Orpo kyykyttää köyhiä vappunakin!

Teksti Harald Olausen

Tasan vuosi ennen eduskuntavaaleja vappuaattona 2022 Petteri Orpo hymyilee itsevarmasti sekä Ylen radio I:sen että televisiokanavan yhteislähetyksessä nähtävässä ja kuultavassa Ykkösaamussa tunnetusti tiukan ja osaavan toimittaja Seija Vaaherkummun vieraana vastaamassa kysymykseen, miksi kokoomus nauttii poikkeuksellista gallupsuosiota suomalaisten keskuudessa.

Orpon tehtävä on olla paljastamatta mitään Vaaherkummun yrittäessä saada hänet puhumaan edes hitunen totta ja paljastaa, millaisia suunnitelmia kokoomuksella on sen jälkeen Suomen suhteen, jos puolue voittaa vaalit. Juuri siksi Orpo ei paljasta mitään. Se ei olisi edullista puolueelle, joka aikoo puuttua edellisen porvarihallituksen tavoin ihmisten arkeen ankaralla kädellä karsimalla kaikille tarkoitettuja hyvinvointipalveluita miljardikaupalla. Ohjelman aluksi Orpo on tekopyhä väittäessään kokoomuksen gallupsuosion olevan luonnollista siksi, että taustalla on pitkäjänteinen työ, mitä kokoomus on muka tehnyt Suomen ja suomalaisten puolesta.

Mutta kun kokoomuksen aiempien vuosien ohjelmia ja vaalitavoitteita vertaa esimerkiksi kokoomuksen varjobudjettiin 2022 vaikuttaa siltä, että totuus siitä, mitä puolue itse vuolaasti omassa mytologiassaan ideologisesta muuttumisestaan levittelee, on vahvasti muunneltua kosmeettista totuutta kaikkien kansalaisten etua ajavana yleispuolueena, mitä se ei ole vielä edelleenkään päinvastaisista väitteistään huolimatta. Eikä tule koskaan olemaankaan. Mikä muu kokoomusta vaivaa kuin selvästikin rehellisyyden puute ja petokseen kääritty valheellisuus?

Yksi vastaus on sanomisten ja tekemisten välinen antagonistinen ristiriita, jota voisi kutsua myös pimeäksi bisnekseksi, jolla kokoomus rahastaa itselleen tukea äänestäjiltä samanaikaisesti, kun se langettaa sillä sumuverhon todellisten aikomustensa suojaksi suojellakseen yhä ahneemmaksi käyviä rahoittajiaan, suuyrityksiä ja suuromistajia sekä hyvinvoivien verokapinallisia. Kokoomusta vaivaa siis eräänlainen poliittinen skitsofrenia Hamletin tapaan.

Vaaherkumpua hymyilyttää hieman. Hänen ilmeestään näkee, ettei asia ole ihan niin kuin Orpo antaa ymmärtää. Orpon vastaus on tyypillistä poliittista jargonia eikä tarkoita mitään. Se on juuri kokoomusta parhaimmillaan. Sanotaan paljon mutta ei tarkoiteta mitään. Tuntuu kuin Orpo pelaisi aikaa vasten taktikoiden julkisissa esiintymissään. Orpo ja Vaaherkumpu tietävät syyn olevan muualla kuin kokoomuksen hyvyydessä tai osaamisessa.

Nato-keskustelu on satanut maan ainoan natomielisen puolueen laariin. Mutta kuinka kauan? Sitä Orpo ja kokoomus jännittävät sillä SDP:llä on valttikorttinaan fiksu ja missinnäköinen puheenjohtajansa - nyt myös koronan ja naton karaisema kriisijohtaja - Sanna Marin, eikä Orpon haukkuma "vasemmistohallitus" ole lainkaan epäsuosittu tavallisten ihmisten keskuudessa. Päinvastoin.

Monen yllätykseksi hallitus ei maksattanut koronaa ja Venäjä-kriisistä aiheutuneita menoja tavallisilla ihmisillä ja köyhillä, vaan otti lainaa kepulaisen valtiovarainministerin johdolla. Ja se on jo jotain maassa, missä ihmiset ovat kaksi kertaa historiassa, ensin Nuijasodassa ja sitten vuoden 1918 traagisissa tapahtumissa, hiljennetty nöyrän alamaisiksi ja hiljaisiksi esivallan edessä silloin, kun heillä on maksatettu maan rikkaiden ja mahtavien hyvinvointi.

Orpo tietää hyvin miksi kokoomus on gallupsuosikki. Silti hän väittää naama peruslukemilla Vaaherkummulle suosion johtuvan muusta. Puolueen menestys johtuu hänen mielestään siitä, että kokoomus on viimeisen kolmen vuoden aikana uudistanut oppositiopolitiikkaansa.

Vaaherkumpu kuuntelee Orpon selitystä epäuskoisen näköisenä mutta ei vielä ala hiillostamaan Orpoa, joka viittaa omahyväisesti verettömään vallankumoukseen, missä syrjäytettiin istuva puheenjohtaja Alexander Stubb ja nostettiin kapinallisjoukkojen voimin Orpo puheenjohtajaksi: "Olemme kirkastaneet viestiämme ja voittaneet pikkuhiljaa suomalaisten luottamus." Orpo ei puhu aivan totta. Se on kokoomuksen tapa tehdä politiikkaa.

Orpo tarkoittaa uudistuneella tavalla tehdä politiikkaa sen markkinoimista äänestäjille, ei sisällön muuttumista. Kokoomuksen politiikka on sitä vanhaa tuttua valkoisen Suomen köyhät kyykyyn-politiikkaa, mitä se on harjoittanut perustamisestaan lähtien. Esimerkiksi syksyllä 2021 kokoomuksen esittämän varjobudjetin leikkauslista on tuttua tekstiä ja hyvä osoitus siitä, kenen etuja kokoomus ajaa politiikassa.

Kokoomus säästää tavallisille ja köyhille tarkoitetuissa menoissa riisumalla hyvinvointiyhteiskunnan palveluja niiltä, joilla jo muutenkin on vaikea tulla toimeen. Suurin on työttömyyden aikaisen eläkekertymän lopettamisen vaikutus julkiseen talouteen, noin- 400 milj. euroa. Asumistukea kiristämällä saisi 350 miljoonan euron säästöt. Ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastus toisi 199 miljoonan säästöt.

Ansiosidonnaisen keston lyhentäminen 100 päivällä palauttaisi omavastuupäivien määrän seitsemään päivään.Poistamalla ansiosidonnaisen lisäpäivät saisi 169 miljoonan euron säästöt. Ansiosidonnaisen työssäoloehdon nostaminen kuudesta kuukaudesta 12 kuukauteen toisi 97 miljoonan euron säästöt. Työttömyysturvan palauttaminen vuoden 2019 tasolle toisi 66 miljoonan euron säästöt.

Kokoomuksen leikkauslista on karmaisevaa luettavaa tavallisille ja köyhille ihmisille. Kokoomus maksattaisi koronakriisin aiheuttaman lisälainanoton tuttuun tapaansa ilman silmänräpäytystäkään yksinomaan maan vähätuloisilla ja köyhillä. Kokoomukselle pyhiin yritystukiin tai hyvätuloisten veroihin ei koskettaisi. Kokoomus esitti myös tulojen lisäyksiä yhteensä 874 miljoonan euron edestä.

Tulojen vähentämistä puolue esittää yhteensä noin 1,4 miljardin euron edestä. Ne suosivat lähes yksinomaan keski- ja hyvätuloisia. Kokoomus keventäisi ansiotuloverotusta korottamalla työtulovähennyksen 2 026 euroon (- 794 milj. euroa), parantamalla kotitalousvähennystä pysyvästi (327 milj. euroa) ja toteuttamalla yritysten laajan ja pysyvän tki-verovähennyksen (100 milj. euroa).

Kokoomus nostaisi kotitalousvähennyksen enimmäismäärän 5 000 euroon ja korvausprosentin 60 prosenttiin. 100 euron omavastuun se poistaisi kokonaan. Kokoomus tietää, etteivät tavalliset ihmiset ja köyhät ratkaise vaaleja tai äänestä niin aktiivisesti kuin muut ryhmät, ja yleensä harvoin heitä. Kokoomuksen gallupsuosio 26 prosenttia kielii liikkuvien äänestäjien ryhmittymisestä puolueen taakse. Kokoomus tarvitsee juuri tämän ryhmän äänet varmistaakseen voittonsa kevään 2023 eduskuntavaaleissa päästäkseen pääministeripuolueeksi.

Laskentatavasta riippuen liikkuvien äänestäjien mielikuvakikkailulle altis alempi tulotasoryhmä, 1-2 prosenttia, voi olla juuri se vaalit ratkaiseva äänestäjäryhmä, jota kokoomuskin tarvitsee. Kokoomus kokeili kepillä jäätä syksyllä esitellessään varjobudjettinsa ja pääsi omaksikin hämmästyksekseen paalupaikalle 22 prosentin kynnykselle. Loput neljä prosenttia on saatu ylimäärisenä natointoilusta.

Orpo tietää hyvin sen ja siksi valitutti itsensä eduskunnan puolustusvaliokunnan näkyvälle paikalle puheenjohtajaksi siksi aikaan, kun jäsenyydestä käydään väittelyä ja neuvotteluja. Vaaherkummun haastattelussa istuva Orpo ei silti nuolaise ennen kuin tipahtaa. Voitto ei ole vielä kirkossa kuulutettu. Ylen ajankohtaislähetykset ja uutiset ovat politiikasta ja yhteiskunnasta kiinnostuneiden äänestäjien keskuudessa tärkeitä lähteitä, joita katsomalla ja kuuntelemalla päivitetään poliittiset kannanotot ja se, kuka on kukin politiikan nousu -ja laskupörssissä.

Orpo tietää hyvin tämän istuessaan siistiksi puleerattuna sinivalkoisessa pukukokonaisuudessaan Vaaherkummun edessä tentittävänä. Nyt on tärkeä olla asiallinen ja silotella kokoomuksen politiikan huonoja vaikutuksia tavallisiin suomalaisiin ja suomalaiseen kulutuskysyntään, kulkea keskitietä ainakin puheissa ja vakuuttaa muuta kuin mitä tekee. Teot ovat sitten muuta, kunhan vain Orpo kampeaisi esiintymisillään itsensä uskottavaan pääministeriluokkaan.

Orpo tietää demareiden hengittävän vaarallisesti niskaan johdossaan huippusuosittu puheenjohtajansa. Vaaleihin on vain vuosi aikaa ja osa gallupsuosiosta sulaa vaalien lähestyessä luonnollisesti pois. Kokoomuksen voitto tai häviö demareista on tiukoilla, ja tulee riippumaan vain jo edellä mainitusta 1-2 prosentista.

Tässä sodassa kaikki keinot ovat sallittuja, sillä kokoomukselle voitto on elintärkeä. Sen tavallista ihmistä kuristavalla talouspolitiikalla ei ole mitään vaikutusta oppositiosta katsottuna. Äänestäjät unohtavat nopeasti kokoomuksen lempimantran velkarahan vaarallisuudesta, ja oppivat vaatimaan liikoja Yhdysvaltojen malliin, missä kukaan ei ole ollut vuosikymmeniin vakavasti kiinnostunut valtion huimasta ja koko ajan kovaa vauhtia kasvavasta velasta, jos kokoomus ei pääse suitsemaan rikkailta köyhille suunnattuja tulonsiirtoja ennen, kuin on liian myöhäistä ja tavalliset ihmiset sekä köyhät tajuavat jokaisella äänellä olevan todellista vaikutusta päivittäisen kukkaronsa suuruuteen.

Juuri siksi Orpo on paljon vartija porvarileirissä. Mutta Orpolla on pelissä muutakin. Jos hän ei nyt voita vaaleja, hän ei enää saa jatkoa puheenjohtajana puolueessaan. Orpo kertoo olevansa iloinen siitä, että kokoomus on saanut gallupeissa niin suuret kannatusluvut ja suomalaiset arvioivat heitä positiivisesti. Mutta arvioisivatko suomalaiset heitä toisella tavalla, jos he tietäisivät millaisista ajatuksista ja teoista puolue on rakennettu?

Kokoomuksen esittämä vuoden 2022 varjobudjetti kertoo suoraa kieltä, ettei puolue ole kauniista sanoistaan ja aina vaalien alla äänestäjille esitettävistä vakuutteluistaan huolimatta muuttanut perussanomaansa ylemmän luokan ja eliitin puolueesta mihinkään, vaan sen perussanoma on edelleenkin puolustaa rikkaiden etuoikeuksia köyhiä vastaan kaikin mahdollisin keinoin.

Sama peli kulisseissa jatkuu edelleenkin. Petteri Orpo ei sanallakaan hiisku tästä, sillä se veisi puolueen voittoon tarvitsemat ratkaisevat äänet, ne 1-2 prosenttia liikkuvien äänestäjien köyhien osaston marginaaliäänet - ne tietämättömät äänestäjäparat, joita on helpoin kusettaa kauniilla sanoilla äänestämään vastoin heidän omia etujaan.

Siksi Orpo ei halua ärsyttää ketään, mutta ei myöskään vastaa tarkasti Vaaherkummun kysymykseen, miten Suomi muuttuisi kokoomuksen johdolla. Orpo tyytyy väistämään kysymyksen latteasti vastaamalla uskovansa, että suomalaisten luottamus saadaan hyvällä työllä, hyvällä ohjelmalla ja hyvällä viestillä. Orpon sanat ovat selkeästi jo varovaisuudessaan tarkkaan harkittuja vaalipuheita.

Naomi Klein muistuttaa kirjassaan Ei riitä - vastaisku shokkipolitiikalle (INTO 2018) uusliberalistisen politiikan ideologisen ja intellektuaalisen puolen olleen vakavassa kriisissä jo runsaan vuosikymmenen ajan. Pankkiyhtiö Credit Suisse arvioi vuonna 2016 maapallon yhteenlasketun varallisuuden olevan 256 biljoonaa dollaria: "Samalla kun köyhin puolikas koko maailman väestöstä omistaa yhdessä alle prosentin koko maailman varallisuudesta, rikkain kymmenen prosenttia pitää hallussaan 89 prosenttia koko maailman varaoista."

Kleinin mukaan tästä syystä enää vain harvat vakavasti otettavat ihmiset suostuvat väittämään silmääkään räpäyttämättä, että paras keino auttaa köyhiä olisi antaa ennestään rikkaille lisää rahaa. Suomessa eletään muun maailman kellosta vuosikymmenen jäljessä, sillä tähän argumenttiin ovat itsensä hirttäneet kokoomuslaiset perustellessaan, miksi veroja pitää alentaa juuri rikkailta. Kokoomuslaisia hymyilyttää, sillä harvat ymmärtävät talouspolitiikan vaikeiden koukeroiden perään. Väite on absurdi mutta tärkeä osa niitä luuloteltuja väittämiä, joita markkinahenkinen informaatioviihde toistelee kosiskellakseen sattumaan, onneen ja pelaamiseen luottavia asiakkaitaan, jotka elävät osin keinotekoisen valetodellisuuden kuplassa - yhä useampi meistä.

Kokoomus on tunnettu kovasta vaalikiristä, jossa viesti on tärkein - siis se miten se on puettu ja millaisin sävyin se esitetään, ei siis itse sisältö. Kokoomuksen oikea sanoma löytyy varjobudjetista; sen mukaan Suomi olisi ankea paikka tavallisille ihmiselle, köyhille ja marginaalissa eläville juuri niille, joiden äänet ratkaisisivat vaalit kuin vaalit, jos he sitä osaisivat ja uskaltaisivat käyttää omaksi hyödykseen. Sen Orpo tietää, mutta ei halua siitä juuri siksi puhuttavan. Vaaherkumpu ei anna periksi vaan tivaa kiusaantuneen oloiselta Orpolta vastausta esittämäänsä kysymykseen.

Mikä olisi se tärkein asia, minkä kokoomus haluaisi muuttaa? Vastaus on odotettu natomielisyyden aallonharjalla ratsastavan puolueen ja sillä profiloimaan uutena eduskunnan puolustusvaliokunnan natopuheenjohtajuudella ratsastavan Orpon suusta: turvallisuus. Vaaherkumpua hymyilyttää Orpon pisteiden keräysyritys ja hän huomauttaa asian olevan tämän hallituksen asian. Orpo on jäänyt kiinni kiusallisesti taas kerran mielikuvakikkailusta. Juuri tällä tavalla kokoomus tekee politiikkansa ja viestittää siitä, toistamalla omaa mantraansa omasta luotettavuudestaan ja kaikkivoipaisuudestaan äänestäjille.

Kaikkihan me tiedämme puolueen olevan "isänmaallinen" ja turvallinen kenraalien puolue, minkä olkapäätä vasten voimme maailmanmurheiden painaessa laittaa hyvin mielin huolista rasittuneen päämme. Seuraavaksi Orpo pääsee itse asiaan. Ja sieltähän se köyhät kyykyyn-ohjelma tulikin heti vapun kunniaksi puolueelta, joka väitti vielä 2000-luvun alussa vastakkainasettelujen ajan olevan ohitse. Orpo vakavoituu ennen kuin lataa kokoomuksen perusmantran, sen meille kaikille tutun velalla elämisen vaarallisuuden pöytään: velaksi eläminen on kokoomuksesta pahasta.

Orpon mukaan kaikki ongelmat Suomessa ratkaistaan nykyisin lisävelanotolla. Sen tilalle täytyy hänen mielestään tuoda kestävään talouden kasvuun ja suomalaiseen työn kasvattamiseen perustuva ohjelma, koska hänen mielestään vain sitä kautta voimme ratkoa Suomen ongelmat. Suurin muutos, minkä kokoomus haluaa tehdä, on laittaa talous kuntoon. Väite on kummallinen ja ontto. Taloushan on kunnossa. Velanotto on satsausta koko yhteiskunnan parhaaksi, myös tulevaisuuteen, Orpon vastaväitteistä huolimatta. Pyörät täytyy pitää pyörimässä koko maassa. Suomi toimii lähes normaalisti, kiitos hallituksen kulutuskysyntää ylläpitävän talouspolitiikan.

Kokoomus haluaisi tehdä toisin, Mutta miten? Pois velkavetoisesta taloudesta takaisin työhön ja talouskasvuun uskovaan linjaan. Nämä ovat kokoomuksen vaalimantran madonluvut "vasemmistohallituksen" velka-Suomelle. Hyviä vaalilauseita, mutta toteutuessaan kylmä suihku kokonaistaloudelle, kuten olisi ollut yli 2,6 miljardin leikkaukset sisältänyt kokoomuksen varjobudjetti 2022. Ei siis mitään uutta kokoomusrintamalta. Pitäisikö meidän tavallisten ihmisten äänestää tällaista puoluetta, joka veisi meiltä meidän etujamme ja jättäisi rikkaat sekä hyvätuloisen eliitin nauttimaan saavutetuista eduistaan?

Miten kokoomus osaa selittää mustan valkoiseksi. Se tulee tässä. Kun Vaaherkumpu kysyy yleisökysymyksenä, miten puolue pitää vähävaraisten ostovoimasta huolta, Orpon lainaa vastauksessaan Ranskan uudelleen valittua suurpääoman edustajana tunnettua entistä pankkiiria, Emmanuel Macronia, jonka mukaan pitää huoli siitä, ettei kukaan jää tien varteen.

Ranskalainen tasavaltalaisretoriikka sisältää aina yhden kauniin viittauksen tasa-arvoon, vaikka sen eteen ei tehtäisi töitä. Tien varteen ei tarvitse jättää, sillä useammat eivät ole päässeet ojistaan kömpimään edes tielle, tai jos on, niin usein niihin vääriin, jotka eivät johda mihinkään siksi, että pääteillä on Macronin tapaisten etuilijoiden toimesta ruuhkaa.

Suomessa väite Orpon suusta on kuitenkin vähintäänkin eriskummallinen eikä oikein istu niihin lukuihin, joita köyhien ostovoiman väheneminen kokoomuksen vuoden 2022 varjobudjetin seurauksena olisi ollut: "Kaikista pitää huolehtia. Perusturvan tulee olla hyvä. Mutta kokoomuksen tärkein lääke vähäosaisuutta ja vähävaraisuutta vastaan on se, että jokainen, joka on työikäinen ja työkykyinen on töissä." Kokoomukselle sopii köyhien auttaminen, jos ihminen on töissä. Mutta silloinhan ihminen auttaa itseään eikä se ole sosiaaliturvaa. Kokoomus on siis viesteissään ovela.

Se antaa suuren yleisön ymmärtää sen ymmärtävän heidän ongelmiaan. Todellisuudessa se viestii omille kannattajilleen ylemmissä tuloryhmissä pitävänsä huolen siitä, ettei heiltä valu ankaramman verotuksen nimissä tulonsiirtoja köyhempien auttamiseksi. Esimerkiksi tästä, kun Orpo sanoo kokoomuksen haluvan työllisyysasteen nousevan, Vaaherkumpu muistuttaa sen olevan jo nyt ennätyksellisen korkean. Mutta se ei riitä Orpolle. Kokoomus haluaa liittää sosiaaliturvan työelämälähtöiseksi. Se on heidän mielestään parasta sosiaaliturvaa siksi, että se ei maksa veronmaksajille mitään.

Sitä hän ei kerro, että kaikkia ei koskaan voi työllistää. On paljon vanhuksia, vammaisia, sairaita ja syrjäkylillä lähes tiettömien taipaleiden takana asuvia, joita ei voi koskaan työllistää. Kuka vastaa heidän sosiaaliturvastaan ja estää köyhyysloukussa elämisen? Ei ainakaan kokoomus. Kun hän puhuu työn ja työpaikkojen välisestä "kohtaanto"-ongelmasta, että Suomessa on avoinna yli satatuhatta työpaikkaa samalla, kun työttömiä on yli 250.000, hän ei ole taaskaan ole kokoomuslaisille tyypilliseen köyhiä syyllistävään tapaan rehellinen.

Suuri osa avoimista työpaikoista on ruuhka-Suomessa osa-aikaisia minimipalkkapaikkoja, jotka työllistävät nuoria. Varsinainen valhe, mitä Orpo piilottelee, on kuitenkin se, että kokoomus haluaisi lakkauttaa tätä ongelmaa ratkomaan perustetun viraston varjobudjetissaan 2022 "tarpeettomana". Orpo huijaa väittäessään tarkoituksellisesti väärin kokoomuksen lempilapsen, ansiosidonnaisen työttömyysturvan leikkauksen muka kannustavan töihin.

Näinhän asia ei tietenkään ole. On vaikea kannustaa töihin, jos niitä ei ole tai on tarjolla olevaan työhön sopimaton joko ikänsä, asuinpaikkansa tai koulutuksensa takia. Työttömyysturvan leikkaukset olisivat selvää tulonsiirtoa rikkaiden hyväksi köyhiä lisää köyhdyttämällä, se ei muutu siitä mihinkään, väittää Orpo mitä väittää.

Jos kaikki, mitä Orpo ja kokoomus väittää, perustuu tällaiseen tahalliseen väärän tiedon levittämiseen ja suoranaisiin valheisiin, millaisen pääministerin me hänestä saisimme ja millainen puolue hallitsisi meitä seuraavat neljä vuotta, jos Orpo onnistuisi kevään 2023 vaaleissa sokeroimaan köyhät kyykyyn-linjansa velkamantraa toitottamalla suuren yleisön alitajuntaan ja kokoomuksen nousukiito kestää vaalipäivään saakka? Kauhistuttaa ajatellakin. Mutta vielä ei kannata antaa periksi. On vuosi aikaa ja sinä aikana saattaa tapahtua vielä paljon.

Tälle tarvitaan vastavoima, josta kirjoittaa Naomi Klein kirjassaan Ei riitä - vastaisku shokkipolitiikalle: "Vastarintaan tähtäävä työ on syntynyt ymmärryksestä, että pelkkä ein sanominen huonoille ajatuksille ja päättäjille ei riitä. Tiukan ein rinnalle tarvitaan myös rohkea ja eteenpäin suuntaava kyllä - kyllin uskottava ja innostava näkymä, jotta ihmiset ovat joukoittain valmiita taistelemaan sen toteutumisen puolesta riippumatta siitä, millaisia pelottelu- ja shokkitaktiikoita heidän tielleen asetetaan." Kyllä on Kleinin mukaan soihtu, joka valaisee tietämme tulevissa myrskyissä ja auttaa meitä säilyttämään oikean kurssin.