Pääministeri Sanna Marinin vappupuhe kuin avoin työpaikkahakemus
Teksti Harald Olausen
Sanna Marin ei ole koskaan ollut mikään kansanvillitsijä ja tunnelmien luoja, siitä yksinkertaisesta syystä, ettei hän ei osaa puhua kunnolla edes paperista. Haastatteluissa ja väittelyissä Marin ei puhu vaan välttelee avointa dialogia toistellen mieluummin muutamaa tilaisuutta varten oveliksi poliittisiksi väistöliikkeiksi tarkoitettua fraasia kyllästymiseen saakka.
Siitä saimme tänään taas selvän todistuksen, kun nuhanenäinen Sanna Marin hassasi Oodi-kirjaston edessä Helsingin työväestön yhteisessä vapussa viimeisen mahdollisuutensa jäädä kansalaisten mieliin tuliseiluisena vasemmistopolitiikkona, joka osaa innostaa ja on esimerkillinen sanaruoskan käyttäjä ymmärtäen myös, mitä tarkoittaa sanonta: leipää ja sirkushuveja verbaalisessa tarkoituksessaan.
Sen sijaan Marin tyytyi esittämään pääministeriä, joka puhui sovinnollisen tylsiä latteuksia koko rahan edestä odottavalle kansalle. Osin syy on Marinin kyllästyminen politiikkaan ja julkisuuteen sekä jonkinlaisesta koko kansalle tarkoitetusta asiallisen viileästä jäähyväisviestistä.
Oikea syy piilee kuutenkin Marinin luonteessa ja olemuksessa. Hän on taustansa mukaisesti hallintotieteilijänä enemmin byrokraatti kuin asioihin luovasti suhtautuva fundeeraaja, jolle asioiden nimet ja järjestys ovat tärkeämpää kuin innostavan ytimen riehaannuttava alkuvoima.
Se että Marin valitsi puheensa aluksi Ukrainan-sodan, kielii Marinin halusta pitää yllä euroopalaisessa mielessä arvostukseksi noussutta linjaa, joka saattaa hyvässä lykyssä viedä Marinin töihin johonkin korkeaan virkaan EU:ssa tai NATO:ssa.
Muuten kuin hengttömä puupökkelönä esiintyneen Marinin puheen alkuosaa voidaan pitää avoimena työpaikkahakemuksena, hintana on niin poliittisen kuin taloudellisenkin tuen jatkuminen Ukrainalle vielä sen jälkeen kun hän on jättänyt tasavallan presidentille hallituksensa eronpyynnön.
Vasta kymmenminuuttisen puheensa kolmannella minuutilla hän alkoi puhua puolueensa perusarvoista – niistä, joista hän puhui lakkaamatta eduskuntavaalien alla, ja joista yleensä tavallisesti vappupuheissa muistutetaan kuulijoita jo heti aluksi, ettei totuus unohtuisi.
Puheensa puolivälissä hän palaa taas yhden esimerkin voimalla Ukrainan tilanteeseen ja muistuttaa suomalaista yhteiskuntaa turvallisuudesta ja tehokkuudesta sekä kansainvälisistä suhteista ja tärkeästä yhteistyöstä. Kun nyt YK mainitaan, voi siitä päätellä Marinin olevan liikkeellä avoimin mielin kaikkien ympäri maailmaa tarjolla olevien huipputyöpaikkojen suhteen.
Kyllä Marin puhui asiaakin. Hänen mukaansa meillä on mahdollisuus katsoa tulevaisuuteen ratkaisuhakuisesti ja arvoihimme, pohjoismaiseen malliimme sekä jokaisen yhdenvertaisiin mahdollisuuksiin uskoen. Meillä on myös Marinin mielestä mahdollisuus valita tulevaisuuteen uskova sopimisen tie. Viesti oli selvästi tarkoitettu ammattiliittojen jäsenille.
Luulen että Marinia tullaan pienistä vioistaan huolimatta kaipaamaa kovasti tiukanlinjan vänkääjän sekä nipottavan Petteri Orpon kyllästyttävien saarnojen jälkeen, koska Marin uudisti omalla raikkaalla tavallaan pääministeri-instituutiota rennompaan ja vapaampaan suuntaan. Mutta miten nyt käy bile-Ilmarin, jolle Marinin vanavedessä uumoiltiin loistavaa poliittista uraa?
On toinenkin syy miksi Marinin hallitusta tulee ikävä. Hallitus sai paljon hyvää aikaa tavallisen ihmisen kannalta verrattuna sen edeltäjänä olleeseen Sipilän porvarihallitukseen, minkä raaaémpi versio on odotettavissa Orpo I:sen (kokoomuslaiset kutsuvat toiverikkaana hallitusta näin) kohdalla.