Norjassa on maailman tekopyhin poliittinen kulttuuri

Harald Olausen

Heti vaalien jälkeen jatkui norjalaisille tyypillinen kohtelias poliittinen retoriikka, kun tuleva pääministeri kehui vaalit hävinnyttä pääministeriä hyväksi ja aikovansa itsekin olla sellainen. Toki politiikkaa käydään rajusti aseet toisiaan vastaan suunnattuna koko ajan medioissa ja ristiriitoja nostetaan esiin, mutta henkilökohtaisuudet eivät kuulu norjalaiseen politiikkaan. Norjassa ei ole tapana haukkua suoraan päin naamaa toista poliitikkoa vain siksi, että hän on vastakkaisesta leiristä. Störe paljastaakin tässä tahtomattaan yhden tärkeän asian, miksi vasemmisto on alkanut kukkia hänen puolueensa vasemmalla laidalla erityisesti nuorten keskuudessa. Norja demarit eivät sittenkään huolimatta 100-päivän ohjelmastaan ole kovinkaan kaukana oikeiston pääpuolueesta Höyrestä, vaikka se siltä vaikuttaa historiaa katseltaessa.

Norjan televisio NRK näytti tänään uutisklipit sekä AP:n vaalivalvojaisista, jossa tuleva pääministeri oli heti vaalivoiton jälkeen kiitellyt hävinnyttä pääministeriä, että Sohlbergin kommentit Störelle. Sohlberg onnitteli Störeä sanomalla maan saavan hänestä hyvän pääministerin, sen osoitti jo Stören pitkä kausi maan ulkoministerinä edellisen Ap-hallituksen aikana. NRK:n jutussaan haastatteleman Kristianian korkeakoulun poliittisen kommunikaation retoriikka-asiantuntija Kjell Terje Ringdalin mukaan on hyvä demokratialle, että politiikassa vallitsee norjalaiseen tapaan eri poliittisten toimijoiden suuri kunnioitus toisiaan kohtaan. Ilmiö on harvinainen maailmassa mutta sillä on hintansa. Ongelmana on konsensuksen ja kaveriverkostojen vaara, kun politiikassa ei ole särmää ja siellä ei uskalleta ottaa miehestä mittaa sanan voimalla sillä tavalla, kuin esimerkiksi parlamentarismin kotimaana pidetystä Englannissa. Valtiotieteilijä Dag Einar Thorsein mielestä nyt käydyt vaalit ja ääni politiikassa näyttää, miten vakaa ja turvallinen norjalainen poliittinen järjestelmä on. Lausuma on siinä mielessä epätosi, että vaikka asioista puhutaan asiallisesti ja toisia kunnioitetaan, Norjassa äärioikeisto toimii yhtä julmasti ja valheita levittäen edelleenkin erilaisia vähemmistöjä, kuten naisia, LGBTQ-kansaa ja ulkomaalaistaustaisia vastaan. Tämä kaikki tapahtuu vain medioilta piilossa.

Norjan osuus on vain kaksi prosenttia maailman öljystä. Öljy on sille elintärkeä bisnes ja siksi se tekee bisnestä suojellakseen samoja temppuja, kuin kielletyssä valaiden pyynnissä, missä se kansainvälisistä sopimuksista huolimatta "tutkimusmielessä" vuodesta toiseen ilman omantunnonpistoksia jatkaa epäeettisesti vastalauseista huolimatta rauhoitettujen eläinten kalastamista. Norjalaiset ovat tottuneet toimimaan Nobelin-rauhanpalkinnon suojaamalla hyvällä imagolla kaksinaamaisesti maailmanpolitiikassa. Se on norjalainen helmasynti; puhutaan hämäämiesmielessä hymyssäsuin toista kuin tehdään. Se näkyy tänään tekopyhästi mm. siinä, miten Norja huutaa ilmastosta eturintamassa kovaan ääneen kansainvälisillä foorumeilla. Mutta miten Norja, jonka valtion hallitsemissa neljässä eduskunnan valvomassa öljyrahastossa on yli 12.000 miljardia norjankruunua (NOK) selviytyy ilmastokriisin asettamista kovista haasteista öljyteollisuudelle? Kiinnostavin kysymys onkin se, kykeneekö ja haluaako Norja oikeasti astua maailman kärkeen öljyä tuottavana maana, joka asettaisi ympäristön kaikessa etusijalle ja maksaisi siitä myös sen korkeimman hinnan eli lopettaisi jossain vaiheessa sille kohta viisikymmentä vuotta kultaa tuottaneen kannattavan bisneksen?

Mutta tapahtuuko mitään radikaalia vai onko kaikki sitä samaa sumuttavaa hymyä ja hyvistä aikeista maailmalle tiedottamista, mitä rahan arvon omassa maassaan ja poltiikassaan hyvin tietävät norjalaispääministerit ammatikseen tekevät hämäämiesmielessä? Joidenkin poliittisten asiantuntijoiden mukaan se ei mene näin eikä työväenpuolueen hallituksen 100-päivän ohjelman toteuttaminen olisi mahdollista, jos näin edes kävisi. Mahdollisuus tehdä erittäin tarpeellisia ja merkittäviä muutoksia Norja ilmastopolitiikkaan näyttääkin olevan ohi jo Sohlbergin edellisen hallituksen ajoilta, jolloin mitään ei tehty tarkoituksellisesti - muuta kuin vahvistettiin öljyteollisuuden resursseja jatkaa toimintaansa vanhoilla eväillä ihan kuin mitään uhkia ei olisi ilmestynytkään ilmastomuutoksen nimissä taivaalle norjalaisten taloudellista hyvinvointia ja elintaso-onnea häiritsemään.

Asiantuntijat uskovat tämän tarkoittavan, että vaatimukset ilmastotoimien muutoksiin kaikesta hyvistä puheista ja tarkoituksista huolimatta hidastuvat, ja että Norjalla on nyt vaarana menettää sen suurella vaivalla ansaittu hyvä maine maailmassa, jos he eivät tee tarpeeksi vihreitä tekoja lupauksiensa mukaisesti. Norjassa äänestettiin sunnuntaina poliittisen suunnan muutoksesta blokkiajattelun mukaisesti oikeisto vastaan "uus"vasemmisto eli punavihreät. Työväenpuolue Ap on johtava osa punavihreää blokkia, joka nousi vaalivoiton myötä valtaan. Mutta ei yksin eikä tärkein. Valtapuolueena se on tottunut poliittisiin lehmänkauppoihin ja valitettavasti myös sen uskottavuutta aiemmin syöneeseen korruptioon, mikä näkyi (surkeiden ja osaamattomien ja paljon haittaa aiheuttaneiden) sukulaisten suosimisena poliittisissa virkanimityksissä eli "demarinepotismina". Siksi tarvitaan Norjassa myös AP:lle moraalisena vaihtoehtona omantunnon ääntä vasempaan korvaan muistuttamassa lupauksista (mielikuvakikkilulla) ja etenkin rehellisyydestä, joka ei ole AP:n vahvin puoli valtapuolueena, pienistä ja myös vaalit voittaneista puolueista, kuten sosialisteista, punaisista (rödt) sekä vihreistä.