Ovela rkp profiloituu pompottamalla junttiaivoisia persuja

Teksti Harald Olausen

"Ruotsalainen eduskuntaryhmä on tänään perjantaina 14.7 ryhmäkokouksessaan keskustellut Suomen poliittisesta ja hallituksen sisäisestä tilanteesta. Eduskuntaryhmä suhtautuu tämänhetkiseen tilanteeseen äärimmäisen vakavasti. "

-ruotsalaisen kansanpuolueen eduskuntaryhmä lehdistötiedotteessaan 14.7.2023

Näin kertoo rkp:n eduskuntaryhmän ylimääräisen kokouksen lehdistötiedote eiliseltä politiikan jännittävältä päivältä. Ministeri Adlercreutz kirjoittaa omassa blogissaan rkp:n halusta uskoa hallitusyhteistyöhön. Mutta ministeri Riikka Purran Twitterissä torstai-iltana tekemä päivitys on ollut rkp:n eduskuntaryhmän mukaan omiaan herättämään kysymyksiä Purran äskettäiseen, ilmeisen kaksinaamaiseen anteeksipyyntönsä liittyen. Kyseinen anteeksipyyntö koski rkp:läisten mukaan niitä "järkyttäviä kirjoituksia", jotka hän on tehnyt ennen aikaansa kansanedustajana:"Ruotsalainen eduskuntaryhmä edellyttää, että jokainen hallituksen ministeri ja hänen edustamansa puolue yksiselitteisesti irtisanoutuvat rasismista. Minkäänlaisille tulkinnanvaraisuuksille tai vihjailuille ei ole sijaa."

Henriksson kertoi tänään medioille kokouksen olleen vaikean ja pitkän, mikä on selkeä merkki siitä, ettei asia sittenkään ole vielä selvää tai tällä kuitattu siitä huolimatta, ettei puhemies Halla-aho aio kutsua eduskuntaa kesken kesäloman koolle äänestämään Purran luottamuksesta, vaikka kolme oikeusasiantuntijaa pitävät hänen päätöstään vääränä. Rkp:lla on kaikki kortit käsissään jatkaa Orpon hallituksen vaikeakulkuista tietä tai pysäyttää se nyt ennen kuin tulee lisää harmeja ja pörssikurssit jatkavat laskemistaan. Mutta Purra ei anna periksi eikä suostu myöntämään tehneensä mitään väärää, vaan jatkaa tyypillistä muita syyttelevää persuretoriikkaa: "Kuten oli arvattavissa, nyt tähtäimessä on jo suora ja kaunistelematon puhe, maahanmuuttokritiikki ja politiikkatoimet. Jopa naista alistavien tasa-arvon vastaisten tapojen arvostelu "rumasti"! Yhtä varmasti kuin tuo jatkuu, persutkin jatkaa linjalla, johon meillä on mandaatti."

Persujen mandaatti on rkp:n mielestä vähintäänkin kyseenalainen. Siksi tarinan nimi pitäisi olla 10 kansanedustajaa, jotka pitävät Suomea jännityksessä. Kukaan ei tunnu huomaavan tai ole huomaavinaan, että yhtäkkiä maan pienen kielivähemmistön etupuolue on joka päivä valtamedioissa prime-aikaan lukemassa madonlukuja perivihollisilleen ja hallituksen kiistanalaiselle ääriryhmälle, joiden ajatukset ja teot tiedettiin toki hyvin muissa hallituspuolueissa kovan luokan äärioikeistolaisiksi ja uhkaksi suomalaiselle demokratialle, mutta joista ei välitetty varoituksista huolimatta, koska persut ovat typeryyttään tarjonneet samalla päänsä vadille, kun kovien leikkausten aika jossain vaiheessa tulee ,ja jotain pitää syyttää äänestäjien tahallisesta sumuttamisesta. Tässä persuille varattu rooli, sillä he ovat kuin uhmaikäisiä lapsia lapsellisessa ja itsetuhoisessa uhossaan (kuin Asterix Korsikassa-sarjan ylpeä korsikalaispoika tukehtumassa omaan tärkeyteensä ja asiansa oikeutukseen).

Jos olisin rkp:läinen poliitikko tai puolueen puheenjohtaja Anna-Maj Henriksson, olisi nyt kyllä syytä pieneen itsetyytyväisyyteen ja hatunnostoon itselleen sekä onnistunelle profiloinnille kyseenalaistamalla jatkuvasti persujen hallituskelpoisuutta korostamalla omaa liberaaliuttaan tekopyhästi. Näinhän asia ei käytännössä ole koskaan ollut eikä vieläkään muualla kuin rkp:n puoluetoimiston juhlapuheissa, joita olemme viime aikoina saaneet kuulla ilta illan jälkeen medioista. Rkp on perustamisestaan lähtien kuulunut äärimmäiseen oikeistoon eli äärioikeistoon, ja on nyt tavallaan vahingoniloinen päästessään osoittelemaan sormella persuja, jotka kokemattomina kaivavat itselleen kuoppaa änkyrän ja typerän työmies Matti Putkosen opastamana.

Rkp liberaalina puolueena on varsin tuore ilmiö. Historiallisesti rkp on syntynyt puolustamaan vuosien 1808-1809 Suomen sodassa Suomeen jäänyttä pellavapäistä ja sinisilmäistä kansanosaa, joista useat olivat ruotsinkielisinä maan taloudellista ja virkamieseliittiä. Rkp se ole niinkään puolue kuin yhden historiallisen vähemmistökielen- ja kulttuurin etuoikeutettu etuvartija. Vuoden 1918 tapahtumat paljastivat rkp:n yhdessä kokoomuksen kanssa maan kostonhimoiseksi ja omistushaluiseksi äärioikeistoksi, joka ei sanoja ja (hirmu)tekoja säästellyt, kun kyse oli maan rakoon painettavasta työväenluokasta, ja aivan erityisesti kansalaisoikeutensa menettäneistä punaisista vankileireillä ja heidän kerjuulla kulkevista lapsistaan, punaorvoista.

Sodan jälkeen rkp omalta osaltaan vastasi maalaisliitto/kepun apupuolueena aina vasemmiston vaalivoittoon vuoteen 1966 saakka siitä, että ruotsinkielinen rikas kansanosa sai aina tiensä, koulunsa ja valtionapunsa samalla kun, muu maa pysyi niukkuutta jaettaessa suhteellisesti köyhempänä ja kehittymättömämpänä. Rkp on imagopuolue, jossa valtaa pitävät ruotsinkielisten mahtiskujen muodostama eliitti, jolla on sekä rahaa että kulissien takaista valtaa, millä rehvastella. Rkp:ssä oikeistolla on ollut aina suuri vaikutusvalta. Kekkosen suurimmat vastustajat löytyivät aikoinaan rkp:stä, esimerkiksi Georg. C. Enhrootista, joka erosi puolueesta ja perusti 70-luvulla vaikuttaneen piskuisen perustuslaillisen oikeistopuolueen (Pop). 

Rkp:lla ei olisi siis mitään todellista syytä ryöhistellä rintojaan rasisminvastaisena puolueena. Ei tarvitse kuin käydä Loviisassa tai Mustasaaressa ja huomata, miten alueella ruotsinkielen vaalimisen ja säilyttämisen nimissä suurin puolue käyttää kielirasistisin (esim. Mustasaaren oma kielinatsi Michael Luther) asein väärin valtaansa kaikilla lain salimilla keinoilla suomenkielistä vähemmistöä vastaan. Jos joku olisi vielä 60-luvulla tai Elisbeth Rehnin aikaan 80-luvulla mainostanut rkp:tä liberaaliksi arvoiltaan, Svenska klubbenin herrainkerhossa olisi skoolattu hyvälle vitsille. Mutta eihän se ole vitsi, joku keksi myöhemmin kun rkp:n imagoa haluttiin putsata äärioikeistolaisista rasitteista ja taata puolueen elinvoiman jatkuminen 2000-luvulla. 

Juuri siksi tuntuu poliittista historiaa hiemankin tuntevien keskuudessa tekopyhältä rkp:n pöyristelyt arvoliberalismin lipunkantajana. Kokenut kehäkettu Rkp on haistanut pelaamisen paikan kokemattomien perusjunttien kanssa, toisin kuin kristillisdemokraatit, joka on ollut yllättävän hiljaa ottaen huomioon puolueen väitteet arvomaailmansa nojautumisesta kristillisiin arvoihin. Jos olisin Purraa ja puoluejohtoa lähellä oleva persujuntti, kehottaisin persuja jättämään hallituksen jo nyt hyvän sään aikana ennen suurempia myrskyjä, mitkä eivät ole enää myrskyjä vesilasissa, sillä kenkäähän ne sieltä kuitenkin vaalitaktisista syistä saavat viimeistään siinä vaiheessa, kun rkp ja Henriksson ovat keksineet persujen uloskengittämiselle hyvän tekosyyn säilyttääksen itse puhtoiset kasvot tässä likaisessa pelissä.

Rkp:n pitäisi  päinvastoin olla persuille kiitollisia nimenomaan siitä, että he korvasivat rkp:n paikan äärioikeistossa eduskunnan istumajärjestyksessä Ranskan vuoden 1789 Suuren vallankumouksen hengessä järjestyksessä, jossa puhemiehestä katsottuna oikealla ovat konservatiivisimmat säilyttäjät ja vasemmalla radikaalimmat uudistajat. Kävi miten kävi, tämän pelin voittavat ovelat rkp:läiset, sillä ilman heitä maahan on vaikea saada toimintakelpoista hallitusta, mikä Orpon I ei missään muodossa ole (kai Mykkänen kutsuu Orpon hallitusta I:seksi kai kaukonäköisyyttään, sillä kun se nyt hajoaa, sille synnytetään seuraajaksi Orpo II). 

Ovatko rkp:läiset poliitikot huomanneet ramman ankan jälkeisen ajan jo siintävän silmissä siitä huolimatta, että kokoomuslainen talouspolitiikka olisi juuri sitä, mitä suomenkielisiä köyhiä mielellään muutamalla etujen karsimisilla rankaisevat rkp:laiset haluaisivat. Uhraako rkp todelliset tavoitteensa arvohöpinän vuoksi, onkin nyt se kiperä kysymys heille itselleen, mitä he pohtivat hallituksen jatkoa ajatellessaan. Rkp kiristää itselleen näillä tempuillaan lisää liikkumatilaa suomalaisessa poliittisessa järjestelmässä, sillä sille itselleen on ihans ama istuuko se persujen kanssa kokoomuksen johtamassa hallituksessa vai demareiden ja vihreiden kanssa kokoomuksen johtamassa hallituksessa. Rkp osoittaa persujen kelvottomuuden hallitukseen.

Ruotsalainen eduskuntaryhmä pitää eilisen lehdistötiedotteensa mukaan "erittäin tärkeänä" (siis suuri tuska ja tarve), että Suomella olisi toimintakykyinen hallitus (mikä on taas selkeää jeesustelua, sillä juuri rkp on hallitusventtä kokoa ajan keikuttamassa). Tiedotteen mukaan rkp:n eduskuntaryhmä on "tällä hetkellä erittäin" (taas superlatiivisa ylisanoja...) huolissaan hallituksen toimintakyvystä (vaikka rkp itse on vienyt kyseenalaistamisillaan hallituksen toimintakyvyn). Tästä johtuen rkp haluaa antaa pääministeri Orpolle aikaa arvioida tilannetta ja käydä vakava keskustelu hallituspuolueiden puheenjohtajien kanssa: "Pääministerin ja valtiovarainministerin ulkomaanmatkojen vuoksi tällaiseen keskusteluun ei vielä ole ollut mahdollisuutta. Näiden keskustelujen jälkeen RKP ja Ruotsalainen eduskuntaryhmä tulevat jatkamaan asian käsittelyä."

Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Jos Purran luottamuksesta äänestetään puhemiehen koollekutsumassa ylimääräisessä eduskunnan istunnossa siitä huolimatta, että vielä tällä hetkellä Halla-aho ei suhtaudu asiaan myönteisesti, ja rkp:n edustajat tekevät taas samoin kuin Junnilan kohdalla eli pidättäytyvät äänestämästä Purran luottamuksen puolesta, hallitus kaatuu ja Orpo II:sta aletaan suunnitella (ehkä?) uusin eväin. Ainoa asia on silloin varma: rkp on mukana tässäkin hallituksessa, mutta ei enää vain kahden ja puolen ministerin salkulla vaan sillä määrällä, mikä vastaa poliittiseksi vaaánkieliseksi nousseen pienryhmän todellista painoarvoa nykypolitiikassa samalla, kun 95 prosenttia suomalaisista on hiljaa ja tyytyy sivustakatsojana demokratian irvikuvana tapahtuneeseen rkp:läiseen poliittiseen vallankaappaukseen.