Olemme kaikki vaarassa

Teksti Harald Olausen

"Luotiliivinen poliisi konetuliase rinnallaan nappasi minua kauluksesta. En ikinä unohda sitä. Hän sanoi, olemme vaarassa. Menimme ulos ovesta. Kapinoitsijat olivat kuuden metrin päässä! He tuhosivat osia kongressirakennuksesta. Meidät vietiin turvahuoneeseen, jonka sijaintia ei saa paljastaa. Puhemies Pelosi oli siellä. Yritimme kiihkeästi saada lisää sotilasvoimia ja kansalliskaartia, koska emme olleet turvassa. Yritimme saada puolustusministerin ja v.t oikeusministerin suostuttelemaan Trumpia kehottamaan väkeä poistumaan. Hei eivät valitettavasti tehneet sitä." -Senaattori Charles Schumer senaatin enemmistöjohtaja

Senaatin demokraattisen enemmistöjohtajan, Charles Schumerin, sanat kertovat koruttomasti, mistä oikein oli kysymys Trumpin kehotuksesta kannattajilleen marssia yhdessä Capitol-kukkulalle: vallankaappauksesta. Eilen tuli kuluneeksi tasan vuosi trumpistien tarkoin suunnitellusta spektaakkelimaisesta Amerikan demokratian häpäisemisestä Donald J. Trumpin käsikirjoituksen mukaan.

Ylen Areenasta tuli vuosipäivänä televisiodokumentti näistä ikävistä hetkistä (Four hours at the Capitol, Yhdysvallat, 2021), kun vihaa uhkuvat ja tappamismielessä liikkeellä olleet vähä-älyisiltä adhd-rikollisilta vaikuttaneet trumpistit hyökkäsivät isolla joukolla tasan vuosi sitten väkivalloin Yhdysvaltojen demokratian ytimeen, kongressitaloon.

Dokumentti on rajuudessaan ja aitoudessaan tapahtumapaikalla kuvattuna koskettava ja samalla kylmäävä; se näyttää miten tietämättömät ja helposti manipuloitavat kansan syvät rivit voidaan hetkessä sytyttää ilmiliekkiin, milloin minkäkin asian puolesta milloin mitäkin vastaan. Mutta se mikä tekee tästä dokumentista ikävän, on Hollywood-sankarikaavan käyttö, vaikka tässä näytelmässä oli vain teeskenteleviä ja tekohurskaita konnia. Dokumentti on myös amerikkalaisen valheen läpi valaiseva totuusseerumi, missä toki esitetään jotain muuta kuin ollaan ja valehdellaan, mutta missä valheelliset teot kerrankin puhuvat toista kieltä kuin valheelliset sanat.

Ongelma on vain se, kenen valhe kulloinkin on kyseessä. Demokraatit yrittävät uhriuttaa itsensä ja esittävät itsensä demokratian puolestapuhujina unohtaen samalla, että ovat itse syyllisiä demokratian vaihtoehdottomuuteen hallitessaan kongressia liian pitkään yksin rautaisella otteella radikalisoiden republikaanit - Watergate ja Nixonin varjo lähes halvaannuttivat puolueen ennen kuin se sai käsiinsä kristillisen oikeiston vaatimuksesta abortinvastaisen liikkeen ja nukkehallitsijaksi sopineen b-luokan Hollywood-näyttelijän, joka ensimmäistä kertaa sitten 50-luvun koti, kristinusko- ja isänmaa-liikehdinnän, cocacola-diffuusion, supermarkettien ja kellohameiden yhdisti keskiluokan oikeiston äärioikeistoon ja käänsi tieviitat sellaiselle matkalle, josta ei ole paluuta kunniallista kautta takaisin normaalin päiväjärjestykseen.

Kammottavinta dokumentissa on se, että se näyttää lähietäisyydeltä mitään kaunistelematta ihmisten halun tappaa kongressia puolustaneet sotilaat ja päästä murhanhimossaan lahtaamaan koko muun kongressin, ja miten mieletön hulluus ja vauhkous kannusti heitä lisätyperyyksiin isona tappavaksi käärmeeksi muodostuneessa joukkiossaan. Harva katsoja osasi vuosi sitten aavistaa, miten lähellä "maailman suurimmaksi demokratiaksi itseään kutsuvan Yhdysvaltojen demokratia oli romahtaa.

Trumpin suunnitelma oli julistaa maahan kapinan takia maahan sotatila, kutsua liittovaltion poliisi, mitätöidä presidentinvaalien tulokset ja hallita ankaralla kädellä sotatilan vallitessa armeijan ylipäällikkönä samaan aikaan kun vastustajia olisi kiikutettu bussilastittain tutkintavankeuteen epäiltynä "maanpetoksesta". Silloin tilannetta televisiosta omalta kotisohvalta seuranneena muistan sen hämmästyksen ja pelon ilmapiirin, minkä sekopäisen ja hurmahenkisen idioottilauman raivopäinen hyökkäys sai aikaan. Viha ja aggressiivinen käytös polttoaineena joukot olisivat voineet saada pahempaakin aikaan.

Ainekset kunnon verilöylyyn olivat vain hiuskarvan päästä. Se välittyi silloin suorana, ja välittyy edelleenkin, tapahtumasta tehdyssä televisiodokumentissa ja on siksi pelottavaa katseltavaa, sillä se voi tapahtua milloin tahansa uudelleen ja silloin me kaikki olemme vaarassa. Yksikin virheliike ja rähinästä olisi voinut syttyä uusi sisällissota maassa, jossa elää voimakas valehtelun, vihan ja väkivallan perintö. Näistä asioista ei kukaan puhua, kun ei uskalla. Tai oikeammin, koska Yhdysvalloissa ei ole oikeaa demokratiaa, puhumattakaan taloudellisesta tasa-arvosta.

Dokumentti on katsomisen arvoinen vakaan pohjoismaisen demokratian kannattajille. Yhdysvaltojen tie ei ole mahdollinen Suomessa mutta ei myöskään mahdoton. Jos maailmantilanne kärjistyy ja energiaruletti pyrähtää vaarallisesti käyntiin, joku voi yrittää sammuttaa muilta valot ja sen jälkeen Suomikaan ei ole enää osaton kurjuudesta ja sen seurauksena syntyvistä sodista.

Jostain kumman syystä nyt Capitol-mellakoissa kuoli vain neljä ihmistä ja 140 poliisia sai eriasteisia vammoja, jotkut vakavia ja pysyviäkin. Demokratian kannalta ikävintä oli nähdä suorana kuinka haavoittuva maailman mahtavimman valtion ylin päätöksentekosysteemi voi pahimmillaan olla eiköhän Amerikan vastaiset terroristit kaikkialla maailmassa ole katsoneet tapahtumia silmä kovana kuin oppituntina.

Mellakasta on nyt vuosi. Amerikka elää ja yrittää esittää demokratiansa toimivan kaikesta huolimatta, mikä on tietenkin kuin irvokas pila. Amerikoissa demokratia on rahan ja väkivallan raiskaama ollut jo syntyessään. Jokin meni ja pahasti vikaan tässä yhteiskunnallisessa kokeilussa, vaikka jenkit eivät itse halua, osaa tai uskalla asiaa nähdä. On hätkähdyttävää kuunnella televisiodokumentissa esiintyvien idioottien perustelut Trumpin kannattamiseksi. Yksi elokuvantekijäksi esittäytynyt ilmeinen imbesilli ja huumehörhö väittää Yhdysvalloissa kidnapattavan 800.000 lasta vuosittain seksiorjiksi ja vain Trumpin voivan pelastaa heidät. Mistähän hän on tällaista tietoa sisäänsä imenyt ja niin vakuuttunut? Olisiko äärioikeiston omalla tv-kavalla, Foxilla osuutta asiaan?

Mutta mikä hinta mellakasta maksettiin? Ongelmat lakaistiin maton alle ja presidentti Trump päästettiin pälkähästä, ettei roihu syty uudelleen. Mutta yksi tärkeä asia on unohtunut. Kyseessä oli sittenkin vain näytelmä comedia déll arte kansan makuun. Oikeassa sodassa mitä kulissien takana käydään panoksena ovat miljardit miljardit dollarit.

Millainen olisi Yhdysvallat tänään, jos mellakka olisi yltynyt veriseksi ja esimerkiksi varapresidentti hirtetty lähimpään pylvääseen ja puhemies teurastettu, kuten mellakoitsijoiden päämääränä oli? oliko mellakan oikea syy "hyökkäys on paras puolustus" Trumpin tajutessa joutuvansa presidenttikautensa jälkeen kuseen, jos ei pysy parrasvaloissa ja uuden amerikkalaisen uhkaavan äärioikeiston keulakuvana, jonka avulla pitää republikaanipuoluetta panttivankinaan. Dokumentti seuraa mellakan etenemistä hetkestä toiseen sisältä päin. Eri toimijat kertovat omin sanoin mitä tapahtui.

Mutta voiko tämä tapahtua uudestaan, elääkö valtaajien ideologia edelleen? Televisiodokumentissa kysytään näitä kysymyksiä mutta se tärkein jää kysymättä: mikä on maassa pielessä, jos se elää vihasta ja pelosta ja kuka siitä hyötyy? Trump on jo nyt menneen talven lumia ja hän sekä presidentti Bidenin taakse linnoittautunut demokraattipuolue että liittovaltion oikeusviranomaiset ovat jo saaneet satimeen ex-presidentin, joka käy puolustussotaansa yhä ahtaammaksi käyvässä tilassa sen jälkeen, kun Ivanka ja Donald J.jr saivat petossyytteet liittovaltion tuomioistuimeen.

Kun maassa on tahallisesti päästetty toisten vihaaminen fucking you-tasolle, yllytetty kaikki mahdolliset toisilleen vastakkaiset ryhmät toisiaan vastaan ja otettu viha poliittiseksi aseeksi toista poliitikkoa vastaan, ennuste selväjärkisyydestä on heikko. Siksi voi hyvin väittää kaiken Capitol-kukkuloilla vuosi sitten näkemämme olevan vasta alkusoittoa niille kaameuksille, joita Yhdysvalloissa tullaan näinä epävakauden tulevina vuosina yhä heikkenevämmäksi poliittisesti käyvän vanhan ja tutisevan presidentin aikana.

Trump ei siis ole poissa pelistä lopullisesti huolimatta korkeasta iästään. Republikaanipuolue on hirttäytynyt häneen ja siksi kaikki paha on vielä mahdollista Trumpin osalta. Tai mikä vielä pahempaa, kaikki se paha, mitä olemme saaneet hänen kokkina hääriessään, vasta alkuruokana maistaa, saattaa tulla eteemme vielä jonain päivänä buffet-pöytänä, missä pääruokana on poliittisten vastustajien päät siinä verimössössä marinoituna, mihin vihaiset trumpistit ovat heidät polkeneet samaan liejuun demokratian kanssa.

Kyseessä ei ollut oikeastaan vallankumouksen yrittäminen tai mellakka, kuten eräs osallistuja hyvin kuvasi, vaan enemmänkin amerikkalaisen idiotismin julkisen häpeäpaalun esittely. Ohjelman lopussa tekopyhyyden huippu on erään poliitikon hurskat toiveet siitä, että jonain päivänä valhe ja totuus saataisiin erotettua toisistaan, maassa joka on tuotteistanut valheen kirjaimellisesti "markkina"voimien käyttöön ilman säätelyä niin, että puolet kansasta uskoo kaikkeen siihen soopaan, jota heille syötetään ilman kykyä edes epäillä, koska heidän sisäänsä on sullottu vuosisatojen ajan aimo annos deternismin ja fatalismin välimaastossa kulkevaa sontaa ilman, että he ymmärtävät edes alkeellisessa mielessä missä siinä kaikesta on kysymys: vallasta ja rahasta tietenkin. AAMEN!

Hyvinvoiva ylempi keskiluokka, osakkeenomistajat, lääkärit, lakimiehet ja vakuutusmyyjät asuvat edelleenkin omissa kalliissa lähiöissään ilman, että heillä on syytä huolestua tällaisesta väärän kuninkaan päivästä myrskynä vesilasissa, siitä pitävät huolen yksityiset turvafirmat, jotka takaavat heidän elämänsä turvallisuuden paksujen muurien ympäröimissä eliittikaupunginosissa vielä heidän lastenlapsillekin roskasakin heiluessa pilvipäissään pelottelemassa alempaa keskiluokkaa varoitukseksi mustille ja muille vähemmistöille siitä, mitä heillä on edessään, jos uskaltavat nousta koloistaan joskus vaatimaan omia oikeuksiaan. Tätä varten tämä mellakka oli suunniteltu. Tällaista sapelinkalistusteatteria on amerikkalainen politiikka parhaimmillaan näyttämönä maan ykkösteatteri, kongressi Capitol-kukkulalla, maan pääkaupungissa Washingtonissa, missä kaikki muutkin historialliset poliittiset näytelmät ja vastanäytelmät on menestyksellä aikojen saatossa näytelty.