisi de Saden elämä: osa 13-Naiset

Teksti professori Timo Airaksinen

DigiVallilassa käsitellään professori Timo Airaksisen suosittuja kirjoituksia Markiisi de Sadesta kerran viikossa. Markiisi de Saden vahva vaikutus näkyy edelleenkin koko ajan vapautuvassa ilmapiirissä yhä voimakkaampana, mitä seksuaalisuudesta puhumiseen ja sillä itsensä ilmentämiseen tulee, yhtä hyvin ja selkeästi se näkyy myös Friedrich Nietzschen viimeisessä kirjassa Ecce Homo, jonka kirjoittaja ja esittämä kaikki sen ajan arvot kunnolla kyseenalaistanut ihminen olivat sata vuotta aikaansa edellä aikalaistensa suureksi kauhuksi ja järkytykseksi. Esipuheensa aluksi filosofi muistuttaa, ettei ole mikään pelottava kummajainen tai moraalihirviö, vaan luonnostaan täysi vastakohta sellaisille ihmisille, joita siihen asti oli kunnioitettu hyveellisinä:

"Näin meidän kesken, minusta näyttää siltä, että juuri tämä on yksi ylpeydenaiheistani. Olen filosofi Dionysoksen opetuslapsi, mieluummin olisin satyyri kuin pyhimys." Samanlainen on vapaan erotiikan hullaannuttama Airaksisen markiisi de Sade. Airaksisen hellimä kirjoitustyyli on pohtivaa ja älyllisesti haastavaa. Markiisi de Sadessa hän puhuu yksilön pahuudesta: "Absoluuttisen optimistin mukaan jotkin hyvät asiat osoittautuvat olevan pahoja, mutta vain näennäisesti, ja luonnon kuvat toimivat kuvan kaunistamiseksi – edellyttäen että ne ovat varsinaisia vajavaisuuksia, joiden varjot ovat samanaikaisesti sekä pysyviä että ohimeneviä mitä sopivammalla esteettisellä tavalla". De Sade on myös eräänlainen kulttuurimme mittari.

Se kertoo siitä, uskallammeko katsoa itseämme tarkasti sisään. Professori Timo Airaksisen de Sade-tutkielma on edelleenkin tärkeä osa yleissivistystä sekä perusteos pohdittavaksi akselilla ihminen-vapaus-valta-ja kontrolli, sillä de Sadellekin olemassaolon kysymys oli pohjimmiltaan kysymys ihmisen vapaudesta ja siitä, kenellä on oikeus sanoa, mikä on oikein. Airaksisen tekstit ovat merkittäviä myös siksi, että hän onnistuu valaisemaan Saden kaunokirjallisten teosten filosofista maailmaa ja analysoi niissä esiintyvää etiikkaa, käsitystä vapaudesta ja nautinnosta sekä elämänkatsomusta vertaamalla Saden elämää ja tuotantoa filosofian an historian muiden suurten nimien, kuten mm. Hobbesin ja La Mettrien saavutuksiin.

Luvut ovat seuraavanlaisia; Johdanto, Filosofian kääntöpuoli, Saden filosofia ja sen tausta, Tosiasiat, Aiheet, Optimismin kumoaminen, Perverssiyden määritelmä, Luonto ja tyhjyys, Kaksi käsitystä luonnosta, Luonto ja arvo, Haaskaeläin, Tuuri ja transgressio, Hedonismi psykologiassa, Persoonallinen identiteetti, Naiset, Mielihyvä vai aivot, Kostaja, Paheen etiikkaa, Elämänsuunnitelmat, Inversion parodia, Paheellisuuteen kouluttaminen, Rakkaus, Yhteiskuntasopimuksen ivaelma, Yhteiskuntakritiikki, Utopiassa ja sen tuolla puolen, Tuskan ja nautinnon teatteri, Fallokratian kumoaminen, Kypsä ja vapaa saalistaja, Tyyli ja paheellisuuden moniselitteisyys, Toisto, Väkivallan kielioppi, Lukija, Moniselitteisyys, Metaforat, Hyvän ensisijaisuus, Pintatason hyvä, Syvätason hyvä, Pelastusveneessä, Sade peilin läpi, Likaisten asioiden kanssa askartelu, Hyve ja kontrolli, Narsismin tappio, Perversion merkitys, Moraalisen minän vahingoittuminen, Harkitsematon preferenssinmuodostus, Heikkous ja perverssiyden ydin, Tosiasioita vai kuvitelmia?, Jälkipuhe pokkariversioon 2019: Paha rakkaus, Sade Rakkaus ja väkivalta, Nautinnoista suurin, Luonto, moraali ja luonnon lait: Kant ja Sade, Pitäisikö Sade polttaa?. Miksi lukea Sadea.

Professori Timo Airaksinen: Markiisi de Saden elämä. Alkuperäisteos: The Philosphy of the Marquis de Sade (Routledge, London, 1995). Suomennos Manu J.Vuorio. Markiisi de Saden filosofia (Gaudeamus 1995). Gaudeamuksen luvalla Kulttuuriklubin pokkariversion toimittanut ja tuottanut Harald Olausen sekä kirjoittanut uuden esipuheen (Kulttuuriklubi 2019).

Naiset

Selvästikin kuka tahansa voi olla sadelainen sankari. Valinta on vapaa, kuten Justinen ja Julietten tapaukset osoittavat. Samoin miesten ja naisten välillä ei ole periaatteellista eroa, vaikka jotkut Saden tulkitsijat väittävätkin toisin. Esimerkiksi Lawrence W Lynch on väittänyt: "Jos sadelaiset naiset eivät olisi seksuaalisesti tärkeitä, voisimme myös sanoa, että heillä ei ole edes fyysistä identiteettiä. Justine ja Juliette ovat olemassa vain suhteessa miehiin. Tämän lisäksi naisilla ei ole mitään kansalais- eikä taloudellisia oikeuksia. Näyttää siltä, että Sade tarkastelee kahta naistyyppiä. He ovat joko prostituoituja ... Tai, miehet voivat orjuuttaa naisia ja nämä alistuvat lopussa tapahtuvaan murhaan Juliette voi olla vapaampi kuin muut sadelaiset naiset, mutta hänen täytyy jatkuvasti ryöstää ja tappaa selviytyäkseen itse.

Pitää todella paikkansa, että lopussakin Juliette on yhä riippuvainen ministeri de Noirceuilin kohtalosta. Hän on myös huora, joka tyydyttää kenen tahansa halut, Mutta nämä tosiasiat eivät kerro hänestä koko totuutta. Sade leikittelee seksuaalisten roolien rajojen ylittämisellä, ja tämä voi merkitä sitä, että naisten täytyy olla miesten kaltaisia. Oikeutetusti Lynch kiinnittää erityistä huomiota Saden feministisiin teemoihin, mutta tosiasiaksi jää, ettei missään oikeuksia käsittelevässä puheessa ole juurikaan mieltä Vanhan Hallituksen aikaisessa epäoikeudenmukaisessa yhteiskunnassa. Saden kohdalla naisten ongelma on nähtävä hänen transgressiivisen projektinsa muodostamaa taustaa vasten. Hän maalailee mitä kauhistuttavimman ja nöyryyttävimmán kuvan ihmiskunnasta, naiset mukaan lukien, eikä yritäkään tehdä oikeutta kenellekään.

Jotkut naiset ovat hyveellisiä uhreja, mutta Juliette itse rakastaa tappamista. Ei voitane erehtyä väitettäessä, että Saden naiskuvaus on melko epäonnistunutta, mutta tämä saattaa johtua siitä, että ne stereotyypit, joita hän yrittää kumota, ovat itsessään epäonnistuneita naiskuvauksia. Hän näyttää taistelevan yrittäessään olla subversiivinen alueella, joka jo on käsitteellisesti epävakaa. Saden naiset ovat sekä avuttomia uhreja että brutaaleja uhraajia. Saden temppu leikitellä äärimmäisyyksillä onnistuu vain miesten kohdalla tai siinä tapauksessa, että sukupuolierot on kokonaan jätetty pois kuvasta. Yritän ensin osoittaa, miten perinteellinen tämä näkemys naisen kaksijakoisuudesta on ja siten tulkita, mitä naiselle merkitsee miehen nöyryyttäminen, käsite, joka on sadelainen uutuus.

Vahvojen naisten ei tarvitse olla yksinomaan noitia, joiden voiman lähde on outo ja tuntematon ja jotka ovat, määritelmän mukaan, yhteiskunnan valtavirran ulkopuolella. Noitaopin perusteos, Malleus Maleficarum, voi tässä olla avuksi: Luonnossa on kolme asiaa, kieli, pappi ja nainen, jotka eivät hyvässä eivätkä pahassa tunne kohtuutta; kun ne ylittävät omat rajansa, ne saavuttavat hyvän suurimmat korkeudet ja pahan alhaisimmat syvyydet. Sadeen nähden tämä luettelo vaarallisista asioista on jännittävä. Hänen kirjoituksissaan ihminen kruunaa itsensä omalla kielellään; miehet saavat keinotekoisia, papillisia virkoja, jotka on varattu yksinomaan heille ja joissa he voivat aiheuttaa suurta vahinkoa; ja miehistä poiketen hänen naisensa ovat luonnollisesti kyvyttömiä löytämään liiallisen ja puutteellisen hyvyyden välistä tasapainoa.

Auktoriteetteja lainaten Malleus erittelee, että "pappeudesta nousee kaikki hyvä ja kaikki paha" niin että "on mahdotonta löytää parempia miehiä kuin ne, jotka kunnioittavat luostaria, tai pahempia kuin ne, jotka sen häpäisevät". Miehet hallitsevat keinotekoista maailmaa — laitoksia, jotka rakentuvat tiedon ja arvojen varaan soveltamalla käytännöllistä tiedettään. Virat ovat miespuolisia, vaikka niitä hoitaisikin kuningatar tai nunna. Vastakohtana tälle naiset ovat vapaita, pakottomia ja luonnollisia. Heidän paheellisuutensa on riippumatonta virka-asemasta tai vallasta: "Ei ole vihaa, joka olisi naisen vihaa pahempaa. Asuisin mieluummin leijonan tai lohikäärmeen kuin häijyn naisen kanssa. Kaikki muu häijyys on pientä naisen häijyyteen verrattuna. Kun nainen ajattelee yksin, hän ajattelee jotakin pahaa," Naisen sanotaan olevan "haluttava katastrofi'.

Miehillä on taipumus liian vähäiseen, naisilla taas liialliseen hyveellisyyteen. Tässä nähdään aristoteelinen ansa, johon Saden uhrit joutuvat: liika hyveellisyys, aivan kuten liika hyväntahtoisuuskin, on kohtuuttomuutta ja tällaisena luonteen häiriö. Naiselliset hyveet ovat häiriöitä siksi, että ne järkyttävät asiaan kuuluvaa hyveitten tasapainoa tai ne edustavat oikean hyveen puutetta, joka yksin voisi tasapainottaa kokonaisuuden. Saden naiset jäävät kiikkiin Malleuksen kuvaamaan ongelmatilanteeseen: ylenpalttinen hyveellisyys on erehdys, josta täytyy rangaista. Tällainen johtopäätös voidaan kuitenkin välttää sanomalla, että naiselliset hyveet eivät ole moraalisuuden, vaan mieluumminkin neitseellisyyden ilmauksia.

Justine on liian hyveellinen oppiakseen koskaan mitään; hän pysyy alkuperäisessä viattomassa tietämättömyyden tilassaan. Hänen typeryytensä on yhteensopimaton hyveitten tasapainoisuuden käsitteen kanssa, joten hän jää neitseelliseksi, mutta ei hyveelliseksi. Sade käyttää termiä "hyve" viittaamaan pikemminkin luonnollisiin ja turmeltumattomiin piirteisiin, kuten viattomuuteen ja kauneuteen, kuin hankittuihin luonteen ominaisuuksiin. Tällainen neitseellinen luonne on myös passiivinen ja alistuva, eikä se ole vastuussa mistään. Neitseellisyys merkitsee kokemuksen ja tästä syystä myös aloitekyvyn puuttumista, Siten Ju tine on sekä moraalisen että moraalittoman maailman ulkopuolella.

Malleuksessa naisia verrataan eläimiin, kuten leijonaan, ja osoitetaan, että myös ne ovat luonnollisia olentoja. Ihmiset esitetään kohtuuttomuuksiin nähden suhteellisen viattomina. Heidän uhanalaisuutensa johtuu vallan ja aseman tärkeydestä, joka vierottaa heidät hyveellisyydestä. Sade on kykenemätön hyödyntämään tätä traditionaalista näkemystä, koska hänen tyypillinen paheensa on kieli. Hänen miehillään on yhä korkea yhteiskunnallinen asema ja hänen naisensa ovat luonnollisia elukoita. Näin hänen suuri subversiivinen projektinsa muuttuu pitkäveteiseksi ja kärsii siksi, että hän ei halua edes kuvitella utopistista yhteiskuntajärjestystä, jossa naiset olisivat viranhaltijoita ja miehet luonnollisia elukoita.

Sade päinvastoin liioittelee naisellisuuden pahetta, tehden siitä niin ylivoimaisen, että hän saa miehiset virkaroolitkin näyttämään merkityksettömiltä virkamerkeiltä. Hän yrittää esittää naisellisuuden paheen niin vahvana, että se murtautuu miehiseen virkojen ja vallan maailmaan myrkyttäen sen sisältäpäin. Tällä tavalla Sade maalailee subversiivisen kuvan Julietten kaltaisista sankarittarista kääntämättä selkäänsä kummallekaan, niin ranskalaiselle yhteiskunnalle kuin traditionaaliselle sukupuoliteoriallekaan. Hänen tästä maksamansa hinta on, että nyt hän ei pääse eroon perinteisesti määritellystä naisen olemuksesta menettämättä kosketustaan yhteiskunnalliseen todellisuuteen.

Ne, jotka väittävät Saden naisten olevan pelkkiä uhreja eivät ota huomioon sellaisia naistyyppejä kuin madame de SaintAnge, joka opettaa nuorelle Eugenielle hyvän avioliiton lakeja. Hän olettaa selvästikin, että aviomiehen yhteiskunnalliseen rooliin kuuluu valtaa ja hänen neuvonsa koskettelevat miehisen vallan ja naisellisen alistuneisuuden hävittämistä. Hän kertoo maanneensa kymmenen tai kahdentoista tuhannen miehen kanssa kahdentoista avioliittovuotensa aikana. Sopimus, jonka hän on tehnyt miehensä kanssa, jättää tämän täydelliseen nöyryytyksen tilaan: Mieheni oli jo vanha silloin kun avioiduimme. Hääyönämme hän kertoi minulle fantasioistaan vakuuttaen samalla, että hän ei puolestaan koskaan sekaantuisi minun vastaaviini; vannoin tottelevani häntä Mieheni suurin ilo on, että joku imee häntä ja siihen liittyy eräs äärimmäisen epätavallinen käytäntö; kun olen kumartuneena hänen ylleen, perse hänen kasvojensa yläpuolella ja iloisesti imien spermaa hänen munistaan, minun on paskannettava hänen suuhunsa! Hän nielee sen.

Heidän asentonsa näyttää täysin symmetriseltä mutta tosiasiassa mies on alistettu passiivisen partnerin rooliin, pelkäksi manipulaation objektiksi. Ulosteen symboliikka merkitsee, että vaihdossa hän menettää spermansa saamatta mitään tilalle; hän vaihtaa arvon jätteeseen. Hän on saattanut tehdä sopimusta koskevan aloitteen, mutta se on hänelle epäedullinen. Siinä missä aviomiehen valta on muutettu passiivisuudeksi, vaimo nauttii vapaudestaan aktin avulla, joka voidaan määritellä kostoksi aviomiehelle. Vaimo kostaja, mies vain haaskaeläin. Tämä sama näkymä voidaan tulkita myös yritykseksi hämärtää kaikki mahdollinen miehen ja naisen roolin välinen eroavuus. Heidän ruumiinsa toimivat samalla tavalla, ja he jopa näyttävät samalta.

Sallittavaa seksuaalisuutta säätelevät normit estävät tällaisen tasapainon tai sopusoinnun luomisen, ja Sade aikoo kumota nämä normit. Samasta syystä Sade jatkuvasti ylistää anaaliseksiä, joka sallii vaginan unohtamisen ja tekee naiset monessa suhteessa miesten kaltaisiksi. Saden subversiivisen projektin todellinen ongelma on miehen elin, jonka tärkeyttä ei voida kiistää ja joka näyttää oikeuttavan perinteiset roolit ja valtaerot. Miehen kyky tunkeutua ja näin tehdessään nauttia on piirre, jota ei voi mekaanisesti jäljitellä. Penis on ase, jossa on tunto, kun taas veitsillä ja muilla Julietten käyttämillä välineillä voidaan yrittää vain jäljitellä tunkeutumisen tuntemusta. Sade taistelee tätä symmetrian ihannetta loukkaavaa eroavuutta vastaan käyttäen strategiaa, joka määrää hänen miehensä kieltämään sekä rintojen että vaginan todellisuuden.

Angela Carterin sanoin: "Mutta vain miesten oletetaan tuntevan pyhää pelkoa sen {vaginan] karvaisen portin edessä. Vain miehillä on oikeus palata, vaikkakin vain osittain ja ajoittain, tähän lihallisen sammumisen paikkaan," Kiusaus on kuolettava: sadelainen mies voi palata, mutta silloin hän myöntää uudelleen, että mies ja nainen ovat erilaisia. Kohtu on todellinen, sillä se pystyy todistamaan olemassaolonsa: "Alussa oli kohtu ja sen kuukautiset, ja sattumanvaraiset verenvuodot ovat merkkejä siitä, että sillä on oma elämänsä. Sade inhoaa naisen sukupuolielintä hyvästä teoreettisesta syystä: tabu, jota mies ei voi hyödyntää tulematta impotentiksi. Sade mainitsee, että vaginaalinen yhdyntä on itsensä kastroimista. Vaihtoehdoksi miehelle jää naisen kieltäminen, ja täten miehet ja naiset ovat katkeria toisilleen.

Madame de Saint-Ange onnistuu osittain kostamaan julmalle luonnolle. Uloste on miehisen tunkeutumisen kostava symboli niin kauan kuin se lupaa mielihyvää oman anuksen kautta; se myös tunkeutuu vastaanottajan suuhun kuin likainen fallos, Tässä on yksi syy Saden ulostetta kohtaan tuntemaan ylenpalttiseen mielenkiintoon, jota jopa Gilbert Lelyn on Sadea puolustaessaan vaikea hyväksyä. Tämä symboliikka on syvällisintä ja vastenmielisintä, jota Saden teoksista löydämme: kastraation kostaminen ja kieltäytyminen palaamasta syntymäpaikkaansa käyttäen keinona tunkeutumisen likaista korviketta- Kaikki irstailijat leikkivät kuitenkin luonnollisessa olotilassaan jätteellä, ja siksi heillä on syytä olla katkeria ja pohdiskella kostoa. Luonto, vapautettu Raakel, kieltää omat lapsensa.