Piinatut homot- ja bi-miehet armeijassa
Teksti Harald Olausen
"Sota ja siitä kumpuavat arvot vaikuttavat syvästi yhteiskunnassamme paitsi politiikassa myös arjen käytännöissä ja tunteiden tasolla. Sodasta, turvallisuudesta ja sotilaspolitiikasta keskustellaan usein yksimielisyyttä vaatien, vaihtoehdottomaan sävyyn. Miksi sota on suomalaisille niin pyhä asia? Sodan pauloissa tarjoaa kriittisiä näkökulmia sotilaalliseen valtaan, sodasta kerrottuihin tarinoihin ja sotilasinstituutioiden käytäntöihin Suomessa. Mitä militarismi oikeastaan on? Miten sen kautta oikeutetaan väkivaltaa ja ylläpidetään sukupuolijärjestelmää? Miten sotilaallinen toiminta vaikuttaa ympäristöön ja ekosysteemiin? Mikä on sotilaallisen vallan asema suomalaisessa demokratiassa?"Lindqvist-Kotilainen.
Homot armeijassa on kuuma peruna kaikkialla maailmassa ihan kuten Suomessakin, missä asiasta ei ole juurikaan keskusteltu kunnolla ennen Minna Lindqvistin kirjoitusta Haasteena heteronormitiivisuus: Homo -ja bi-miesten varusmiespalvelu Susanna Hastin ja Noora Kotilaisen toimittamassa kirjassa Sodan pauloissa – militarismi yhteiskunnassa (Gaudeamus, 2024). Suomessa aseellinen puolustus on ollut pitkään vain miehiä koskevan yleisen asevelvollisuuden takia sidottu sukupuoleen ja homouden liittäminen armeijaan lähes pyhäinhäväistykseen verrattava rikos. Suomen sotilas on ollut kautta miehinen ja sen ylläpitämä maskuliinisuuden myytti hyväksyttävä, ja viimeistään siirtynyt isältä pojalle hyväksyttynä riittinä varusmiespalvelun kautta.
Tämä militarisoitunut maskuliinisuus pitää miesten tapaa toimia, ajatella ja käyttäytyä sotilaallisena ja sotaisana. Mutta mikä pahinta, tämä sotilaallinen maskuliinisuus esitetään yleisenä totuutena siitä, mitä oikea miehuus on, ja miten sen mukaan pitää käyttäytyä miehenä samalla, kun omaksuu miehiset mallit ja kasvaa miesten keskellä pojasta mieheksi yksipuolisesti miehisessä maailmassa. Minna Lindqvist kirjoittaa, että puolustusvoimissa miehuus on näkynyt erityisesti heteroseksuaalisena maskuliinisuutena, eikä patriarkaalisen heteroarmeijassa ole ollut tilaa homosotilaille. Varusmiespalvelua suorittavat homot yrittävät salata seksuaalisen suuntaututumisensa varusmiespalelun aikana, mikä on turmiollista ja johtaa isoihin ongelmiin.
Yleisesti on tiedossa, ettei homoja ole kohdeltu – eikä kohdella vieläkään – tasapuolisesti muiden kanssa, jos homous on tiedossa, eikä homoutta nähdä päinvastaisista vakuutteluista huolimatta hyväksyttynä osana ihmisyyttä, yhteiskuntaa tai armeijaa. Miksi nähtäisiinkään? Armeijan syrjivät rakenteet ja tehtävä tappaa ihmisiä sotii humanistista ihmisnäkemystä vastaan koko rahalla. Kirjoittajan mukaan puolustusvoimat on kuvattu instituutioksi, jossa homo- ja bi-miehet ovat näkymättömiä varusmiestovereidensa ja esimiesten silmissä ja jossa ei olla vapaaehtoisesti valmiita kohtamaan ei-heteroseksuaalisuutta. Armeijassa homo on edelleenkin haukkumasana ja halveksittu sekä vihattu VITUN HINTTI, ei paljon muuta.
Lindgren selittää asiaa rautalangasta mallia vääntäen, ja miten militarisaation, maskuliinisuuden ja sukupuolen välistä suhdetta rakennetaan ja ylläpidetään puolustusvoimissa. Se on ollut yleisessä tiedossa ja pitkään, ettei homon tai bi-miehen kannata mennä armeijaan, jos on naismainen tai herkkä runopoika. Jos esimiehet eivät simputa ja kiusaa hengiltä, sen tekevät varusmiestoverit. Homot ja bi-miehet leikkivät vaarallisella tulella, jos ovat avoimia omasta seksuaali-identiteetistään kiusaajayhteiskunnan kovimmassa ytimessä. Militaristinen sukupuolijärjestys ja puolustusvoimien sukupuolitetut käyttäytymisnormit perustuvat heteronormatiivisuuteen, minkä haastaminen, on myös militarismin haastamista.
Sotilasasiat ovat liian tärkeitä jätettäväksi vain sotilaille. Jonkun on katsottava perään, sillä Suomi on tänään militarisoitumassa pikku pakon edessä kuin sata vuotta sitten. Isänmaallisuus ja maan puolustaminen ovat muodissa ja maassa järjestetään enemmin kuin koskaan marseja sekä reserviläistapahtumia. Hyvä neuvo homo- ja bi-miehille on edelleenkin oman turvallisuutensa ja mielenterveytensä takia pysyä niin kaukana armeijasta kuin mahdollista, vaikka söpöt sotilaat ja komeat upseerit saattavat kiihottaa romanttista homopojan seksuaalisesti villiä mielikuvitusta. Siviilipalvelussa meno on ihan toista, ja homo-sekä bi-miehet saavat olla suhteellisen rauhassa mitä ovat, saamatta siitä satikutia. Mutta onkohan sittenkään näin?