Onneksi meillä ei ole näitä rasitteinamme!

Teksti Harald Olausen
Tänään on jännittävä päivä kaikille kuninkaallisten ihailijoille ja vastustajille, sillä joidenkin arvioiden mukaan Charles III:sen kruunajaiset saattavat olla lajissaan aikansa viimeiset maailman kruunupään kruunajaisten väjäämättömästi kohti loppuaan etenevässä historiassa. Nuoret eivät enää syty samalla tapaa kuin vanhemmat kuninkaallisista. Toinen syy voi olla itsessään Charlesissa. Ei paljoa herätä luottamusta. Katsokaa vaikka itse, miten hän käyttäytyy hihitellen ja näyttäytyen välillä kuin lapsi.
Kuninkaalliset
ovat jäänne menneestä jähmettyneestä maailmasta, jota
hallitsivat ehdottomat totuudet ja yläluokka, ihan kuten osoittain vieläkin. Briteissä yläluokka
sai mellestää mielensä mukaan alamaisistaan piittaamatta aina
kevääseen 1945, jolloin työväenpuolue voitti Clement Atleen johdolla vaalit ja aloitti
maassa ennennäkemättömät uudistukset purkaen samalla yläluokan
entisiä, lähes rajoittamattomia valtaoikeuksia etuilla
etuoikeutetussa elämässään tavallisten ihmisten kustannuksella.
Aateliset
ja muut etuoikeitetut ovat noista päivistä lähtien käyneet enemmän
tai vähemmän avointa sotaa kulissien takana vallasta tavallisia
ihmisiä edustavan työväenpuolueen kanssa, mikä näyttää
voittaneen viime viikolla pidetyt tärkeät paikallisvaalit nousten
maan suurimmaksi puolueeksi (kruunajaisten takia tulos julkistetaan
vasta ensi viikolla). Kruunajaisista näkyy myös se suuri määrä turhantärkeilijlöitä, joita matalan hierarkian ja yleisen mutkattomuuden Suomessa ei ole onneksi.
Eräs suuri ongelma briteissä on medioiden keskittyminen superrikkaiden käsiin. Kolmas on pysähtynyt maaseutu ja maan vanhankantainen imperialistinen henki, mikä näkyy erityisesti suhtautumisessa Irlantiin ja Pohjois-Irlantiin. Täysin
turha joukko aateliset eivät ole. Ne ovat muistutus meille ajasta ja
ihmisistä, jotka pitivät itseään tavallisia ihmisiä parempina ja
tekivät mitä halusivat ja kylpivät loistossa samaan aikaan,
kun köyhät elivät sietämättämissä olosuhteissa.
Kyseessä ei ole siis pelkkä muistutus. Nykyajan aatelisia ovat isot yhtiöt ja suuromistajat, jotka ovat ottaneet maailmojen omistajina aatelisten paikan ja pitävät omia alustalaisiaan eli kilttiä keskiluokkaa rautaisessa otteessaan. Kuninkaalliset ovat itse asiassa enemmänkin kuin vain muistutus vaikeista ajoista. Ne ovat myös aidon ja tasavertaiseen alamaissuhteeseen perustuvan demokraattisen mielenlaadun epädemokraattinen vastustaja.
Ja asia, mikä usein unohtuu, jolle on etua siitä, ettemme vaadi heidän joukkionsa päitä vadille maailman vääryyksistä ja ihmisten välisestä epätasa-arvosta - mutta mikä pahinta; ne johtavat harhaan mielemme askartelemaan toissijaisista asioista niin, ettemme näe metsää puilta ja keskity oleelliseen; maailman surkeuksien paranteluun ja korjaamiseen.
Kun
tätä turhaa joukkoa katsoo televisiosta, ja näitä naurettavan
pömpöösejä juhlallisuuksia, ja tietää niiden hinnan liikkuvan
viidessäkymmenessä (50 miljoonaa puntaa) miljoonassa punnassa, alkaa miettiä miten kauskantoisia norjalaiset olivat
aikoinaan kieltäessään jo satoja vuosia sitten maassaan
aatelisarvot - norjalaiset tiesivät nimittäin hyvin niiden
pahimmillaan johtavan vain kansanvaltaa vastaan taistelevan ahneen ja julman
etuoikeutettujen yläluokan syntymiseen.