Onko Vihreillä koskaan ollut asialinjaa?
Teksti:
Eero K.V.Suorsa
Politiikan kiiltokuvamaistuminen on politiikan teos eräs isoimmista ongelmista. Herää kysymys, miksi Vihreät, jotka ainakin esittävät haluavansa olla asialinjalla, ovat viimeisten vuosikymmenien aikana lähteneet mukaan keräämään listansa julkisuuden henkilöitä. Tämä ei ensimakustelulla tuntuisi sopivan heidän poliittiseen profiiliinsa, jossa "pehmeät arvot" ovat kaukana julkisuuden kovasta myllytyksestä ja viihdesirkuksesta jonka liukuhihnalta iltapäivälehtien uusimpia numeroita myydään.
Vai onko sittenkään? Kaikki poliittiset teemat ja arvot riippumatta niiden kovuudesta tai pehmeydestä ovat viihteellistettävissä ja saatettavissa näin kulttuuriteollisuuden käyttöön. Viis siitä, mitä ehdokkaalla on oikeasti sanottavanaan, kunhan tämä osaa hymyillä ja pitää kellon esillä promokuvissa niin "poliittinen ohjelma on taattu".
On tietenkin myös todettava, että kyse on kyynisestä vaalistrategiasta: julkisuuden kellokkaat karruttavat ääniä konkaripoliitikoille, ja kellokkailla on yleensä myös jotain "kivaa ja sympaattista" sanottavaa, mitä on helppo tuoda esiin erilaisissa sirkusmedioissa, kuten oikeistolaisissa iltapäivälehdissä ja Imagen kaltaisissa suhteelisen tyhjänpäiväisissä aikakausilehdissä jotka yrittävät esittää olevansa asiapohjalla. Tosin, Imagen asiapohja on ollut hukassa jo kauan, jos sitä on koskaan edes ollut, ja tästä on todisteena viimeisimmässä kannessa "komeileva" persujen Riikka Purra, mikä on vakuuttava todiste siitä miten kevyt aikakauslehdistö flirttailee äärioikeiston ja fasismin kanssa.
Mutta onko Vihreillä koskaan ollut asialinjaa? Vakavasti otettavaa talouspoliittista ohjelmaa heiltä ei ainakaan ole koskaan ollut, mikä on aina tuottanut irvailua vasemmiston suunnalta. Mutta tämä ei ole ollut pelkkää irvailua, sillä jos katsomme poliittisten loikkausten suuntaa ja määrää pitkällä aikavälillä, niin enemmistö niistä on suuntautunut Kokoomukseen. Ja tälle on syynsä; jos Kepun nykyinen vuoto persuihin selittyy vetovoimatekijöillä, niin sama pätee Vihreiden ja Kokoomuksen tapauksessa. Joten korkanimi Kokoomuksen Puisto-osasto ei ole vailla pohjaa. Talouspolitiikassa Vihreät ovat aina olleet pääottelussa, esikarsintojen päätyttyä, Kokoomuksen vietävissä.
Vihreät puhuvat julkisuuden suuntaan paljon eriarvoisuudesta ja sen torjumisesta nykyisen puheenjohtajansa suulla. Mutta kyse on taitavista iskulauseista. Näissä Vihreät ovatkin erityisen hyviä; he ovat onnistuneet brändipolitiikalla luomaan itsestään kuvan niin ihmisoikeuksien ja likipitäen jokaisen hyvän ja kauniina pidetyn asian puolustajina. Mutta kova ydin näiden puheiden takana puuttuu, eli ajatus ja tiukka näkemys siitä miten näitä asioita edistetään raa'assa päivänpolitiikassa.