Onko TH epäasiallinen presidentti vai pitkän ajojahdin uhri?
Teksti:
Harald Olausen
Onko nyt aika alkaa keskustella siitä, miten entinen presidentti TH:sta on tullut kansainvälisillä kentillä ongelma epäasiallisten lausuntojensa takia eettisen intuitionismin nimissä ja onko hänen naljailunsa kohtuutonta ja diplomaattisesti harkitsematonta, kuten eräs tutkija väitti? Eettisen intuitionismin mukaan on olemassa moraalisia tosiasioita, joista saadaan tietoa intuitioksi nimetyn kyvyn avulla. Julkisuudessa intuitio on aina kovempi, kun kyseessä on kovan luokan auktoriteetti, jonka arvovalta on osoittanut repeilyn merkkejä, kuten TH:n tapauksessa. Kotimaassakin on herätty kysymään, ovatko hänen viimeaikaiset lausuntonsa presidentilliseen arvoon sopia epädiplomaattisuutensa takia vai sallitaanko eläkkeellä olevalle yli 70-vuotiaalle alun perin kalliolaiselle työläiskodin kasvatille olla sellainen, kuin mitä hän on oikealta luonteeltaan ollut lapsuudestaan lähtien?
Mutta onko siitä sittenkään kysymys vai siitä, että aika on muuttanut mutkattomimmiksi niin itse sanomisia kuin instituutioita, joita sanojat edustavat tekopyhyyden ja sormella heristelyn sijaan? TH itse liitti sanomisensa osaksi keskustelua turvallisuuskäsitteen muuttumisesta maailmassa:
"Olen itse sitä mieltä, että naisilla tässä historiatilanteessa on erilainen kokemuspohja ja se voi auttaa tällaisen uuden turvallisuusriskin käsittelyssä. Ei ole pelkästään se, onko johdossa naisia, vaan se, että yhteiskunnassa naisten asema on vahvempi. Silloin on pidetty niitä aloja tärkeämpinä kuin miesvaltaisissa yhteiskunnissa. Aikaisemmin vain asevarallinen turvallisuus on ollut esillä, vaikka on puhuttu siitä, että turvallisuuteen liittyy muutakin. Ennen koronaa epidemiaa ei otettu vakavasti, koska epidemiat pysyivät Euroopan ja USA:n ulkopuolella"
Onko ihmisellä oikeus olla erilainen kuin mitä hänestä julkisuudessa tehtailtu kuva?
Presidentti TH:sta on jäänyt jälkipolville yksi televisiointi, jossa paljastuu hänen ikävä luonteensa nalkuttaa ja naljailla kanssaihmisilleen, silloin kun kaikki ei mene hänen suunnitelmiensa mukaan. Ollessaan ulkoministerinä Lipposen hallituksessa 1990-luvun lopussa eräässä ulkoministeriön järjestämässä lehdistötilaisuudessa oli jäänyt Halosen tietämättä kamera ja mikki päälle hänen raivotessaan ja kovaäänisesti ilkeyksiä ympäri salia kaikille alaisilleen suustaan singoten närkästyneenä jostain pikkuseikasta.
Ote tuosta tapahtumasta levisi julkisuuteen ja Halosesta muovautumassa ollut säyseä muumimamma-kuva sai ensimmäiset särönsä. Halosen hyvin tunteva ex-ministeri Arja Alho oli toista mieltä. Hänen mielestään oli päinvastoin suorainainen ihme, että Halosesta, joka oli kaikkea muuta kuin rauhallinen, tasainen, ystävällinen ja diplomaattinen, oli saatu syötettyä julkisuuteen kuva presidentinvaalien alla sylintuoksuisena ja lämpimänä koko kansakunnan äitinä. Sen jälkeen on aina silloin tällöin julkisuuteen tihkunut tietoja ilkeästä ja naljailevasta Tarja Halosesta, joka ei tunne myötätuntoa vihollisiaan kohtaan eikä anna armoa sellaisille, jotka eivät häntä miellytä. Mutta onko hänellä oikeus siihen vai pitäisikö hänen käyttäytyä asemansa edellyttämällä tavalla varsinkin, jos sellainen on maassa maan tapana ja sitä edellytetään myös muilta maan palveluksessa olevilta alimmasta ylempään? Entä mitä hän oikeasti tarkoitti sanoessaan naisten hoitaneen paremmin corona-ongelmien hoidon?
Entä pitääkö presidenttien käyttäytyä aina diplomaattisesti? Miten oli epädiplomaattinen "portsareiden kauhuksi" tunnettu presidentti J.K.Paasikiven laita? Hänhän liikkui suuren osan valveillaoloaikaansa enemmän tai vähemmin kännissä ja tuli helsinkiläisportsareiden keskuudessa tunnetuksi siitä, että yritti hakata sekopäisyyksissään sateenvarjollaan portsareita, jotka seisoivat käsi ojossa odottamassa palkkiota palveluksistaan. Entäs Ahtisaari, ja nyt en viittaa vain ns. lakerikenkähaveriin Tukholman kuninkaanlinnassa, vaan hänen kommunikointiongelmiinsa medioiden kanssa, jotka eivät häntä Ahtisaaren omasta mielestä ymmärtäneet riittävästi esimerkiksi silloin kun A närkästyneenä kertoi ensimmäisessä presidentillisessä tiedotustilaisuudessa laihtuneensa vaalilupauksena mukaan vaikkei kukaan medioiden edustaja sitä ollutkaan huomannut?
Julkisuudessa on epäilty, että TH olisi edellä esitetyn ei-presidentillisen käyttäytymisen takia epäasiallinen presidentti. Silloin pohdinta siitä, onko näin, on ensimmäisen tason moraalikysymys ja kysymys kuuluu: Onko TH epäasiallinen presidentti? Toisen tason moraalikysymys heti perään olisi, saako TH puhua niin kuin puhuu? Onko kyseessä jokin muu kuin epäily asettumisesta julkisen moraalin ulkopuolelle? Puhuuko TH jollekin muulle julkisuuden avulla? Yrittääkö hän haastaa istuvan presidentin puheillaan? Onhan Niinistökin saanut pyyhkeitä siitä, että puhuu mitä haluaa eikä sitä, mitä häneltä odotetaan esimerkiksi juuri corona-kriisien hoidossa, ajankohtainen puheenaihe, joka yhdistää kumpaakin presidenttiä. Mutta miksi juuri TH:n sanomiset ovat viime aikoina nostattaneet pieniä myrskyjä vesilasissa?
Onko kyseessä sittenkin vain pitkä poliittinen ajojahti, joka saa nyt päätöksensä julkisuudessa? Entä miksi epäasiallinen käyttäytyminen on varattu politiikassa vain persuille? Eivätkö esipersut aloittaneet TH:n maalittamisen ja nöyryyttämisen aktivoidakseen roskasakkia vihan ympärille ilakoimaan sen erään melkein heti sen jälkeen itsemurhan tehneen miespuolisen huutelijan räävittömällä suulla, jonka stereoideilla lihotetussa ahterissa luki "Exit Only!" vaikka medioissa epäiltiin liikenteen sen ollessa nuori kulkeneen mahdollisesti myös toisin päin. Silloinhan TH joutui presidentillisen asemansa takia ikävästi pitämään mölyt kiltisti mahassaan, vaikka onkin luonteeltaan kova gimma Kaliosta ja tottunut antamaan päin näköä puolustukseksi vähän isommallekin vastustajalle välittämättä seurauksista. Ehkä siitä onkin nyt kysymys. Vuosien höyryt pääsevät ilmoille ahtaista vankiloistaan ja TH:ta helpottaa vihdoinkin. Suokaamme se hänelle pitkän yhteiskuntapalvelun päätteeksi.