Persuidiotismin EU-vaalijulistus ”ideoiden aistilliseksi esittämiseksi”
Teksti Harald Olausen
Sunnuntainen persujen eurovaalikampanjan avaus meni juuri niin överiksi, kuin saattoi odottaakin. Persut valtaan äänestäneet n. 150.000 köyhempää äänestäjää eivät tietenkään ole tyytyväisiä valheiksi paljastuneista lupauksista olla leikkamatta köyhiltä. Persuissa on painettu seurauksien takia paniikkinappulaa, ja se näkyi sunnuntaisessa puoluevaltuuston kokouksessa. Puheenjohtaja Riikka Purran, jota vielä eilen juhlittiin, ja tänään avoimesti jo haukutaan, avajaispuhe kuvastaa sitä hätää ja hermostuneisuutta, mitä persupolitiikan todellisten aikeiden ja juhlapuheiden välisen riidan palajastuminen on saanut aikaan.
Lähes neljän prosentin tiputus vuoden takaisista eduskuntavaaleista ei ole sattumaa, ja on vasta alkua persujen tappioputkelle. Suomalaisessa poliittisessa kulttuurissa ylämäki on aina yhtä raskas ja kivinen, ja alämäki yhtä liukas ja nopea; se mikä menee nopeasti ylös, tulee yhtä varmasti ja vielpä kovempaa vauhtia alas. Siinä auttavat mielellään myös kepulaiset, jotka menettivät maakuntien ikuiseksi luullun valta-asemansa persuille bensanhinnalla ja tiukan maahanmuuttopolitiikan lupauksilla.
Meillä on poliittista status quota eli konsensusta tukevat perinteiset valta- ja maakuntamediat, jotka ovat odottaneet jo persujen lähtölaskennan alkua. Persujen kaapissa kun taitaa olla muitakin vaarallisia luurankoja odottamassa paljastumistaan, kuin vain poispotkittu Vornanen, ja yksi änkyrä sekä suorapuheisuudestaan tunnettu sahanomistaja, herra Hakkarainen Keski-Suomesta. Jokainen menestyjä joutuu jossain vaiheensa oman menestyksensä vangiksi ja tappiokierre kun ei tajua tätä ja miksi niin käy.
Juuri tämä "sudenhetki" on nyt koittanut persuille ja siksi tekopirteä sekä takakireä puheenjohtaja yrittää vakuuttaa puoluekoneistoa puheillaan. Sunnuntainen Purran puhe tulee kuitenkin jäämään historiaan enemmänkin Lopun alku-puheena. Purran puheissa alkaa olla jo paljastava ontto maku, kun hän toistaa toistamistaan, miksi leikkaukset ovat tarpeellisia, mutta ei puhu mitään siitä, miksi hän haluaa sahata omaa oksaansa leikkaamalla omilta kannattajiltaan sen verran liikaa, ettei seuraavan hallitukseen ole asiaa. Onko Purra jo tajunnut ovelan kokoomuksen salajuonen syöttää persut syyllisinä kaikkeen leijonille?
On kaksi asiaa Suomessa, mitkä eivät muutu. Ensinnäkin, kokoomus on ja pysyy politiikan kärkikahinoissa niin kauan kuin on olemassa, koska sillä on osaavat poliitikot ja vankka kannatus keskiluokassa, eikä sillä ole mainetta haittaavia häiriköitä ollut sen jälkeen, kun entinen sisäministeri ja juovuksissa esiintynyt Kari Häkämies siirettiin Turkuun Niinistön jatkuvaan valvontaan. Toiseksi, köyhät köyhdyttämällä saa heidät voimaan paremmin ja terveellisemmin ja äänestämän takuuvarmasti kahta kertaa suuremmalla äänimäärällä SDP:n maan taas suurimmaksi puolueeksi samalla, kun porvarihallituksen talousreformit perutaan.
Vain tyhmä ja lyhytnäköistä etua itselleen ajava
poliittinen ryhmä tekee näin, ja vain persut ovat näin kokemattomia. Mistä
Purra sitten puhui ja mistä olisi halunnut puhua? Purralla on mennyt
viime aikoina sekaisin puheenjohtajan ja valtiovarainministerin
roolit. Ensiksi Purra haukkui mediat ja taloudesta
mitään ymmärtämättämät. Toiseksi hän nimitteli vasemmistoa
vanhakantaisesti sosialisteiksi, vaikka maassa asuu jo enemmistö,
jotka eivät edes tiedä mitä se tarkoittaa. Suomessa ei ole ollut sosialisteja vuoden 1918 jälkeen. Vasemmistoksi itseään kutsuvat eivät ole, eivätkö tunne, sosialismia ja SDP ei ole sosialistinen puolue.
Kolmanneksi, sosialismin idea kiersi jo 1900-luvun alun Briteissä Fabian Societyn kautta Ruotsin sd-kansankotiin, ja lainasi länsimaiselle liberaalidemokratialle ydinajatuksen hoivavaltiosta, joka takaisi yksilölle inhimillisen elämän vauvasta vaariin jokaiselle tarpeiden mukaan, ja jokainen yhteiskunnaassa kykyjensä mukaan - ei siis ole olemassa paikkaa, missä vain kova työnteko olisi riittävä edellytys sille, että saa elää hyvin yhteiskunnissa. Neljänneksi, ei ole olemassa mitään paikkaa, missä kaikki ei vaikuttaisi kaikkeen. Työläiset eivät ole vain kuluerä vaan myös tavaroita ostavia kuluttajia, joita ilman kapitalistit eivät tulisi toimeen päivääkään. Jos heille maksaa huonoa palkkaa, he eivät osta tavaroita eivätkä maksa lapsiaan vaikkapa elokuviin.
Viidenneksi, jos riistää ihmisiä, se synnyttää vihaa, väkivaltaa, sairauksia, järjestyshäiriöitä sekä sellaisia yhteiskunnallisia levottomuuksia, joihin Suomessa ei ole totuttu. Kuudenneksi, jos lietsoo vihaa ympärilleen, saa maksaa siitä samalla mitalla jokaikinen, joka niin tekee, henkilökohtaisesti. Se on jokaisen yksilöllinen vastuu. Kun joku tapaa vihapuheen villitsemänä, on vihapuheen levittäjä myös osasyyllinen ja hänen pitäisi kantaa vastuu tuomiona rikokseen yllyttämisestä. Seitsemänneksi, haluaako suomalainen asu maassa, jossa kodittomat pummit vaanivat kaduilla ja kukaan ei välitä mitä muille tapahtuu missäkin?
Kahdeksanneksi, Purra ei puhunut köyhistä tai patistanut heitä töihin, vaan yksilöistä, jotka suhtautuvat liian tunneperäisesti muiden verorahoilla saamiinsa etuisuuksiin. Purran mielestä 30 euron (yleistys) vähennys avustuksissa ei ole paljon. Mutta hän ei sanonut keneltä tai missä tilanteessa, tai miten suhteutettuna avunsaajan muuhun tilanteeseen, sairauksiin yms. se käy. Halituksen pakkolait ja yksipuolinen pelaaminen EK:n pussiin saivat puheessa muodon "Hallitus pyrkii poikkeuksellisella tarmolla", mikä tarkoitti vain hallituksen purkavan hyvinvointiyheteiskunnan perustana olleen neuvottelu -ja sopimisjärjestelmän.
Ilmeisesti sosiaaliministeri Kaisa Juuson osaamattomuuden ja omien periaatteidensa (vaikea sanoa mitä muuta ne ovat kuin maahanmuuttovastaisuus) vastaisen toiminnan julkinen riepottelu ei ole ollutkaan sekä hänelle, että puolueelleen mikään ilmoitusasia, kun Purra hehkutti vastatuuleen kulkevien ministerien rohkeudesta tehdä vaikeita päätöksiä julkisesta mollaamisesta huolimatta. Suomalaiset eivät Purran mukaan ole edes saaneet medioista lukea osaavia talouspoliittisia juttuja, eikä siksi maassa voi olla talouspolitiikassa ilmeisesti muita ymmärtäjiä, kuin hän ja EK:n apupuolueena hääräävä kokoomus.
"Toimittajat, jotka sekä
ymmärtävät että haluavat kirjoittaa julkisen talouden
yksityiskohdista, voidaan laskea yhden käsin sormin." Väite on väärä ja tietenkin myös tarkoituksellisen luokkaava. Purra
on löytänyt syyksi sen, ettei julkaisesta taloudesta kirjoittaminen
ole seksikästä. Miksi olisikaan, jos siitä kirjoittavat ymmärtävät
yhtä vähän asiasta kuin lukijat. Ja taas päästään poliittiseen
eufenemisiin ihmisten syyllistämisessä: "Yksilö ja sen tunteet
ovat seksikästä!" Purralle yksilön ahneus ja oman edun
asettaminen ohi valtion edun ja tarpeiden, on edelleen suuri synti ja kauhistus. Purran
ajatukset ovat meille tuttuja Hegeliltä.
Hegelille toisin kuin Purralle ihmisen olemus, itsestään tietoinen olemus edellytti ja vaati halua. Hegelin mielestä inhimillinen todellisuus pystyi muotoutumaan ja säilymään hengissä ainoastaan eläimellisen elämän sisällä. Mutta vaikka halu olikin hänelle itsetietoisuuden välttämätön ehto, se ei ollut riittävä, koska hänestä itsessään halu muodosti vain "itsetunteen". Purralle tämä on myrkkyä. Tunne itsessään on Purran mielestä vahingollinen ja esteenä talouden toiminalle. Kiukku ja siitä uutisoiminen onkin Purran mukaan medioiden logiikan toteutumista, ja siksi vahingollista valtiolle, ja sen hyvälle "itsetunteelle", yrittäessään parantaa ymmärtämättömien ihmisten elämiä.
Paljon olisi Purralla Hegelistä opittavaa, kun Hegel ajatteli, että päinvastoin kuin tieto, joka piti ihmisen passiivisen rauhallisena, halu teki hänet levottomaksi, ja sysäsi hänet toimintaan, koska toiminta oli hänen mielestään syntynyt halusta, ja se pyrki tyydyttämään halun: "Ja se voi tehdä niin vain "kiellolla", tuhoamalla halutun objektin tai ainakin muuttamalla sitä: esimerkiksi nälän tyydyttämiseksi ravinto on tuhottava, tai se on muutettava toiseen muotoon. Niinpä kaikki toiminta on kieltävää."
Hegeliä moitittiin alkuperäisyyden puutteesta ja kyvyttömyydestä rakentaa eri tahoilta keräämiään elementtejä selkeiksi kokonaiskuviksi. Hegel sanoi Napoleonin väittäneen, että politiikka otti antiikin kohtalon paikan, ja kutsui taidetta "ideoiden aistilliseksi esittämiseksi". Nyt politiikan paikan on ottanut taide ja Purra. Hegel ajatteli taiteen tehtävänä olevan esittää käsitteitä, kuten arkikielikin teki, mutta sillä erotuksella, että taide puhutteli meitä sekä järjen että tunteen tasolla – ja juuri tällainen kaksitasoinen vaikutus teki taiteesta ainutkertaisen tehokkaan ilmaisuvälineen Hegelin mielestä. Purran puhe kuuluu jälkimmäiseen kategoriaan, sillä se oli silkkaa taidetta alusta loppuun.