Norjan kuningashuone kansallispäivänä 2026
Teksti Harald Olausen
"Olemme siis päätyneet takaisin siihen mistä aloitimme. Tässä tapauksessahan ihminen luulee sellaista minkä tietää, joksikin muuksi minkä hän myös tietää. Sanoimme tämän olevan mahdotonta, ja juuri siksihän me suljimme pois väärän käsityksen mahdollisuuden; muuten olisi väkisinkin tultu siihen, että sama ihminen yhtä aikaa tietää ja on tietämättä asiaa." - Sokrateksen Platonin III-kirjassa käymä keskustelu Theitetaoksen kanssa. Platonin Teokset III (Kustannusosakeyhtiö Otava) on yksi filosofian historian merkittävimpiä kokoelmia, joka sisältää viisi keskeistä dialogia. Teokseen sisältyvät dialogit Faidon, Pidot, Faidros, Parmenides ja Theaitetos. Platonin kijoituksia pidetään filosofian perusteoksina, ja ne eivät ole vaikeita ymmärtää.
Tänään 17. toukokuuta vietetään perinteisesti Norjan kansallispäivää, ja kuningas on vakuutellut kansalle kuninkaan edelleenkin toimivan Norjan puolesta, mikä on herättänyt hilpeitä naurunremahduksia epäilijöissä. Norjan kuningashuoneesta on tapana tehdä melko avoin ja rento televisiodokumentti Norjan yleisradioyhtiö NRK:n toimesta otsikolla Norjan kuningasperheen vuosi. "Kuningaspari otti uusia askeleita kansallisina symboleina, ja prinsessa astui kuninkaalliselle näyttämölle. Samaan aikaan kriisit kasvoivat ja vaikeista asioista tuli kuningasperheelle entistäkin haasteellisempia vuonna 2025." Vuosi on ollut kuninkaalliselle perheelle vaikea ja ikävä. Mette-Maarian sairaus ei ole niistä pahin. Huhutaan itse kuninkaan olevan myös aika heikkona.
Nykynorjalainen on kyllästynyt Norjan kuningashuoneeseen ja voisi yhtä hyvin kysyä aamukahvin lomassa uutisia kuninkaallisista toilailuista kuullessaan, mihin niitä nykyisin tarvitaan? Ymmärtäen kysymyksessä jo piilevän oletetun vastauksen jatkokysymykseen: luovatko merkityksiä tekijät vai lukijat? Mummojen huvi ja mainosrahoitteisten medioiden päiväkauraahan ne ovat olleet myös Norjassa sen viimeiset viisikymmentä vuotta, kun niiltä on samaan aikaan näpsäisty siististi demokratiaa häiritsemästä viimeisetkin muodolliset valtaoikeudet, ja siniverisistä on tullut tahtomattaan tavallisia jonoissa seisovia Ikea-kuluttajia, juhlien kunniavieraita tai muita turhakkeita keltaisen lehdistön jatkuvaa juorunälkää kunnolla tyydyttämään.
Norjassa kuningasta ei olisi tarvittu. Sellainen kuitenkin ajan tapaan mukaan valittiin muiden skandinaavisten naapurimaiden esimerkin mukaan ikään kuin varmistukseksi jatkuvuudesta. Kuninkaalla ei ollut Norjassa niin suurta merkitystä kuin muissa Skandinavian maissa. Irrottautumiseksi Ruotsin kuninkaan vallan alaisuudesta omaa kuningasta tarvittiin. Mutta mihin kuningasta tai ylipäätään kuninkaallisia nykyisin Norjassa tarvitaan? Kuninkaallisten ihailu ei ole niin viatonta kuin miltä se näyttää naistenlehdistä tiirailtuna. Taustalla on vanhan autoritaarisen maailman ihailu vastaan nykyinen liberaali demokratia ja ne laajat ihmisoikeudet, joita nykyihmiset ovat taistelleet itselleen. Noista ajoista on muisto jo ehtinyt haalistua ihmisten mielissä
Norjan kuningashuoneen pelastaja saattaa olla kesällä 2019 ripille päässyt ja hallitsevan kuningasparin hänelle rippilahjaksi antama Itä-Telemarkin kansallispuku päällään Norjan tuleva kruununprinsessa sekä tuleva kuningatar, Ingrid Alexandra, joka on kuningashuoneen ensimmäinen naispuolinen kruununprinsessa kautta koko sen pitkän historian, ja joka periessään kruunun aikoinaan isältään Haakonilta, tulee olemaan vasta Norjan toinen maata hallinnut kuningatar, ja on siksi jo nyt herättänyt paljon mielenkiintoa sekä Norjan sisällä että erityisesti muissa Pohjoismaissa. Viimeksi nainen on kuningattarena hallinnut Norjaa vuodet 1380-1412 Margareeta I, jota ei kruunattu hallitsevaksi kuningattareksi, vaikka hän hallitsikin käytännössä täysin yksin.
Norjan prinsessa Ingridin lujaa sidettä muihin Pohjoismaisiin kuningashuoneisiin kuvaa myös se, että kummeina ovat mm. Tanskan nykyinen kuningas Frederik ja Ruotsin tuleva kuningatar Victoria. Norjan prinsessaa kutsutaan yksinkertaisesti vain Ingridiksi ilman sen juhlallisempia krumeluureja. Hänestä on tullut mutkaton osa nykynorjan uudistusmielisen ja modernin kuningashuoneen tiedotusstrategiaa, missä muuten ilman valtaa oleva symbolinen valtion päämiesinstituutio on omaksunut hyväntekijän ja koko kansan tulevaisuuteen katsovat kasvot. Prinsessa Ingridin syntymä oli taivaan lahja kylmänä pidetylle kuningattarelle. Norjan kuningashuoneen vuodesta 2025 kertovassa dokumentissa Ingrid vilahtaa sotilaana ja opiskelijana.
Norjan kuningashuone on pärjännyt mielipidemittauksissa aiemmin kohtuullisen hyvin - ei enää niinkään - jos vertaa vaikka Ruotsiin. Pohjoismaissa kuninkaalliset ovat omaksuneet vuosisadassa luontevan maan isän tai äidin roolin. Mutta gallupit ovat galluppeja. Ne tulevat ja menevät ja niitä kysytään aina sellaisilta ihmisiltä, jotka on helppo saada puhumaan pienestä vihjeestä puolesta tai vastaan ihan kuten kysyjän tarve ja halu on. Norjan kuningashuoneen mennyt vuosi oli katastrofi. Juuri siksi Ingrid on tärkeä pelastusrengas kuningashuoneelle, kuten nykyajan ongelmista kiinnostunut kruununprinssipari vastakohtana vanhanaikaiselta vaikuttavalle kuningattarelle, joka on ihastunut puhumaan vain itsestään sekä taideharrastuksistaan.