Nyt selvisi sekin, miksi Suomen EU-rahat eivät mene niitä oikeasti tarvitseville

Teksti:

Harald Olausen

"Hämeen ELY-keskus avaa Kestävää kasvua ja työtä 2014-2020 Suomen rakennerahasto-ohjelman ESR-haun koskien opetus- ja kulttuuriministeriön valtakunnallista Luovaa osaamista toimenpidekokonaisuutta. Lisätietoa luovaa osaamista toimenpidekokonaisuudesta: (https://www.rakennerahastot.fi/web/valtakunnalliset-teemat/luovaa-osaamista). Hakemukset tulee jättää toimintalinjalle 4 erityistavoitteeseen 9.2 Kasvu- ja rakennemuutosalojen koulutuksen tarjonnan ja laadun parantaminen. Hankkeiden tulee olla valtakunnallisia tai niiden tulee olla valtakunnallisesti merkittäviä."

Hämeen ELY-keskus haki yhdessä opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa uudenlaisia malleja yhdistää kulttuuripolitiikkaa toteutuneessa Kestävää kasvua ja työtä 2014-2020 Suomen rakennerahasto-ohjelmassa, koskien opetus- ja kulttuuriministeriön valtakunnallista Luovaa osaamista toimenpidekokonaisuutta. Rahaa jäi käyttämättä ELY-keskuksen mukaan 1 miljoona euroa ja siksi avattiin syksyllä vielä uusi haku projekteille. Hämeen ELY-keskuksesta kerrotaan, ettei se ole vielä tehnyt myönteisiä päätöksiä ko. haussa saapuneisiin hankehakemuksiin. Hakemusten arviointi tehdään kahdessa vaiheessa. Ensin arvioidaan yleiset valintaperusteet. Jos hakemus täyttää yleiset valintaperusteet, lähetetään hakemus kommentoitavaksi opetus- ja kulttuuriministeriön sekä työ- ja elinkeinoministeriön asiantuntijoille. Kommentoinnin jälkeen hakemukset vielä pisteytetään eritystavoitekohtaisten ja hakukohtaisten valintaperusteiden mukaisesti ennen esittelyä opetus- ja kulttuuriministeriön nimeämälle ohjausryhmälle. Arvioinnin ollessa näin monivaiheinen, vie sen toteuttaminen myös aikaa Hämeen Ely-keskuksesta muistutetaan.

ESR-projektien pitäisi olla eräänlaisia "ballons d´essai" koepalloja, joiden tarkoitus on vetää muiden tuli puoleensa. Niiden pitäisi ratkoja ongelmia ja raivata esteitä kirkkaan ajattelun tieltä katsomalla yli tämän päivän huomisen osaamiseen. Kun Suomi liittyi EU:n jäseneksi, julkisessa keskustelussa kiinnitettiin huomio suuriin jäsenmaksuihin ja siihen, milloin Suomesta tulisi ensimmäisten kuherruskuukausiksi kutsuttujen vuosien jälkeen EU:n nettomaksaja. Suomi oli vielä tuolloin huono neuvottelija omaa alemmuudentunnettaan muihin maihin verrattuna, niin eduista kuin euroon liittymisen ehdoista, kuin esimerkiksi itsetunnon kukkuloilla olleeseen rikkaaseen ja valmiiksi länsimaiseen Ruotsiin EU-pöydissä, eikä osannut siksi vaatia riittävästi tai olla tarpeeksi tiukka itselleen tärkeiden näkökulmien puolustamisessa. Pian Suomi sopeutui Euroopan kiltiksi koululaiseksi ja alkoi nöyränä toteuttamaan yhteiseurooppalaista politiikkaa, jota auttoi ymmärrys siitä, että Suomi saa erilaisten tukiaisten ja ohjelmiin osallistumisten kautta yhteisölle maksamansa rahat takaisin. ESR-projektit oli tarkoitettu luomaan uutta toimintakulttuuria ja synnyttämään uusia yhdessä monen eri tekijän kanssa suunniteltuja tulevaisuuteen katsovia hankkeita työllisyys- ja koulutus kärkenään.

Mutta homma ei toiminut alkuunkaan niin kuin EU:ssa oli totuttu tekemään ja minkä odotettiin Suomenkin tekevän. Jo ensimmäisellä ESR:n ohjelmakaudella Suomi luisui samaan ansaan, kuin missä se tänäänkin: valtio ja sen erilaiset yhteistyö- ja apuelimet monopolisoivat ESR-hankkeet ja valtio alkoi päämäärätietoisesti korvata omia toimintojaan ESR-rahoilla suoritettavina hankkeina; ESR-hankkeista tuli rahasampo valtiolle ja erityisesti sen omille projekteille. Se ei ollut eikä pitäisi olla vieläkään ESR-hankkeiden tarkoitus. Mutta minkäs teet? Sama käsi antaa ja ottaa suomalaisessa ESR-järjestelmässä, missä muut jäävät nuolemaan näppejään. Hegeliläisessä pohjoisessa maassa ainut, joka ei häviä tässä pokeripelissä on valtio, sillä kaikki mukana pelissä olevat pelaajat ovat sen pelinappuloita yksityisen edun jäädessä valtion edun jalkoihin. ESR-rahoja ei ole tarkoitettu paikkamaan valtion omia toimintoja, ja siksi on aiheellista kysyä, ovatko rahat menneet vääriin kohteisiin, ja kuinka pitkään, ja miksei kukaan ole puuttunut aiemmin tähän isoon ongelmaan?

Yksi esimerkki valtio vastaan yksityinen on Helsingissä toimivan, maalta alun perin lähtöisin olevan pienen mainos- ja markkinointiyrityksen omistajan hanke, minkä hän oli samaan aikaan saanut vuosien työn päätökseen yrittää ystäviensä, joista moni oli oman alansa asiantuntija, yksi peräti tohtori, kanssa kehittää uutta mallia maaseudun syrjäkylien elävöittämiseksi. Hankkeen hakijoiden mielestä hakua oli kuin tehty heille. He hakivat hyväuskoisina rahoitusta kehittämänsä maaseudun toimintakeskusmallin levittämiseksi Pohjois- ja Itä-Suomeen. Miksi? Siksi että he luulivat haun olleen kaikille "oikeasti " avoin. Hämeen ELY-keskus painotti hakemuksessaan kulttuuria. Hankkeen ideoitsijat painottivat hakemuksessaan hankkeen olevan innostava kattojärjestö - eräänlainen toiveiden sateenvarjo, joka tuo uusia oivalluksia pohjoisen alueen heikosti työllistettäville ja vähäisen työhistorian omaaville 50+ sukankutoja- ja marjanpoimijamummoille sekä eläkkeellä jo oleville työkykyisille naisille kulttuuri, sosiaali- ja työllisyyspolitiikkaa yhdistelmällä mikrotasolla. Lähes vuoden mittaisen idea- ja pohdintatyön tuloksena syntyneet mallin lähtökohta oli hyödyntää maaseudun syvää osaamista ja kehittää sitä edelleen perustamalla kyläkouluille toimintakeskuksia, joissa olisi luotu yksilöllisiä polkuja työelämään paikallisten asukkaiden omista luontaisesta toimintatavoista, kuten marjan ja sienten poiminnasta.

"Ostamalla marjoja ja jatkojalostamalla niitä eteenpäin myytäväksi. Kehittämällä ja kannustamalla kevytyrittäjyyteen turvallisesti, omien tuotteiden ja osaamisen markkinointia ja myyntiä ohjaamalla ja opastamalla. Lisäksi projektissa luodaan inhimillisempiä vanhusten asumisen ja elämisen muotoja yhdessä isompien toimijoiden kanssa", hankkeen vastaava puuhahenkilö kertoo.

Idea oli myös vahvistaa naisten omaa osaamista ja rohkaista yhdistämään sitä uuteen. Lisäksi oli tarkoitus luoda toimintoja ohjaamaan oma pullantuoksuinen kiinteistökehitys-yhtiö, joka ostaa itselleen toimintakeskuksen paikallisesta vanhasta kyläkoulusta tai muusta vastaavasta käytöstä poistuvasta ja/tai jo poistetusta kiinteistöstä. Hankkeessa syntyvien osuuskuntayrityksiä olisi kylien toimintakeskusmallissa kannustettu elintarvikeyritysten tavoin osallistumaan muiden olemassa olevien kehittämisohjelmien innovaatioita edistäviin toimenpiteisiin, jotta yritykset olisivat voineet löytää yhdessä turvalliset väylät liiketoimintansa kehittämiseen valtakunnallisen vaikuttamiskanavan kautta.

"Keskukseen suunniteltiin perustetaviksi yritys-, työllisyys-, koulutus- ja kulttuurikeskus, jossa toimisi koko kylän yhteisinä aivoina ja kohtaamispaikkana työ- ja tupatilana kahvintuoksuineen. Yksi osa tiloista olisi ollut varattu yhteistyössä kaupungin vanhuspalveluiden Oma kotikylä -projektiin, jossa paikalliset vanhukset saavat elää omassa elinympäristössä omaehtoisesti ja silti turvatusti", eräs hankkeen puuhahenkilöistä kertoo.

Ällistys olikin suuri, kun he saivat joulukuussa Hämeen ELY-keskukselta kielteisen päätöksen. Hankkeen suunnittelussa mukana olleet eivät olleet aluksi uskoa silmiään. Olihan projekti juuri sitä, mitä Hämeen Ely-keskus oli hakemassa; uusia oivalluksia. Ongelmana oli vain se, ettei Hämeen Ely-keskus oikeasti hakenut ongelmiin ratkaisua uusista oivalluksista. Rahat näyttivät menevän valtion omille organisaatioille. Kun tarkemmin katsoi luovuuden nimissä rahoitettujen projektien listasta, huomasivat he valtion siirtävän EU:lle jäsenmaksuna maksamiaan rahoja takaisin omiin taskuihinsa, mikä ei ole ESR-projektien tarkoitus; vuosina 2014-2020 rahoitetusta 26 projektista peräti 23 oli valtion omien toimintojen, etupäässä ammattikorkeakoulujen, projektien rahoittamista, valtion omat projektit nielivät leijonaosan, 7.092.270 euroa ESR-projektin 9.303.576 euron budjetista. Loput kolme rahoitusta saanutta projektia olivat "puolijulkishallinnollisia" liittoja kuten museoliitto, näyttelijäliitto sekä taideteollinen yhdistys Ornamo.

Ongelma näytti olevan selvästikin valtio, joka oli pukkina kaalimaan vartija antamassa toisella kädellä ja toisella ottamassa itselleen kaiken sen, minkä aikoi antaa mutta tulikin toisiin ajatuksiin. Tiimi alkoi tutki aikaisempia ESR-päätöksiä ja oli haistavinaan niissä tyypillisen suomalaisen piilokorruption. Kaverit jakoivat rahaa toisilleen ja valtio nappasi leijonanosan. Jotta muutosta parempaan tapahtuisi, pitäisi varmistaa, ettei hallinto pääse enää sanelemaan hankkeiden toimintaehtoja liikaa hallinnon omasta näkökulmasta, he ajattelivat ja ryhtyivät kirjoittamaan asiasta medioille. Mutta yllätys yllätys, medioita ei moiset vähäpätöiset asiat kiinnostaneet.

Oli selvää, ettei pohjoisen pieni omaehtoinen hanke voinut kilpailla isojen valtion omien hankkeiden kanssa. Hakija kertoo, ettei saanut mitään apua tai neuvoja Hämeen Ely-keskukselta. Huonoa ja ylimielistä palvelua hän sen sijaan on saanut. Hylkäyksen perustelu oli, että hänen esittämiään toimenpidekokonaisuuksia on jo kokeiltu ja siksi ne eivät muka kelvanneet. Kielteisen päätöksen tehnyt viranomainen ei kuitenkaan kertonut missä ja milloin. Eikä myös kertonut sitä, voiko päätöksestä valittaa. Hakija oli valmistellut hakemusta yhdessä laajan asiantuntijatiiminsä kanssa ihmetellen, etteivät oman alansa parhaiden asiantuntijoiden ehdotukset kelvanneet. Hämeen Ely-keskuksen päätös tuntui hankkeen jäsenten mielestä tätä taustaa vasten vähintäänkin kummalliselta. Hakijan projekti oli heidän mielestään uudenlaista ja poikkihallinnollista osaamista innostava hanke - juuri sellainen, joita EU halusi ESR- ja leader-rahoilla toteutettavan synnyttäen uusia toimivia ja taloudellisesti kannattavia malleja. Kun tiimi katsoivat tarkemmin päätöstä, he ihmettelivät sitä, etteivät he olleet lainkaan kiinnostuneita heidän hankkeestaan ja nähneet sen uutta luovaa potentiaalia.

"Mitään apua tai neuvoja emme saaneet. Olisimme tarvinneet toiminnan suunnitteluun ja kehittämiseen rahaa. Kielteinen vastaus ihmetytti, vaikka sitä oli osana projektiamme suunnittelemassa monialainen asiantuntijatiimi, kuten valtakunnallinen kulttuurialan koulutusjärjestö, joka toi Suomeen kulttuurialan työpajat nuorille ja aikuisille työllisyyskurssit sekä toteutti maan ensimmäiset innovatiiviset ESR-projektit", toinen mukana hankkeen suunnittelussa ollut puuhahenkilö väittää.

Kaikki ESR-hakemukset arvioidaan Hämeen ELY-keskuksen arviointiryhmässä, jossa jokaisen hakemuksen arvio vähintään kolme rahoitusasiantuntijaa. Hämeen Ely-keskuksesta kerrottiin heidän käyttävänsä Luovaa osaamista-hankkeiden arvioinnin apuna myös opetus- ja kulttuuriministeriön sekä työ- ja elinkeinoministeriön virkamiesten osaamista. Millaista se on? Sitä he eivät kertoneet. Suomessa on vahva ylhäältä alaspäin toimiva poliittinen hallintokoneisto, missä virkamiehillä ja valtiolla on keskeinen rooli määritellessä sitä, mitä ja mihin kulloinkin julkisilla rahoilla satsataan. Se tässä olikin hakijoiden mielestä yksi suuri ongelma; valtio ja ennen kaikkea hallinnon määräävä rooli valtiona valtiossa.

"Virkamiehet ovat osa valvovaa ja toteuttavaa hallintokoneistoa, mutta eivät oman alansa asiantuntijoita. ESR-projektit on suomalaiseen tapaan hengitetty kuoliaaksi byrokraattien monopoliksi, ettei siinä ole tilaa uusialle ja rakkaille kokeiluille, jota varten se alun perin on suunniteltu. Esimerkiksi tässä haussa valintaesitykset hankkeista käsitteli opetus- ja kulttuuriministeriön nimeämä ohjausryhmä ennen varsinaista päätöksentekoa. Varsinaisen päätöksen teki esittelevän virkamiehen esittelystä Hämeen ELY-keskuksen rahoituspäällikkö. Miksi rahoitusasiantuntijat arvioivat hakemuksia? Eikö niissä tärkeintä pitäisi olla uuden synnyttäminen ja luovien osien yhdistäminen yhteiskuntapolitiikan eri sektoreihin tuottaen mallin, jota voitaisiin hyödyntää uuden ohjelmakauden projekteissa? Ei silloin pennikalleja kaivata vaan luovan osaamisen asiantuntijoita kentältä", eräs hankkeen ideoitsijoista sanoo.

Luovat ideat ja projektit kaipaavat toisenlaisia kuoria, kuin se mitä Hämeen Ely-keskus edellyttää. Jo perusperiaate on ihan toinen kuin hallinolla. Luovat ideat ja ihmiset ovat kaikkialla synnyttämässä uusia työpaikkoja ja tapoja nähdä asioita sekä toimia. Silloin perusehto on tärkeä muistaa marssijärjestyksenä: ihmiset eivät ole hallintoa varten vaan hallinto ihmisiä varten. Suomessa tämä periaate ei toimi. Miksi rahoituspäällikkö päättää eikä joku kulttuuripäällikkö, kuten olisi luullut? Siksi, että valtiota kiinnostavat etupäässä vain hallinto ja numerot sekä EU:lle maksettujen jäsenmaksujen palautuksiksi kutsutut ESR-rahat, joilla paikataan mm. valtio-omisteisten ammattikorkeakoulujen kovalla kädellä säästöjen takia karsittuja budjetteja edes alkeellisen kokeellisen opetustoiminnan ja erilaisten oppilaiden opintoihin liittyvien. 23 hanketta 26:sta hankkeesta valtion omia tai muita julkishallinnon yhdessä erimuotoisten säätiöiden ja järjestöjen kanssa järjestettävää hanketta antoi aiheen hylkäävän päätöksen saaneen hakemuksen pettyneille tekijöille syytöksen epäillä Hämeen Ely-keskusta piilokorruptiosta, josta kuntaliitolta on ilmestynyt muutama vuosi sitten ohut opaskirja - ikävä kyllä aihe on vieläkin tabu eikä siitä puhuta avoimesti niin kuin pitäisi.

"Vielä kymmenen vuotta sitten Suomea pidettiin maailman vähiten korruptoituneena maana vain siksi, ettei asiaa oltu tutkittu juuri lainkaan; Transpacency Internationalin mukaan Suomi oli tuolloin maailman vähiten korruptoituneita maita, muutama vuosi sitten jopa ykkösenä. Jos tämä piti edes vähän paikkansa, oli syytä kysyä painavasti, kuinka suuri olikaan korruption, vallan väärinkäytön ongelma maailmassa yleensä ja aivan erityisesti EU:ssa? Suomalaisen korruption muotona erityisesti politiikkaa ja virkamiehiä ohjaavat poliittiset virkanimitykset, julkisten hankintojen läpinäkymättömyys ja hyvä veli-verkostot Salla Nazarenko kertoo tästä kirjassaan "Korruptio Suomessa". Kirjassa kuvataan esimerkiksi vaalirahaskandaali, Helsingin opetusviraston kavallus- ja petosrikokset, keisari Aarnio ja Vantaan kaupunginjohtajan rikostuomio. Naserenko kysyy myös tärkeän kysymyksen: onko Suomen maine vähän turmeltuneena maana itse asiassa estänyt tehokkaan korruptionvastaisen työn maassamme?", sanoo hankkeessa mukana oleva tutkija.

Hän sanoo, etteivät ajatukset ole hänen omiaan, vaan lainattu Silvo Kaasalaisen Virkanimitysruletti-kirjasta. Tällä voi olla vakavat yhteiskunnalliset seuraukset, joiden äärimmäisen pisteen näimme Neuvostoliiton romahtamisessa. Göteborgin yliopiston professori Bo Rochstein toteaa artikkelissaan, että sosiaalisen ja taloudellisen hyvinvoinnin sekä pätevän, puolueettoman ja korruptoitumattoman hallinnon välillä on vahva yhteys. Tämä ei koske vain kehitysmaita, vaan myös esimerkiksi Etelä-Euroopan maiden taloudellisen kriisin pääsyy on korruptio ja vallan väärinkäyttö. Cicero sanoi, että kaikkien julkisten toimien ja tehtävien hoidossa on tärkeintä, ettei anna aihetta pienimpäänkään epäilykseen omanvoitonpyynnistä. Montesquieulle korruptio oli äänten ostamista. Kansaa kohtaa tämä kova onni, kun ne, joille se antaa luottamuksensa, yrittävät - halutessaan kätkeä oman korruptoitumisensa - korruptoida sen. Jotta kansa ei näkisi heidän tarkoitusperiään, he puhuvat sille sen suuruudesta; Jotta kansa ei havaitsisi heidän saituuttaan, he mairittelevat lakkaamatta sen saituutta. Korruptio lisääntyy korruptoijien ja korruptoitujen keskuudessa. Kansa jakelee kaikki julkiset varat sinne tänne. Kuten kansa yhdistää laiskuutensa ja asioiden hoidon, se haluaa yhdistää köyhyytensä ja ylelliset huvitukset. Mutta sen laiskuuden ja tuhlauksen objektina ei voi olla mikään muu kuin valtion kassa.

Korruptiota harjoitetaan salaa. Sitä harjoittaa etupäässä vallassa oleva eliitti, jolla on siihen tarvittavat korkea-arvoiset ja etuja kahmivat, ja niistä hyötyvät ystävät virkamiehinä ja politiikkoina. Se on usein ystävien suosimista virkanimityksissä ja epäasiallista vaikuttamista päätöksiin, joista hyötyvät päättäjien tukijat, ystävät ja rahoittajat. Hämeen ELY-keskuksessa ei ole asiasta vastaavien viranomaisten mukaan esiintynyt edes epäily korruptiosta, mikä olisi huolestuttava tieto, sillä ulkopuolisten halua vaikuttaa päätöksiin myös keinoilla millä hyvänsä luulisi olevan suuri, koska rahoitusyksikössä käsitellään vuosittain miljoonien eurojen edestä päätöksiä. Viime vuoden aikana yli 15 000 yrityksen tai yhteisön jättämää avustushakemusta käytiin lävitse.

"Hämeen Ely-keskus ei tunnu tietävän, että heitä vastaan on jo tehty tutkintapyyntö valtion tarkastusvirastolle ja EU:n tilintarkastajille. Kun asiasta kysyn heiltä, saan vastaukseksi vain virallisesta oppaasta poimitun kohdan, jossa kerrotaan, miten virkamiehen esteellisyydestä säädetään hallintolaissa", tutkija sanoo.

Virkamies ei saa osallistua asian käsittelyyn eikä olla läsnä sitä käsiteltäessä, jos hän on esteellinen. Päätöksenteon esteellisyys koskee hakemuksen käsittelyyn osallistuvia Hämeen ELY-keskuksen sekä ministeriöiden virkamiehiä ja ohjausryhmän jäseniä:

"Tietoomme ei ole tullut, että päätöksentekoon tai arviointiin olisi osallistunut esteellisiä Hämeen ELY-keskuksen virkamiehiä tai työntekijöitä. Jos virkamies havaitsee, että avustuksen hakijoiden joukossa on joku hänen lähipiiriinsä kuuluva, on hänellä velvollisuus jäävätä itsensä asian käsittelystä. Tarvittaessa vaihdamme esittelijää ja hyväksyjän ollessa esteellinen, asian ratkaisee hänen sijaisensa. Otamme kaikki korruptioepäilyt vakavasti ja noudatamme rakennerahastotoiminnassa nollatoleranssia petoksille. Jos sinulla on tarkempia tietoja mahdollisesta väärinkäytöksestä päätöksenteossa, voit jättää asiasta tarkemman ilmiannon myös rakennerahastotoiminnasta Suomessa vastaavalle hallintoviranomaiselle, joka toimii Työ- ja elinkeinominimisteriön alaisuudessa. Nimettömiä ilmiantoja varten on perustettu ilmiantokanava https://www.rakennerahastot.fi/ilmianto", vastataan Hämeen Ely-keskuksesta.

Kysymys on tutkijan mukaan hieman samalla tavalla nurinkurisen hauska kuin kysyisi verekseltään kiinnijääneeltä murtomieheltä oliko tämä syyllistynyt rikokseen ja uskoisi vastauksen, kun hän kirkkain silmin vakuuttelisi, ettei ole. EU-hankkeiden hoitelemisessa kotiinpäin valtion kannalta parhain päin suuret rahat omaan kassaan, ei ole kysymys ruskeista kirjekuorista tai edes hyvävelijärjestelmästä vaan siitä, että sama käsi ottaa ja antaa itselleen ja messuaa muille tekevänsä toisin.

"ESR-projektit määritellään näissä pienen piirin "asiantuntijaryhmissä" juuri sellaisiksi, että niihin voi vastata toisella rannalla samanlainen, usein samassa koulussa ja samaa uraputkea kulkenut ammattimainen hankesuunnittelija jonkun ison valtiollisen ammattikorkeakoulun täydennyskoulutuslaitoksesta. Kukaan ei tunnu valvovan kielteisen päätöksen saaneiden hakijoiden mielestä Suomessa EU-rahojen käyttöä. Taustalla vaikuttaa heidän mielestään olevan vanhakantainen sektorinäkemys ja ajatus siitä, että rahat voi käyttää korvaamaan alibudjetoituja valtionhallinnon eri sektoreita kehittämällä tuulesta temmattuja hankkeita, jotta esimerkiksi koulutuskuntayhtymien henkilöstön palkkoihin ja jättää ne, joille tuet olisi tarkoitettu, nuolemaan yksin oman osaamisensa kanssa näppejään", tutkija väittää.

Virkamiehet pitävät aina puolensa. Kun kysyn asiaa Hämeen Ely-keskuksesta, saan vakuuttavan vastauksen, mutta joka ei ole sitä EU:n periaatteiden ja kansalaisyhteiskunnan kannalta. Kun tarkkaan tutkii tätä luovuusprojektia, ei siinä vaikuta olevan kovan byrokratian ympärillä kovinkaan luovia elementtejä tai edes uutta osaamista manifestoivaa; ei nimi, ei hankkeiden vaatimukset. Tämäkin on tyyppiesimerkki suomalaisesta ongelmasta. Sama käsi ottaa mikä viekin. Miksi hallinnon pitää sekaantua projektien hakuun eikä pelkkä valvonta riittäisi ja hankkeiden suunnittelusta ja valitsemisesta vastaisivat jotkut muut kuin valtionhalinnon virkamiehet? Kun valtion virkamiehet istuvat kahdella orrella paskantamassa, he eivät välty lopulta likaantumatta itse omaan tuotokseensa. Kun Ely-keskukset hoitavat asiat, on siitä luovuus kaukana. Eivät virkamiehet sahaa omaa oksaansa, osaa tai edes halua ja uskalla kyseenalaistaa hallinnon ylivaltaa EU-projekteissa, jotka on alunperin tarkoitettu synnyttämään uusia toimiva malleja, mitä Suomessa on tapahtunut hyvin harvoin ja liian vähän, kun katsoo niitä valtavia euromääriä, jotka ovat niihin on uhrattu ja lopulta valuneet ammattimaisten valtiollisten tai puolivaltiollisten hankesuunnittelijoiden projekteihin.

"Kuka uskaltaisi tutkia näiden hankkeiden laatua ja mitä ne ovat oikeasti tuottaneet ympäristölleen? Se olisi aika paljastavaa mutta en ole nähnyt aiheesta mitään kokonaistutkimusta. Nyt olisi aika jonkun säätiön rahoittaa tällainen tutkimus ja saisimme selville edes osan totuudesta. Ongelmia on paljon ja suurin osa liittyy siihen, ettei valtio ole paras ESR-hankkeiden kanava tai hallinnoija. EU on näistä aiemminkin huomautellut. EU:n tilintarkastajat ovat moittineet hallintoa, niin EU-projekteissa kuin esimerkiksi kansallisella rahalla aiemmin toteutetuista työllisyysprojekteista, jolloin joka vuosi pohjoisen ja idän vaikeasti työllistetyillä syrjäalueilla alueellinen työllistämispykälä ei toteutunut hallinnon hitauden takia. Joka vuosi jäi siksi työllistymättä viisituhatta työllistämistukeen oikeutettua pitkäaikaistyötöntä", tutkija väittää. Kun näitä tapauksia kuulee, herää aina sama kysymys: miten voi olla mahdollista, ettei Suomesta synny uusia kestäviä oivalluksia ja uutta osaamista kannusteta riittävästi? Yksi osasyy on tukijan mukaan se, että valtio jakaa itselleen rahaa. Eikä se ole ollut hänen mielestään tämän rahoitusmuodon alkuperäinen idea; EU:n myötä Suomeen syntyi nimenomaan julkishallinnon koulutusportaaleihin ammattimaisten hankesuunnittelijoiden ryhmä, joka putsasivat pöydän ja saivat ansiotonta kilpailuetua isosta koostaan, ei osaamisestaan tai näkemyksistään.

"Ongelma on myös siksi suuri, että luovan kaavan mukaan (esim. Disneyn tuottamisen kaava) toteutettavat projektit ja siinä mukana olevat nerokkaat oman elämänsä sankarit eivät pääsisi koskaan Ely-keskusten EU-projektien alkukarsintoja pidemmälle, koska niillä ei ole takanaan valtion ammattimaisia hankesuunnittelijoita eikä omarahoitukseen vaadittavia jättisummia. EU-hankkeiden valintaprosessit eivät ole läpinäkyviä. Kaikkea muuta, vaikka viranomaiset niin usein väittävätkin virkansa puolesta itsekin sisällään omantunnonpistoksen tuntien. Valtio siirtää rahoja toisesta taskusta toiseen työllistäen samalla sitä pyörittävän teknokraattiarmeijan kuten sinut. Antamalla itselleen rahaa valtio takaa Nokian surkean kohtalon toistumisen ja varastaa tulevilta suomalaisilta tulevaisuuden, sillä mistä tiedämme missä huomisen päivän älykkäät ja kaikkia hyödyntävät innovaatiot kukkivat. Se on kuitenkin varmaa, etteivät ne kuki ammattikorkeakouluissa, älä edes yritä väittää, Jo pelkkä ajatuskin on täysin naurettava", tutkija väittää. Tämä on suomalaista korruptiota pahimmillaan näkymätöntä ja itsestään selvänä pidettyä ohjaamista - josta ei puhuta.

Viranomaiset laitattavat hakuun EU-projekteille rahoja ja itse valitsee niistä itselleen miellyttävimmät ja sopivimmat projektit. Hämeen Ely-keskuksen kolmihenkinen tiimin valitsee esimerkiksi Luovuus-ohjelman projektit, mutta mitkä ovat valitsijoiden sidokset hankkeisiin tai oikeat pätevyydet, niistä ei kerrota. Suomi on niin pieni maa, että täällä poliisi ja varas ovat usein hyviä tuttuja tai tuntevat toisensa. Jos 26 projektin joukossa on 23 julkihallinnollista yksikköä, mukana myös valtion itsensä rahoittama Business Finland, jonka tehtävänä on jakaa rahaa yrityksille eikä viedä sitä heiltä, on selvää, ettei kysymys ole sattumasta, varsinkin kun katsoo muiden ESR-hankkeiden toteuttajia muissa Ely-keskuksissa pitkällä aikavälillä vuosikymmenten päähän, niin ei jää tutkijan mielestä epäilyksen sijaa, että on kysymys suomalaisesta rakenteellisesta korruptiosta, mikä vääristää valtion eduksi yksityisten ihmisten ja yritysten vahingoksi kilpailua.

"Virkamiesten pyörittämä nykyisenkaltainen ESR-järjestelmä estää tehokkaasti myös uusien ja innovatiivisten hankkeiden pääsyn julkisuuteen; valintakriteerit ovat niin tarkkoja, että esimerkiksi omarahoitusosuuden saaminen edellyttää suuria julkishallinnollisia yksiköitä, jotka ovat alibudjetoineet koulutustoimintansa näitä hakuja varten. Kun pikaisesti katsoo näitä ammattikorkeakoulujen hankkeita, ne saattavat paperilla näyttää vakuuttavilta ja syntyvät tuotteet ja pätevät opettajat lupaavilta, mutta kun niitä tarkemmin katsoo, ne eivät sitä ole vaan julkishallinnon itse keksimiä projekteja saadakseen lisärahoitusta omalle toiminnalleen. Jokaisella ammattikorkeakoululla - aiemmin myös nykyisen taideyliopiston edeltäjillä teatterikorkeakoululla ja taideteollisella korkeakoululla - on oma rahaa laitosten krooniseen rahapulaan tehtailevia täydennyskoulutuskeskuksia, joiden ainoa tehtävä on kilpailla näistä samoista EU-rahoista kuin esimerkiksi juuri meidän ruohonjuuritason hankkeemme, joka on lähtökohtaisesti altavastaaja eikä kelpaa valitsijoille kun sillä ei ole takanaan isoa puolivaltiollista organsisaatiota ja valtion omia rahoja näyttää omavastuutena. ESR-hankkeiden sisältöjä ja vaikuttavuuttaa pitäisi tutkia ja kritisoida alan ammattilaisten kriittisin metodein. Ehdottaisinkin, että sen suorittaisivat alan ulkopuoliset asiantuntijat. Silloin kuvasta tulisi totuudenmukaisempi; pelkkä numeroiden tuijottele ei ole hyvästä - ei varsinkaan, kun on kysymys luovista ideoista ja niiden toteuttamisesta", tutkija väittää.

Ja kun kysyn häneltä kuka osaa vastata ja kuka on tästä vastuussa? Virkamiehetkö?, hän vastaa, että ehkä. Siltä vaikuttaa ja hekin vetoavat sääntöihin ja poliitikkojen päätöksiin. Kautta linjan EU:n tukirahoja näytetään käytettävän "tahallisesti" väärin. Esimerkiksi manner-Suomen juuri päättyneessä ESR-ohjelmassa 2014-2020 ei ole hänen mielestään kiinnitetty riittävästi huomiota innovaatioiden kehittämisessä tarvittaviin toimenpiteisiin, joilla voidaan vahvistaa koko maataloustuotannon kannattavuuden kasvua. Päättäjät ja virkamiehet eivät tunne olevan huolissaan maaseudun asukkaiden henkisestä viihtyvyydestä tai miten heidän luontaisista toiminnoista (marjastus) voidaan tehdä kannattavaa bisnestä ja luoda syrjäkylille omat yhteiset kulttuuriverkot", hankkeen kolmas puuhahenkilö väittää, joka on myös sitä mieltä, että jotta muutosta parempaan tapahtuisi, pitäisi varmistaa, ettei hallinto pääse enää sanelemaan Hämeen ELY-keskuksen tavoin hankkeiden toimintaehtoja omasta näkökulmastaan.

"Jos meno saa jatkua tällaisena mikään ei muutu ja rahat menevät tulevaisuudessakin Kankkulan kaivoon. Uudenlainen ote ja oivallukset EU-rahojen tulokselliseksi ja oikeaksi käyttämiseksi tarkoittaisi monen nyt olevan tukiohjelman yhdistämistä toisiinsa ja oikeaa kohdentamista oikealle kohderyhmälle sekä myös opetus- ja kulttuuriministeriön rahojen suuntaamista maaseudun omalle luovuuden ja kulttuurin erityisprojektille. Mutta ei virkamieslähtöisesti, vaan ruohonjuuritasolta katsottuna", hän muistuttaa ja sanoo, ettei kyseessä ole vain heidän vaan todennäköisesti satojen muiden omaehtoisten projektien osakseen saama kohtelu. Valtio pitää huolta omistaan eikä muusta välitä.

"Kun tuettuja hankkeita tarkemmin katsoo, huomaa heidän olevan oikeassa: yhtään "aitoa" innovatiivista pilottiprojektia sieltä ei löydy, vaan ne ovat erilaisten ammattimaisten julkishallinnollisten koulutusyksiköiden kuin liukuhihnalta tehtailemia - etupäässä ammattikorkeakoulujen koulutustoiminnan rahoittamista niin, ettei voi välttyä ajatukselta suomalaisesta piilokorruptiosta, missä valtion virkamiehet jakavat rahaa valtion koulutuslaitoksille samalla, kun ne, joille tuet on tarkoitettuja, joiden projektit ovat oikeasti ruohonjuuritason tarpeista lähteneet, jäävät nuolemaan näppejään. Kaikki tämä antaa aiheen epäillä valtionhallinnon halusta ohjata EU:lle maksettuja avustuksia tällä tavalla kierrättämällä takaisin valtion käyttöön. Tilastojen mukaan valtion kotiinpäin vetäminen on ollut sekä hallitseva piirre, että hyvän maun rajoissa ahneutta. Mihin esimerkiksi itse valtion rahoja yrityksille jakava Bisnes Finland on tarvinnut muka EU:n rahoja lähes puoli miljoonaa tämän luovan hankkeen rahoista? Vaikuttaa kaikkea muuta kuin uskottavalta", hankkeen puuhahenkilö muistuttaa.

Kaikki tämä on mahdollista siksi, että valtion virkamiehet ovat EU-päätöksissään kuin valtio valtioissa vailla ulkopuolista valvontaa ja projektien taloudellista seurantaa. Hämeen ELY-keskuksessa projektien rahoituksista päättää sen kolme omaa virkamiestä. Olisikin hyvä saada heiltä selville, mitkä ovat heidän pätevyytensä ja kokemuksensa? Tai onko yksikään tuettu projekti oikeasti tuottanut mitään uutta? Jotain OIKEASTI UUTTA eikä vain hallinnolle hyvää mieltä hyvin tehdyistä hakemuksista ja loistavista budjeteista. Esimerkiksi työpaikkoja tai uusia toimintamalleja? Suomessa mikään ei näytä olevan muuttunut Snellmannin ajoista lähtien. Hallinto näyttää sanelevan edelleenkin uudenlaisen yrittämisen reunaehdot liian tiukoiksi omista, ei yrittäjien ja asukkaiden tarpeista lähtien. Ylihallinnollista yhteistyötä ja kansalaislähtöisiä innovatiivisia projekteja ei tueta eikä kehitetä kunnolla alusta loppuun. EU-rahoja ei ole tarkoitettu paikkamaan valtion omia toimintoja. Siksi on aiheellista esittää, ovatko rahat menneet vääriin kohteisiin, ja kuin pitkään, ja miksei kukaan ole vieläkään puuttunut "itse" asiaan?