Onneksi meillä ei ole näitä rasitteinamme!

Teksti Harald Olausen

Tänään on jännittävä päivä kaikille kuninkaallisten ihailijoille ja vastustajille, sillä joidenkin arvioiden mukaan Charles III:sen kruunajaiset saattavat olla lajissaan aikansa viimeiset maailman kruunupään kruunajaisten väjäämättömästi kohti loppuaan etenevässä historiassa. Nuoret eivät enää syty samalla tapaa kuin vanhemmat kuninkaallisista. Toinen syy voi olla itsessään Charlesissa. Ei paljoa herätä luottamusta. Katsokaa vaikka itse, miten hän käyttäytyy hihitellen ja näyttäytyen välillä kuin lapsi.

Kuninkaalliset ovat jäänne menneestä jähmettyneestä maailmasta, jota hallitsivat ehdottomat totuudet ja yläluokka, ihan kuten osoittain vieläkin. Briteissä yläluokka sai mellestää mielensä mukaan alamaisistaan piittaamatta aina kevääseen 1945, jolloin työväenpuolue voitti Clement Atleen johdolla vaalit ja aloitti maassa ennennäkemättömät uudistukset purkaen samalla yläluokan entisiä, lähes rajoittamattomia valtaoikeuksia etuilla etuoikeutetussa elämässään tavallisten ihmisten kustannuksella.

Aateliset ja muut etuoikeitetut ovat noista päivistä lähtien käyneet enemmän tai vähemmän avointa sotaa kulissien takana vallasta tavallisia ihmisiä edustavan työväenpuolueen kanssa, mikä näyttää voittaneen viime viikolla pidetyt tärkeät paikallisvaalit nousten maan suurimmaksi puolueeksi (kruunajaisten takia tulos julkistetaan vasta ensi viikolla). Kruunajaisista näkyy myös se suuri määrä turhantärkeilijlöitä, joita matalan hierarkian ja yleisen mutkattomuuden Suomessa ei ole onneksi.

Eräs suuri ongelma briteissä on medioiden keskittyminen superrikkaiden käsiin. Kolmas on pysähtynyt maaseutu ja maan vanhankantainen imperialistinen henki, mikä näkyy erityisesti suhtautumisessa Irlantiin ja Pohjois-Irlantiin. Täysin turha joukko aateliset eivät ole. Ne ovat muistutus meille ajasta ja ihmisistä, jotka pitivät itseään tavallisia ihmisiä parempina ja tekivät mitä halusivat ja kylpivät loistossa samaan aikaan, kun köyhät elivät sietämättämissä olosuhteissa.

Kyseessä ei ole siis pelkkä muistutus. Nykyajan aatelisia ovat isot yhtiöt ja suuromistajat, jotka ovat ottaneet maailmojen omistajina aatelisten paikan ja pitävät omia alustalaisiaan eli kilttiä keskiluokkaa rautaisessa otteessaan. Kuninkaalliset ovat itse asiassa enemmänkin kuin vain muistutus vaikeista ajoista. Ne ovat myös aidon ja tasavertaiseen alamaissuhteeseen perustuvan demokraattisen mielenlaadun epädemokraattinen vastustaja.

Ja asia, mikä usein unohtuu, jolle on etua siitä, ettemme vaadi heidän joukkionsa päitä vadille maailman vääryyksistä ja ihmisten välisestä epätasa-arvosta - mutta mikä pahinta; ne johtavat harhaan mielemme askartelemaan toissijaisista asioista niin, ettemme näe metsää puilta ja keskity oleelliseen; maailman surkeuksien paranteluun ja korjaamiseen.

Kun tätä turhaa joukkoa katsoo televisiosta, ja näitä naurettavan pömpöösejä juhlallisuuksia, ja tietää niiden hinnan liikkuvan viidessäkymmenessä (50 miljoonaa puntaa) miljoonassa punnassa, alkaa miettiä miten kauskantoisia norjalaiset olivat aikoinaan kieltäessään jo satoja vuosia sitten maassaan aatelisarvot - norjalaiset tiesivät nimittäin hyvin niiden pahimmillaan johtavan vain kansanvaltaa vastaan taistelevan ahneen ja julman etuoikeutettujen yläluokan syntymiseen.