Muuten olen sitä mieltä, että Tytti Tuppuraisen on erottava!

Teksti Harald Olausen

Suomi on joutunut pahaan kuseen kahden onnettoman ja osaamattoman demariministerin takia. Tilanne ei ole ihan uusi maassa. Asiaansa osaamattomia onnetttomia tunareita Suomessa ja SDP:ssä on löytynyt ennenkin. Kyseessä ovat tällä kertaa tietenkin kovasti asiantuntemattomuuttaan valtionohjausministerin tehtävien hoidossa näyttäneet Sirpa Paatero ja hänen seuraajansa Tytti Tuppurainen, joka on puolueessaan muuten harvinaista herkkua: ministerillä on korkeakoulututkinto ja jopa omia mielipiteitä. Mutta siitä huolimatta jotain tuntuu puuttuvan ja hän vaikuttaa tyypilliseltä poliitikolta, joka pelaa aikaa ja selittää mutta ei tee mitään oikeaa ja ratkaisevaa, kun ei osaa tai halua pelätessään ministerinpallinsa puolesta.

SAK:n poliittisena siipenä tunnetulla SDP:llä on ollut aina suuria vaikeuksia löytää poliittisiin tehtäviin hyvin asiansa osaavia ja korkeastikoulutettuja ihmisiä, toisin kuin muuilla puolueilla. Se johtuu työväenpuolueen rakenteesta ja jäsenistöstä. Kansanedustajina ammattikoululaispuolueena tunnetuilla demareilla on tavallisten ammattien edustajia enemmän kuin esimerkiksi juristi- ja lääkärivoittoisella kokoomuksella. SDP:ssä osaamisen puute ei ole tahallista, vaikka se on kiusallista.

Kun poliitikko ei tunne ongelmaa ja tiedä keinoja sen ratkaisemiseksi laajalla spektrillä, ei hän voi tehdä paljon muuta kuin olla tekevinään, sillä tehdessään mitä tahansa, mahdollisuudet tehdä suuria virheitä ovat korkeat. Kotkalainen kansanedustaja ja Holkerin sinipunahallituksen kulttuuriministerinä toiminut sairaanhoitajataustainen Anna-Liisa Kasurinen (1940-) paljasti sosiaalidemokraattisen Eteenpäin-lehden haastattelussa muutama kuukausi eduskuntaan valituksi tulemisensa jälkeen kaiken hänen aikansa menneen rutiinien ja ohjeiden opettelemisen lisäksi eduskunnassa siihen, että löysi oikeaan paikkaan oikeana aikana (hän puhui eduskunnan käytävien opastemerkkien vaivalloisesta opettelusta).

Koko aikuisikänsä politiikassa mukana olleella karhulalaisella päihdetyöntekijä Sirpa Paaterolla ei ole kokemusta eikä koulutusta vaativien tehtävien hoitamiseen Kasurisen tapaan, mutta se ei ole puoluetta haitannut nostamasta häntä politiikan operatiiviseen eturiviin, sillä Paatero oli SDP:n sisäisten ongelmien keskellä sopiva valtionohjausministeriksi ikään kuin palkkioksi vaaànkieliasemassa Rinteen ja Marinin hyväksi toimimimisesta - Marinista ei olisi tullut SDP:n puheenjohtajaa ja pääministeriä ilman Paateron tukea - kunnes toissavuoden postilakon surkeilun ja niiden yhtä typerryttävien surkeiden peittely-yritysten yhteydessä paljastui, että oli yhtä pihalla vaativasta tehtävästään kuin kuuluisa hoomoilaisilmeensäkin.

Siitä huolimatta kuntaministerinä Paatero on saanut jatkaa ministerinä. Valtionohjausasiat otettiin onneksi pois häneltä viime vuonna, ja siirrettiin osaavampiin käsiin Eurooppaministeri Tuppuraisen rooteliin kuuluvaksi. Ongelma näyttää olevankin muualla. SDP:ssä itsessään. Puolueella kun ei ole selvää linjaa tai näkemystä valtionohjauksesta sen lisäksi, että sen riveistä ei löydy tehtävän onnistuneeseen hoitoon tarvittavaa asiantuntemusta. Syykin on selvä: puolueissa parhaimmat voimat eivät aina pääse johtotehtäviin. Kulunut sanonta: sopiva, ei pätevä, kuvaa hyvin näitä eriasteisten "poliittisten kiitollisuusvelkojen" takia asemiinsa nostettuja poliitikkoja, jotka harvoin ymmärtävät johtamansa ministeriön asioista tavallisen ihmisen kapeaa ymmärrystä enempää, joskus ei edes sitä, kuten sairaanhoitaja Kasurisen tapauksessa ilmeni kiusallisesti. Kulttuuriministeri ei tuntenut alaansa ja ylipäätään taidetta lainkaan.

Siksi tapahtuu mitä tapahtuu. Ministerin on vaikea nähdä metsää puilta, jos ei tiedä edes miltä puut näyttävät. Ministereitä suojellaan. Esimerkiksi Paatero töppäykset lavastettiin avustajan tekemiksi, sillä postiskandaalin yhteydessä paljastui puolueen kannalta liikaa valheita, selittelyä ja peittelyä - Antti Rinteen ikäväksi merkeiksi politiikkaan jääneitä huonoja tapoja ja ihmisten halveksintaa sen verran kukkurallinen, että SDP oli helisemässä. Paatero jätti seuraajalleen Tytti Tuppuraiselle työpöytäänsä tikittävän pommin valtionohjauksen kriisinpoikasena, jonka alaa tunteva ja koulutettu ministeri olisi osannut purkaa valtion eli meidän omistajien kärsimättä liikoja uhkarohkeista finanssiseikkailuista.