Oikeistomedian vastaisku

17.09.2021

Teksti Harald Olausen

Tänään suuri uutinen suomalaisella mediakentällä oli Alfa-tv:n kaappaus (tai merkki kokoomuksen liittymisestä lähemmin yleistä äärioikeistolaista aaltoa) puolueen pää-äänenkannattajan päätoimittajan siirtyminen Alfa-tv:n leipiin viedäkseen projektin ilosanoman läpi koko konservatiivisen kentän suppealle mutta rikkaalle rahoittajataholle, joiden toivotaan panostavan seuraavina vuosina miljoonia euroa täysin kannattamattomaksi tiedettyyn ja ylikilpailtuun televisiolähetystoimintaan. Viime kuukasina on vihdoinkin suurellekin yleisölle selvinnyt, miksi kaikkien hämmästykseksi Sanoma Oyj valitti EU:n unionille Ylen mediamonopolista täysin keksityin argumentein, onhan sen lehden suuromistaja Herlinin suku tunnetusti myös kepun yksi suurimmista rahoittajista: kristilliskepulainen äärikonservatiivisen tiedottamisen linnake, Alfa-tv Sanna Ukkoloineen tarvitsi vetoapua vakuuttaakseen osakkeenomistajansa ja mainoskampanjaansa saadakseen uusia osakkeenomistajia melkein tuhoon tuomitulle yritykselleen yrittää murtaa Ylen ja MTV:n mediamonopolia televisio-ohjelmien tuottajana, ostajana ja välittäjänä. Mutta eipä nuolla ennen kuin tipahtaa. Uutta Alfa-tvtä on mainostettu härskisti juuri sille uudelle oikeiston epäpyhälle hallitusyhdistelmälle kokoomus+persut ja lisäpuolueina kristilliset sekä ruotsalaiset, joiden tulevaan hallitusohjelmaan kuuluu (se tulee olemaan vaalilupaus nimenomaan rahoittajille) vaikeuttaa kaikin mahdollisin lainsäädännöllisin keinoin vapaan tiedottamisen ehtoja. Kirjoitin tästä jo 1.6. 2021 digivallilassa olleessa artikkelissani asiasta: https://www.digivallila.com/l/hyva-merja-yla-anttila-moukarilla-hyttysta-paahan-ja-peter-preston/

"Kun ensimmäisen kerran kuuli kaupallisten kilpailijoiden röyhkeydestä ja ei suomalaisesta tavasta valittaa YLEISRADIOSTA EU:n kilpailuviranomaisille, ei ollut uskoa korviaan. Aika härskiä ja epätoivoista, oli ensimmäinen ajatus. Sitten heräsi kysymys: eikö kukaan huomaa, miten Sanoma Oy ja Medialiitto r.y. yrittävät kaventaa tavallisten kansalaisten sanavapautta, josta Yle on pitänyt kiinni koko pitkän historiansa aina perustamisestaan 1920-luvulta lähtien? Onneksi Yle puolustautuu, perustelee ja vakuuttaa. Keskustelu sanavapaudesta nivoutuu usein demokratian ja julkisen keskustelun edistämiseen, kuten tässäkin tapauksessa. A-Studiosta tuli aiheeseen liittyen pitkään odotettu jännitysnäytelmä, Ylen ja Ylestä EU:n kilpailuviranomaisille valittaneen Sanoman johtajien välinen kiivas debatti, jonka selkeäksi voittajaksi käytännölliseen järkeen ja voimassa olevaan Yle-lakiin sekä komission antamiin ohjeisiin vedoten, nousi Ylen Merja Ylä-Anttila. Onnittelut. Yle eli me ja siis koko kansa voitti. Sanoman temppuilut yhdessä kepulaistaustaisen Medialiiton kanssa ovat osa suurempaa peliä, jossa he yrittävät suistaa Ylen kakkosluokan vikisijäksi tuottamaan maakunnallisia säätiedotuksia hieman samaan tapaan, kuin aikoinaan kaapeliverkkomarkkinoilla Telia Oyj:lle oli kaupallisten toimijoiden keskuudessa varattu kannattamaton haja-asutusseutujen nettiyhteyksien rakentaminen lakiin vedoten, kaupallisten toimijoiden kuoriessa samaan aikaan kakusta kerman isoissa taajamissa hyvillä voitoilla. Sanoman mukaan Ylen tulisi vetäytyä kaikilta kilpailuilta mediamarkkinoilta sivuun täydentävään rooliin. Vaatimus on sama kuin jos Yle lopettaisi samalla hetkellä kaiken sen, mitä kilpailijat tekevät ja antautuisi taistelutta. Miksi se tekisi näin paljon pienempien ja alalla vähemmän arvostusta nauttivien kilpailijoidensa hyödyksi? Rahasta. Siis siitä, mikä Sanoman ja Medialiiton jäsenyritysten kassasta puuttuu, ja mistä tulee vielä suurempi puute tulevaisuuden digitaalisten mediamarkkinoiden isojen kansainvälisten toimijoiden syödessä pienet kansalliset suuhunsa. Mutta se ei ole Ylen huoli, vaikka se on "tarkoituksellisesti tehtailtujen valitusten" taustalla vaikuttava todellinen syy. Pelisääntöjen täydentäminen on Sanoman väite. Mutta mitä se tarkoittaisi käytännössä? Sanoman mukaan tarkoittaisi sitä, että "he mahdollisimman paljon täydentäisivät toisiaan"? Mitä se muka tarkoittaa? Kyseessä on sanahelinää peittämään alleen sen ikävän tosiasian, että Sanoma on kusessa taloudellisesti ja yrittää siksi keinoja kaihtamatta saada itselleen tällä hyökkäyksellä luvan kahlita Yle täyttääkseen kassansa. Mutta mitä Sanoma ja Medialiitto oikeasti sitten haluavat? Valtaa, rahaa ja Ylen pois tieltä häiritsemästä heidän yritystään vallata mediamarkkinoita. Mutta eihän se ole mahdollista. Ei tietenkään! He haluavatkin eräänlaisen linnarauhan takeena, että kakusta riittää heillekin pieni siivu kiristyvillä markkinoilla myös huomenna. Aika halpamainen temppu. Merja Ylä-Anttila pilkkoi kerta kerralta kaikki Sanoman Suomen toimintojen toimitusjohtajan väitteet hakkelukseksi. Yle on jo luopunut isosta liudasta sellaisia ohjelmia, jotka eivät kuulu sen ydinosaamiseen; kyse on jonninjoutavasta mutta suuria katsojamääriä keräävästä viihteestä. Se on aina harmittanut Sanomaa, jonka köykäinen Nelostelevisio - ohjelmapäällikkönään Ylelle aina Euroviisujen aikaan jostain kumman syystä lainattava Mikko Silvennoinen - kärsii hyvien ja vetävien ohjelmien puutteesta sekä mainoseurojen vähyydestä. Loppupeleissä kyse on myös siitä, että Yleä, jota on jo rankalla kädellä laihdutettu ja kuihdutettu, kuritettaisiin vielä sen verran kunnolla, että Sanoma Oy ja Medialiiton jäsenyritykset pääsisivät niskan päälle määräämään kaapin paikan tulevaisuuden digitaalisia mediamarkkinoita vallatessa. Idea on pitkällä juoksulla muuttaa koko Yle-lakia siihen suuntaan, että Ylestä tulee mainosmedioiden nöyrä apupoika eikä kuten nyt: itsenäinen ja vahva toimija mediamarkkinoilla."

Kirjoitin myös 28.5 samasta asiasta digivallila.comissa - https://www.digivallila.com/l/sananvapaustaistelu-roihahti-ylen-ja-yksityisten-markkinamedioiden-valilla/

"Silloin kun Erkon perillinen Rafaela Seppälä, Suomen rikkaimmaksi naiseksi usein tituleerattu raharikas perillinen, päätti myydä enemmistön Sanoma Oy:n osakkeistaan yhdelle keskustapuolueen suurimmalle taloudelliselle tukijalle, Koneen suuromistaja Herlinille, alettiin odottaa mediakentän myllerrystä kiristyvässä kilpailussa ja kaikki tiesivät, mihin yksityinen mediamaailma iskisi seuraavaksi: Yleen. Torstaina tuli tieto siitä, että Sanoma on tehnyt suomalaisittain halvan tempun eli sodanjulistuksena kantelun Ylen saamista valtiontuista EU:n kilpailuviranomaisille. Aiemmin tänä vuonna lähinnä kepulaistaustaisista maakuntalehdistä koostuva Medialiitto aloitti hyökkäyksen Ylen Areenaa vastaan vaatien Ylen keskittyvän kirjoittamaan sivuillaan vain niistä aiheista, joista se on tehnyt myös joko radio- tai televisiojuttuja. Koska mikään ei ole sattumaa eikä varsinkaan tässä tapauksessa, ei voi välttyä ajattelemasta 1+2=3. Silti koko kysymys vaikuttaa absurdilta ja keksityltä. Miksi kansalaisten omistama ja eduskunnan hallitsema radio -ja televisioyhtiö, joka tuottaa uutisia, sivistystä, kulttuuria ja oppimissisältöjä kaikille kansalaisille sekä huolehtii tasapuolisesta uutisoinnista ja alueellisista lähetyksistä olisi muka uhka kilpailijalleen? Täysin naurettava väite. Korona-aikana kun elokuvateatterit, museot ja teatterit olivat kiinni, vain Yle kykeni ja halusi tarjota laatua ja tasokkaita ohjelmia sekä elokuvia ja taidenautintoja kanavillaan kaiken yksityisten televisioyhtiöiden mainosten ohessa tuputtamaa roskaa vastaan. Eikö Ylen kannattaisi kysyä vastineessaan, onko yksityisen mediayhtiö Sanoman yksipuolinen ja ei valvottu, ei-demokraattinen sisällöntuotanto uhka demokratiallemme ja sanavapaudelle pitkällä aikavälillä, kun katsoo Helsingin Sanomien journalistista linjaa olla hiljaa tai äänessä sen mukaan, mikä heitä itseään kiinnostaa, ei sen mukaan, mikä on yleinen intressi, kuten Ylellä? Toinen tärkeä kysymys ovat sanat KILPAILU ja LAATU. Ne eivät sovi yhteen yksityisellä mediarahoitteisella medialla. Ylellä kylläkin. Ongelmallista on erityisesti sana kilpailu. Sanoman "sanasaivarointi" on tehty tarkoin harkiten lakimiesten turvin ja sen tarkoitus on heikentää Ylen yleisesti nauttimaa luottamusta ja saattaa se huonoon valoon, jotta voidaan aloittaa keskustelu Ylen roolin supistamiseksi digitaalisilla tulevaisuuden mediamarkkinoilla. Asia ei ole ihan näin. Ylen rooli on laissa turvattu ja sen tehtäväkenttä on laaja. Ja sellaisena sen haluaa pitää yli 90% kansalaisista. Ylellä on kansallisesti tärkeä tehtävänsä, se on valvottu, toimittajien ammattitaito on huippua ja Yle tekee laatujournalismia ja koko laitos toimii demokraattisesti, jonka sekoilut mediamarkkinoilla Rauramon ja Andersinin aikana olivat maksaa itse Hesarin lopettamisen tai myymisen. Sitä samaa ei voi sanoa omistajiensa tahdon mukaisesti toimivassa yksityisestä Sanomasta. Kilpailu on myös ongelmallista siksi, ettei se voi olla kilpailua vain markkinoista ilman laatua, kun kyseessä ovat ohjelmasisällöt. Hei Haloo! Käsi sydämellä televisio Nelosen ja liudan jonninjoutavia musaradioita omistavaa Sanoma, kun aikoinaan saitte Lipposen I-hallitukselta demareiden kanssa tekemänne kaupan jälkeen silloisista mediamarkkinoiden jakamisesta johtuen oman televisiokanavanne ministeri Jouni Backmanin kädestä, jota vastaan moni järkevä ja kaukaa viisas oli, oliko lupaehdoissanne mainita mm. kotimaisuusasteesta, omasta ajankohtais- ja uutistuotannosta sekä tietynlaisesta tasapuolisuudesta, alueellisuudesta ja laadusta? Taisi olla. Mitä niille nyt on tapahtunut? Ne unohditte. Miksi? Ja vieläpä aika nopeasti. ja mitä ne olivat? Viiden minuutin studiosta muutaman julkkispellen lukemat sähkeet samaan aikaan, kun Yle tuotti satojen toimittajien voimin tasokasta uutismateriaalia niin koti- kuin ulkomailta."

Tänään Suomen Kuvalehden SK:n facebook-sivuilla oli jatkoa tälle järkyttävä uutinen ja kiitos SK:lle siitä, että se on seurannut "haukansilmin" tätä suurta kusetusta, jonka arkkitehtejä eivät suinkaan ole poloiset uskovaisharrastelijat, vaan kepulainen maakuntien äänenä esiintyvä Keskisuomalainen Oyj. Suomen Kuvalehti kertoi jo 11. syyskuuta, miten kaupallisen AlfaTV-kanavan rahoitus on tullut suurimmalta osin aikaisemmin kristillisiltä lähetystyöjärjestöiltä. Asian tekee SK:n mukaan ongelmalliseksi se, että yhdistykset eivät pyydä lahjoittajilta rahaa varoja suomenkieliseen kaupalliseen tv-liiketoimintaan: "Tv-kanavan taustayhdistys IRR-TV ry ja sen ulkomaalaiset sisarjärjestöt keräävät varoja lähetystyöhön ja muun muassa orpolasten auttamiseen. Nyt sidettä taustayhdistykseen yritetään katkoa. AlfaTV:n taustayhtiöllä Brilliance Communicationsilla on parhaillaan käynnissä osakeanti, jossa se pyrkii keräämään suomalaisilta kolme miljoonaa euroa. Toimitusjohtaja Hannu Haukka on antanut AlfaTV:n ja taustayhdistyksen rahaliikenteestä useita erilaisia selityksiä. IRR-TV itse ilmoitti poliisihallitukselle vuonna 2020, että se oli edellisenä vuonna käyttänyt Suomessa lähetystyöhön kerätyistä varoista valtaosan eli 1,7 miljoonaa euroa AlfaTV:n kristillisten ohjelmien tuottamiseen. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että AlfaTV:n yhtiön liikevaihdosta 70 prosenttia oli tullut lähetystyöjärjestöltä. Osuus vaikutti valtavalta, kun sitä vertasi AlfaTV:n kristillisten ohjelmien määrään."

Nelosen uutiset olivat surkea esitys esittää uutisia. Ihan hävetti joskus pakosta katsoa. Ette ole pitäneet sanaanne siksi, ettei se kannattanut taloudellisesti teille. Entä kilpaileminen laadulla? Siihen ette ole pystyneet koskaan Yleä vastaan (en tiedä kuka ohjelmianne katsoo, en minä ainakaan). Vaikka EU:n kilpailuviranomaiset eivät tähän puutu, me tavalliset televisionkatsojat ja radionkuuntelijat olemme tästä enemmin kiinnostuneita. Ihan pelottaa ajatus suomalaisesta mediamaailmasta ilman Yleä Neloskanavan näköisenä. Teiltä tulee esimerkiksi tänään perjantaina 28.5.2021 mainostajien toiveesta viihdeohjelmia "Huvila&Huussi, Onnenarpa, Hauskat kotivideot jne...", kun Ylen Areenasta on voinut nähdä ja näkee koko ajan mieltä ylentäviä Ingmar Bergmanin kultakauden ohjaustöitä, ja esimerkiksi tänään mm. laatumusiikkiohjelmina Hannu Linnun RSO:n päätöskonsertti ja vielä sokerina illan päälle Olohuoneesta Viitasen Piian konsertti. Ai niin, eiväthän katsojanne ja kuuntelijanne katsoisi ja kuuntelisi tällaista, ja siksi ne jäisivät siltä pieneltä vähemmistöltä, joka näistä nauttii, näkemättä ja kuuntelematta, jos se teistä riippuisi. Se siis kilpailusta. Ylen kohdalla ei ole kyse kilpailusta kilpailun takia vaan tasapuolisuudesta kaikille jotain ohjelmistopolitiikassaan ja kilpailusta laadulla. Mitä tapahtuisi, jos saatte monopolin digitaaliseen viestintään joskus taistelunne tuloksena ja Ylen rooli supistuisi minimiin tuottamaan vain perusohjelmia? Muistuttavatko ohjelmanne silloin tätä samaa kyseenalaista ja tylsistyttävää roskaa kuin nyt saamme nähdä Nelosella ja kuunnella radiokanaviltanne? Tasapuolisuudesta ei silloin olisi kysymys. Sananvapaudesta kylläkin, mutta ei kansalaisten vaan mainostajien. Miksi jokaisen suomalaisen ikään, asuinpaikkaan ja poliittiseen kantaan katsomatta pitäisi viimeistään tässä vaiheessa huolestua, ennen kuin on liian myöhäistä? Koska kysymyksessä on kiristyvässä markkinatilanteessa alkanut sanavapaustaistelu ja ennen kaikkea demokratia ja siitä kenen ehdoilla mennään ja mihin suuntaan

Journalismin kriisi on ollut Suomessa jo pitkään. Suomen journalistiliitto ennusti jo vuosia sitten medioiden murroksen, ja vastusti siksi henkeen ja vereen kokoomuksen ajamaa ns. mediaveroa, koska arveli sen aiheuttavan potkut lähes tuhannelle liittonsa jäsenelle. Journalistiliiton puheenjohtajana vuosina 2006-2014 toimineen toimittaja Arto Niemisen mukaan, joka oli juuri valittu liiton puheenjohtajaksi, potkuja saneli kuin liukuhihnalta niin tiuhaan, että liitto päätti tutkia jokaisen tapauksen erikseen oikeuden kautta, ja voitti suurimman osan niistä. Pahin vuosi oli Niemisen mukaan 2008, jolloin suomalaismedioissa oli jatkuvasti yt-neuvotteluja jossain meneillään. Tuntojaan Nieminen purki Hesarin toimittaja Veli-Pekka Leppäselle Hesarissa 30.12.2017 julkaistussa 60-vuotishaastattelussaan. Noista vuosista on jäljellä enää vain muisto ja tabloid -kokoon siirtyneet ja jotenkuten vielä elossa sinnittelevät maakuntalehdet huolimatta lukuisista omistajavaihdoksistaan ja uudelleenjärjestelyistä. Samalla mediakenttä on supistunut ja tarjonta yksipuolistunut, ja jos mainitut Yle ja Hesari valtamedioista yhdessä Suomen Kuvalehden kanssa, ovat jääneet pitämään yllä laatujournalismin lippulaivaa muun maan journalistisen tason painuessa sietämättömiin lukemiin pakkasen puolelle.

Myös sisällöllisiä muutoksia on tapahtunut. Hesarista on tullut huolimaton ja sen kirjoituksia kritisoidaan. On vain ajan kysymys, milloin aiemmin liberaalina tunnettu Helsingin Sanomat muuttuu omistajiensa toiveiden mukaisesti oikeistolaiseksi. Oikeistolaisuus myy paremmin kuin punavihreä liberaalihöttö. Kysymys on myös sanavapaudesta. Ylellä uutisia ja toimituspolitiikkaa ohjaavat puhtaasti journalistiset säännöt yksityisillä mediamarkkinoilla omistajan taloudellinen etu, mainostajat ja alueiden valtaryhmien intressit. Kepulaistaustainen maakuntalehdistö on jo kuristanut sananvapauden omilla alueillaan hälyttävän pieneksi ja lähinnä omistajiensa ja ilmoittajiensa toiveiden mukaiseksi. Kukaan ei ole ollut huomaavinaan, kun Keskisuomalainen osti ensin kaikki lähialueensa sanoma- ja kaupunkilehdet Savon Sanomia myöten ja sitten heti perään Sanomalta Kaakon viestinnän Saimaan Sanomat, Kouvolan Sanomat ja Kymen Sanomat ja laajeni vaarallisesti pääkaupunkiseudulle, ostamalla sekä kaupunkilehdet Vantaan Sanomat että Helsingin Uutiset. Tämä on myös syy miksi yhtyneet kepumediat sekä Keskisuomalainen että Ilkka rohmuavat raskaasti tappiollisia kokoomuslehtiä konserniinsa taseidensa rasitukseksi, niin että kepumediat ulottuvat jo läpi Suomen ihan pääkaupungin porteille (toinen syy on saada edullista ilmoitustilaa eteläpohjanmaalaisille autoliikkeille). Mutta tavalliset ihmiset eivät ole niin helposti huijattavia ja tyhmiä kuin maakuntien kepumedioiden omistajat ovat olleet suunnitellessaan työpöydällä vuosisadan mediakaappausta.

Sanomalehtien levikit ovat samalla laskeneet siinä missä myös lehtien sisällötkin, joista suurin osa säästösyistä tehdään konsernin yhteistoimituksessa persoonattomiksi ja ketään kiinnostamattomiksi. Siksi on hyvä tehdä ero oikein ja hyvän, tasokkaan journalismin välillä. Kysymys on paljon muustakin kuin vain journalismin laadusta tai sananvapaudesta: siitä, kuka hallitsee ja millä tavalla tulevaisuuden mediamarkkinoitten kautta ihmismieliä. Jos seuraavat eduskuntavaalit voittavat persut ja hallitukseen tulee kokoomuksen lisäksi kepu sekä kristilliset. Ylessä alkaa myräkkä, sillä persut ovat jo ennakkoon ilmoittaneet haluavansa muuttaa Ylen roolia ja katsoa hieman aktiivisemmin sen harjoittaman uutisoinnin ja toimituspolitiikan perään. Edellisen hallituksen aikana persuille tuli selväksi, ettei oman miehen istuttaminen hallintoneuvoston puheenjohtajaksi välttämättä takaa minkäänlaista asemaa vaikuttaa itse yhtiön sisäiseen toimintaan. Alfatv tulee ryminällä ja hyödyntää muun mediakentän hiljaisuutta. Tähän samaan kuuluu nyt julkisuudessa käyty mediakampanja. Joukot tiivistyvät ja kristillis-isänmaalliset maakuntien autokauppiaat kilpailevat siitä kuka sijoittaa - todennäköisesti raskaasti tappiolliseen ja mediakentiltä viidessä vuodessa häviävään turhaan projektiin - enemmin liikoja rahojaan tyhjien lupauksien innostamana pelastaakseen Suomen pois radikaalien, muunsukupuolisten ja ulkomaalaisten kynsistä, nämä vihervasemmiston ydinporukat, jotka eivät enää kuulu kirkkoon eivätkä syö jouluisin kinkkua ja kossunkin ovat korvanneet (jo aikapäiviä sitten) limsaviinalla ja pössöttelevät pilveä.

Kun SK kysyi SK:n jutun mukaan asiasta keväällä 2021 Haukalta, hän ilmoitti, että poliisihallitukselle annettu tieto oli virheellinen kirjaus: "Kaikki AlfaTV:n kulut on maksettu Kanadasta tulleella rahalla." Myöhemmin hän sanoi, että rahat tulevatkin mainosmyynnistä ja muusta kaupallisesta tulosta: "SK palasi asiaan syyskuussa 2021 saatuaan poliisihallitukselta IRR-TV:n tilinpäätöksen vuodelta 2020. Siitä selvisi, että yhdistyksen rahoja oli käytetty AlfaTV:n toimintaan peräti 2,5 miljoonaa euroa. AlfaTV:n taustayhtiön koko liikevaihto oli puolestaan noin 2,7 miljoonaa euroa vuonna 2020." Mutta mikä on suomalaisella mediakentällä se AlfaTV:n mentävä aukko eli mitä suomalaisesta mediasta on puuttunut, kysyi SK jutussaan: "AlfaTV yrittää olla kansaa lähellä. Yrittää ymmärtää sitä, olla vuorovaikutuksessa ja samalla kun se korostaa yrittäjyyttä yhtenä arvona, niin samalla tiettyä huolenpitoa. Eli että kukaan meistä ei ole yksin ja yhteisöllä on merkitystä, ei pelkästään yksilöillä."