Miksi vartijoiden mielivalta puhututtaa julkisuudessa vasta nyt?

Teksti Harald Olausen

"Poliisi tutkii kauppakeskus Isossa Omenassa tapahtunutta voimankäyttötilannetta kuolemantuottamuksena. Poliisin mukaan tämänhetkisten tietojen perusteella kuolemantuottamuksesta on syytä epäillä useita ihmisiä. Kiinniotettu henkilö kuoli kauppakeskuksessa vartijoiden voimankäyttötilanteen yhteydessä lauantaina. Poliisi pyytää paikalla olleita ihmisiä kertomaan tietoja ja havaintoja sähköpostilla osoitteeseen vihjeet.lansi-uusimaa@poliisi.fi tai puhelinnumeroon 0295 413 031."- Laura kangas Yle.

Asiasta on kirjattu STT:n toimittaja Jarmo Koposen mukaan rikosilmoitus: "Poliisin tiedotteen mukaan saatujen tietojen perusteella kuolemantuottamuksesta on syytä epäillä useita henkilöitä. Esitutkinnassa selvitetään kunkin henkilön osuus tapahtumiin, koska kiinniotettu henkilö on menehtynyt." Vartijoiden käytös on ollut pitkään aggressiivista ja mielivaltaista. Kaikkihan sen tietävät. Kerron esimerkin omalta kohdaltani. En ole tunnetusti rähinöitsijä, vaikka olenkin kriittinen.

Kun palasin vuonna 2010 lopullisesti Norjasta Suomeen (syynä oli se, että tein Norjasta juttuja Suomeen ja siirryin Pohjois-Suomeen tekemään juttuja mm. Pohjois-Norjasta) muutin Oslosta Ouluun, mikä on sama asia kulttuurisessa mielessä kuin olisi siirtynyt ajassa viisikymmentä vuotta taaksepäin vanhoillislestadiolaisten rääkättäväksi kepualueelle, jossa heitä on koko ajan takana näkymätön armeijana, kuin hengittävä ja kaikesta määräävä hiljainen, tappavan myrkyllinen enemmistö, jonka aikeet ja teot eivät ole mukavia.

Ensimmäisen viikon aikana eksyin kerran illalla Stockmannin tavarataloon (Oulun köyhtymisestä tai kuluttajien järkiintymisestä kertoo jotain se, ettei tätä kallista roksakauppaa ole enää olemassa Oulussa). Yritin etsiä miesten vaateosastoa. Rullaportaissa minua tuli vastaan lähes kaksimetrinen vartiofirman edustaja, jolta kysyin (vahingossa) norjaksi (olin vielä Oslon-tunnelmissa) missä kaupassa mahtaa olla miesten vaateosasto.

Vartijamies mulkaisi minuun vihaisesti juuri sillä tavalla kun Oulussa osataan, kun kyseessä on ahdasmielisen tarkoituksellisen vihainen katse. Ällistykseni oli suuri, kun mies soitti sisäpuhelimella paikalle kaksi vartijaa, jotka odottivat minua rullaportaiden yläpäässä. Miehet sanoivat minun häiriköineen tavaratalossa ja ottivat mitään muuta sanomatta kiinni minusta (olen aika pieni kooltani hieman alle 170 senttiä ja tuolloin vielä alle 70 kiloa) ja kantoivat minut vartioiden koppiin vaatien tunnustamaan "rikkeeni".

Kun en niin tehnyt ja aloin vastavuoroisesti hätävarjeluna (olen työläis- ja satamakaupunki Kotkassa oppinut puolustamaan itseäni) puolustaa itseäni kovaäänisesti, he vetivät kopin oven kiinni ja sanoivat kyllä pääsevänsä minusta eroon. Miehet tarttuivat minuun uudestaan ja toinen heistä repäisi päällään olevan virkapukunsa edustan auki niin, että siitä irtosi kaksi nappia. Sen jälkeen he väittivät minun tehneen sen, mikä on sinänsä mielenkiintoista, etten siihenastiseen yli neljäänkymmeneen elinvuoteeni ollut koskaan käyttäytynyt aiemmin aggressiivisesti ja saanut siitä syytettä.

Soitin asiasta seuraavana päivänä yksityisen vartiofirman johtajalle, joka kertoi, ettei hänellä ollut mitään syytä olla uskomatta kahden hyviksi tiedetyn ja kovan luokan ammattilaisina pidetyn vartiomiehensä todistusta minua vastaan. Hän kertoi samalla heidän nostavan syytteen minua vastaan ja vaativan korvauksia. Olin myös saanut "porttikiellon" käytökseni takia tavarataloon (ja pian huomasin myös muissa kaupoissa saman vartijafirman samoja naamoja, joten aloin käydä vain Siwoissa, joita heitä ei ollut).

En ollut uskoa korviani, mutta muutaman kuukauden päästä sain syytteen ja oikeudessa minut tuomittiin (onneksi) vain pieneen sakkoon sekä korvaukseen. Hyvä ettei käynyt pahemmin. Kuulin juttuja oululaisilta, että vartijoista oli tullut jo silloin varsin vaarallinen ja aggressiivisesti käyttäytyvä ammattikunta, jotka kiusasivat ja jahtasivat raukkamaisesti kaikkia heikommassa asemassa olevia puolustuskyvyttömiä, johon ryhmään minäkin epäilyttävä pitkä musta takki päällä ja maiharit jalassa, mitä todennäköisemmin heidän mielestään kuuluin (näytin kai jonkin sortin vasemmistolaiselta taiteilijahomolta, mikä olenkin).

Viime aikojen julkisuudessa esiin nostettu yksityisten vartijafirmojen mielivalta on nostanut kysymyksen, miksi vasta nyt siitä puhutaan? Kaava on ihan sama kuin, mitä minä ja monet muut kaltaiseni hieman erilaiset ja eri näköiset koimme Oulussa lähes kolmetoista vuotta sitten (ja ihan varmasti monet kokevat vieläkin). Vartijat päättivät silloinkin pärstäkertoimen mukaan, kuka oli ihminen ja kuka sai inhimillistä kohtelua, kuka ei - minuntyyppiseni boheemiradikaalin näköiset pummit ilmeisesti eivät.

Ylen aiheesta tekemän jutun mukaan Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu XAMKin lehtori Anssi Heikkinen on sanonut, että turvallisuusalalle valikoituu vääriä ihmisiä. Hänen mielestään vartiointitehtävien tärkein työkalu on puhe, ei voima. Tekopyhä lausahdus hieman nauratti, sillä tämä puhe on usein käytännössä karjumista ja käskyjä, ei vuorovaikutteista dialogia.

Eilinen vartijoiden mielivalta huipentui saaden traagisen lopun, kun neljä turvamiestä tukehdutti Amerikan malliin maassa avuttomana maanneen naisen. Eikö sen pitäisi herättää ihmiset kysymään vartijafirmojen vallankäytön oikeutuksen perään: milloin tämä vartijoiden mielivalta oikein loppuu?