P(urra)ersut tähtäävät korkealle...

Teksti Harald Olausen

Persupomo Jussi Halla-Aho oli oikeassa aikoinaan haukkuessaan toimittajia tyhmiksi, ovathan he karvoineen kaikkineen nielleet aiemminkin kaikki persuvalheet, niin miksei nyt viimeisintä ja ehkä mojovinta. Olen tänään seurannut digivallilan lomalta Halla-Ahon ovelaa ero-operaatiota. Eikä kukaan osaa muka epäillä motiiveja. Ilmoitus tulee sopivasti juhannuksen alla. Onneksi olkoon. Toimittajat nielivät taas syötin ja syöttävät sitä disinformaatiota suomalaisille, jota persut haluavatkin. Draamaa kehiin ovat olleet laatimassa taustajoukoissa toimittaja Sanna Ukkolan mies, persumedian päätoimittaja Matias Turkkila sekä se kuuluisa työmies, ex-demari ja toimittajien juottotuttava entinen marxilaisuuden nimiin vannonut vasemmistodemari, Matti Putkonen, joka toimi SNK:n eli Sosialidemokraattisten nuorten keskusliiton varapuheenjohtajana 1975-1977 ja täyttää heinäkuun alussa jo 71-vuotta. Ei olisi uskonut, ettei kukaan osannut nähdä tämä pelin sisälle. Tuoreessa muistissa on yli vuoden takainen persujen ajatuspajan, Suomen Perustan moka päästää sekopäinen filosofi Jukka Hankamäki näyttämään sairasta vihaansa julkisesti ajatuspajan kustantamalla tekeleellä. Persuja itseään tekeleen sisältämä uskomaton mättö ei häirinnyt. Ajatuspajan pomo, entinen Suomen Kuvalehden tiedetoimittaja, Marko Hamilo sanoi seisovansa "pääosin" Hankamäen tekeleessään esittämien väitteiden takana. Eivät persut kirjoja lue ja kaikki, mitä julkisuudessa tehdään, vahvistaa persufanilauman joukossa koulukisaajamaista sädekehää, mutta mahdollisille yhteistyökumppaneille Hankamäen kirja oli liikaa. Siksi koko istuva persujohto, jotka istuivat myös ajatuspaja Suomen Perustan hallituksessa, irtisanoutuivat Hankamäen väitteistä. Hankamäki suivaantui jäätyään yksin kuin nalli kalliolle ja purki iltapäivälehdissä tyytymättömyyttään väittäen koko persujohdon tukeneen häntä yksimielisesti ennen julkista kohua. Uhrattiinko Hankamäki koepallona julkisuusalttarille? Siinä hyvä kysymys. Mutta jos kyse oli mokasta, persut oppivat virheestään enemmin. Siksi tämä operaatio "EN JATKA PUOLUEJOHDOSSA (koska johdan puoluetta ja muutaman vuoden jälkeen Suomea presidenttinä). Kukaan normaalina itseään pitävä ihminen ja puolue ei haluaisi näyttäytyä tällaisten ääri-ihmisten- ja ajatusten edustajien kanssa.

Mutta persut osaavat julkisuuspelin ja ennen kaikkea täsmätiedottamisen omille potentiaalisille äänestäjilleen. Siksi he tarvitsevat marttyyrejä: Ihanaa kun oli Helvetin Portit taas auki ja sinne ilmeisen halukkaasti itseään julkisuuden perusteella tyrkyttävä filosofi Jukka Hankamäki oli ristillä. Näin yhteiskunnallinen keskustelu toimii parhaimmillaan. Mutta ensin on löydettävä joku typerys, joka on valmis marttyyriksi ja sitten lisää typeryksiä, jotka muka puolustivat marttyyria. Hankamäki ilmoittautui vapaaehtoiseksi ja saikin mitä halusi. Oikeudenmukainen yhteiskunta antaa jokaiselle mitä hän haluaa, ja aina joku haluaa ristille. Mitä jos Hankamäkiä ei olisi? Naiset olisivat niin alistettuja, ettei kukaan edes huomaisi. On maita, joissa huonot naiset kivitetään kuoliaaksi. Me kivitämme hankamäet, kun he kertovat miten asiat ovat. Se, että he sanovat, että niin pitää ollakin, vain rikastaa heidän kriittistä vaikutustaan: he ovat kriitikkoja vasten tahtoaan ja marttyyrejä siinä ohessa. Heidän traagisuutensa on siinä, että he tekevät hyvää tekemällä pahaa ja kärsivät teoistaan. Heidät pitäisi palkita, mutta eihän sekään ole mahdollista. Hankamäki tekee palveluksen meille kaikille, koska hän näyttää miten on. Siis näyttää miten on, ja se on eri asia kuin sanominen. Mistä ei voi puhua, se pitää näyttää. Hankamäen merkitys on ikoninen. Jukka Hankamäki on armottomien kirjoitustensa perusteella mitä todennäköisemmin jonkin sortin fasisti ja siksi Hankamäki-ongelma on moninainen, kun pahnanpohjimmainen nousee ylös sikolätistä itsensä paremmiksi kokevien ihmisten seuraan. On siis hyvä, että joku puhuu suunsa puhtaaksi ja keskustelu syntyy. Toisaalta se oli tässä tapauksessa pahasta, sillä Hankamäki ei keskustellut vaan huusi (mutta niin tekevät kentällä muutkin äänestäjäpersut), ei ärsyttääkseen vaan saadakseen valtaa muiden mielissä ja viedäkseen ilon kaikilta niiltä, joista ei pidä, ja se lista on pitkä, pitkä...On kaksi eri tapaa tiedottaa yhteiskunnan ongelmista: kehua asioita ja kritisoida asioita. Harvoin huomataan edellinen mahdollisuus: kun kehuu tai kirjoittaa myönteiseen sävyyn, nostaa esiin ongelman aivan yhtä selvästi kuin kriitikkokin, tämä sopii Hankamäkeen. Siksi hän on marttyyri siinä kuin jumalainen markiisi de Sade. Pahojen puheiden sensurointi estää meitä näkemästä pahuutta, ja mitä ei näe, sitä vastaan ei voi tsempata.

Uskokoot siis se, joka on niin lapsellinen tai hyväuskoinen tämän päivän toiseen (se ensimmäinen oli Ruotsin hallituksen saama epäluottamuslause valtiopäivillä vasemmistopuolueen äänestettyä "epäpyhässä allianssissa" ruotsidemokraattien epäluottamuslauseen puolesta) jymyuutiseen: Jussi Halla-Aho ei hae jatkokautta puolueen puheenjohtajaksi. Kyseessä on pelkästään ovela taktinen veto sen puolesta puhuu myös se, että seuraavana päivänä puoluejohtoon kuuluva eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ville Tavio "kehotti Purraa hakemaan puoluejohtoon. "Kehotti"-sana kavaltaa kaiken. Ilta-Sanomien julkaiseman uutisen mukaan "Taviotakin oli kyselty tehtävään". Ei varmasti oltu. Halla-Ahon kymmenen vuoden päästä julkistettavassa poliittisessa testamantissa lukee, jos nyt lukee mitään, ÄHÄKUTIT siitäs saitte! Eihän Halla-Ahon tarvitse puoluettaan enää johtaa, kun se on täysin hänen hengenheimolaistensa, Suomen sisulaisten käsissä, ja jokainen puoluejohdon halla-aholainen hengittää samaan tahtiin tavoitteenaan voittaa kaikki mahdolliset seuraavat vaalit, joita on edessä. Halla-Aho on pitkään valmistellut varapuheenjohtaja Riikka Purran kanssa vallansiirtoa taktisista syistä, mutta mikään ei muutu tai vaihdu. Kyseessä on sama "vallansiirto" kun Putinilla siirtäessään pääministeri Medjevedin yhdeksi kaudeksi muka presidentiksi. Purra, joka näyttää siltä, kun voisi saada joka hetki valtavan raivokohtauksen ja hymy on kuin Vietkongin sissitappajien, ei pieraisekaan ilman Halla-Ahon kanssa asiasta sopimista ja käskyä, varsinkin jos on kyseessä julkinen operaatio äänestäjiä varten, kuten koko persuroskassa vaikuttaa olevan kysymys (kamala ajatus: mitä he sitten tekevät kun saavat vallan?). Tunteeko kukaan todella hänet? Mitä kamalaa hänestä paljastuu kun toimittajat alkavat penkoa hänen yksityiselämäänsä ja menneisyyttään?

Purran lobbaaminen persujen puheenjohtajaksi on alkanut jo monta vuotta sitten, jolloin hän tuli ensi kerran näkyville Halla-Ahon selän takaa. Medioille alettiin syöttää ajatusta Purrasta. A-lehtien Image-lehti on haksahtanut pahiten. Se on syönyt persujen syötin kokonaan Laura Myllymäen 26.1. otsikolla "Perussuomalaisten nouseva tähti Riikka Purra esiintyy hillitysti mutta puhuu väestönvaihdosta eikä usko empatian ohjaamaan politiikkaan" tekemässä jutussa, jota on vaikea uskoa journalistiseksi. Sen verran syötettyä puppua juttu edustaa, että se olisi voinut ihan yhtä hyvin olla jonkun turpean kokoomuseunukin isolla rahalla Ellun Kanoissa kaakattama tekstimainos. Jutussa kerrotaan persumedioiden päätoimittaja Matias Turkkilan valkopesemää tuhkimotarinaa siitä, miten Riikka Purra tuli perussuomalaisiin poliittiseksi suunnittelijaksi "terävöittämään puolueen linjaa" - mikä on valheellinen väite, sillä persuilla on vain ja ainoastaan yksi linja, jonka yksi arkkitehdeistä Purra itse on ollut yhdessä Halla-Ahon kanssa - ja kuinka juuri hän sattumalta saattaa olla Jussi Halla-ahon seuraaja. Tämä siis lähes puoli vuotta sitten. Ei mene Halla-Aho tämäkään läpi ajattelevissa nupeissa, kuten ei mennyt lepakot ja tuulivoimalskeidakaan. Mutta se ei olekaan tarkoitus. Purra on ennakkovaroitus sään heikkenemisestä koko maassa Turkin Ergdoganin tapaan. Luvassa on turbulenssia kaikille suvakeille, jotka suvaitsevat ajatella myönteisesti naapuristaan, joka on erilainen. Se on persuperussanoman kuuma ydin: Lupa vihata kaikkia tasapuolisesti yhtä paljon ja tarvittaessa tappavasti, jotta makkaransyönti, suvivirsi ja Kainuun upottavat hillasuot saadaan pidettyä kohta vähemmistöksi maassaan jääville viimeisille aidoille suomalaisilla.

Kun persut tulevat kokoomuksen vanavedessä toiseksi eduskuntavaaleissa kahden vuoden päästä 2023 Purran varmistamilla naisäänillä, puhemiehen paikka aukeaa Halla-Aholle, kuin Manulle aikoinaan se kuuluisa illallinen vuoden päästä, 2024 pidettäviä presidentinvaaleja varten. Silloin saattaa olla myös Ruotsissa persujen veljespuolue, ruotsidemokraatit maan hallituksessa. Millainen on Pohjola sen jälkeen? Ei ehkä pahempi kuin se nyt on, sillä muutoksen tuulet vievät kauan ja muuttuvat koko ajan kuten merenkävijät tietävät käyvän ulapalla kaukana turvallisesta rannasta. Persumaailma on vastaan holhoamista ja sääntöjä, silloin kun se tarkoittaa oman elämän rajoittamista, koska sen idea on estää heidän tekojaan, jotka muiden kuin heidän mielestään ovat vääränlaisia, mutta täysillä vaatimassa sitä silloin, kun se tarkoittaa sellaisten elämänpiirin kaventamista ja toiminnan rajoittamista, joista he eivät itse pidä. "Uudella" puheenjohtajalla on "ollako vai eikö olla- ongelma". Heidän on vaikea tehdä valintaa tehdäkö oikeaa valintaa elämänsä suunnasta vai tulla oikeanlaisiksi ihmisiksi itse; vai pitäisikö valtion puuttua asioihin auttaakseen heitä siinä esimerkiksi estämällä muita, niitä, esimerkiksi ELOKAPINALLISIA, joista he eivät pidä, ihmisiä tekemästä asioita, jotka joko olisivat heidän tavoitteitaan vastaan tai jopa saattaisivat vahingoittaa sitä vapautta, jonka edestä he ovat valmiita yhteiskunnassa riehumaan.

Muutama päivä "eron jälkeen" Halla-Aho poseeraa hyväntuulisena jäätelötuutti kädessään Senaatintorilla elokapinallisten eli verivihollistensa punavihreiden keskellä sateenkaarilippu taustalla hulmuten. Eikö tämä kerro jo epäileville tuomaille presidentinvaalin alkaneen?