Pohjolan ilkeä kepunoita-akka ja kepumafian metkut...

Teksti Harald Olausen

"Kittilän kriisi oli yksi Suomen suurimmista poliittisista skandaaleista. Mitä tapahtui 6500 ihmisen ja 12 000 poron asuttamassa pohjoisessa kunnassa? Miten kunnan kolmanneksi kunnanjohtajakseen palkkaama ja sitten erottama nuori, vihreä feministi Kauniaisista sai aikaan lumipalloefektin, jolle ei näy loppua? Mediasirkus, oikeudenkäynnit ja valtion uusi laki Lex Kittilä ovat vain muutamia."-Yle Areena. https://areena.yle.fi/1-71184305

Kittilän kunnan vuosikymmeniä jatkunut riitely oikeudessa on saanut Ylellä nähdyn dokumentin Lumipalloefekti (2023), jonka arvo on yhtä olematon kuin totuus siitä, mitä, miksi ja milloin tapahtui Kittilässä, jossa vanhat kepulaiset kuntapomot päättivät simputtaa kompromissina vahingossa valittua vihreitä edustanutta melko nokkavaa ja ylimielistä naiskunnanjohtajaa Anna Mäkelää, joka ei erotu edukseen. Dokumentti etsii syitä syviä kriisiin onnistumatta siinä ja siksi se on kiusallista katseltavaa.

Ohjelma on kuin Ylellä Rovaniemen toimituksessa ammattiperseennuolija Tapani Leistin, jonka pitäisi paljastaa se, mitä lappilainen mediakorruptio oikeastaan on, ohjauksessa olleen työharjoittelijan lopputyö kouluainemaisena versiona. Kiusaamista on monenlaista. Niin on ylimielisyyttäkin. Vanhat valtaa pitäneet kepulaisukot Kittilässä tiesivät istuvansa ison ja koko ajan kasvavan rahakasan päällä, jos vain kunnan "laiska tase" laitetaan tahkoamaan rahaa kunnolla yhdessä yrittäjien kanssa. Tässä sivussa totuuden arvoksi jäi se, että kun riittävän moni kepulainen sanoi uskoneensa sen olleen jotain, se myös oli sitä .

Mutta mistä oikein dokumentissa kerrotaan tai oli tarkoitus kertoa? Oikeastaan vain siitä, että korruptiota on kaikkialla missä on valtaa ja ettei siitä kukaan puhu suoraan, koska se koskettaa kaikkia ja samalla ei ketään. Kautta linjan tässä omituisessa dokumentissa välittyy tämä samanlainen paskanjauhamisen linja ja rivien välistä naureskelu sille, ettei kukaan välitä oikeasti siitä, mitä on tapahtunut, koska jostain kumman syystä lopputulos oli kaikkien kannalta riskibisneksestä huolimatta enemmän kuin hyvä. Siksi suurin osa haastateltavista oikoo mutkia ja esittää totuuden sijaan oman arvionsa siitä mikä heille on totta.

Kittilässä hallitsee pienen piirin sukukulaisista koostuva kepumafia, kuten suurimmassa osassa maamme pieniä kuntia. Kepu tekee hallitsemillaan alueilla mitä haluaa, ihan kuten valtiossakin aina silloin, kun se on päässyt harjoittamaan maakuntien pelastamisen nimissä "siltarumpupolitiikkaa", sillä kepu on kuin perheyritys, kuten Kakkosen Suomi-komedioista tai Arto Paasilinnan Onnellinen mies-kirjan esimerkeistä olemme saaneet ymmärtää – totuuden vastaisesti vain omaa etua tavoitellen muita lekalla päähän lyöden, häpäisten ja kiusaten, jos oma etu on yhteisen edun tiellä, kuten aina on ollut ja tulee olemaankin.

Levin vahva nainen, Hullun poron omistaja Päivikki Palosaari suuttuu kovasti, kun oma veli jää kiinni Levin hissiyhtiö yhteydessä tekemästään rikoksesta ja menettää toimitusjohtajan paikkansa ja alennetaan vain projektipäälliköksi. Päivikki määrää kepun entisen puoluesihteeri Jarmo Korhosen, joka on tunnettu totuuden oikopolkujen käyttäjä: "Tule tänne puhuttelemaan näitä ihmisiä!", Palosaari kertoo dokumentissa. Kyseessä ei ollut tietenkään puhuttelu, vaan käskynä yritys muuttaa päätöksiä.

Päivikki Palosaari on voimakastahtoinen ja pahansisuinen nainen, joka ei epäröi käyttää valtaansa silloin, kun jokin asia on hänen mielestään tehty väärin ja tai on väärin sitä hänelle itselleen tai hänen ystävilleen ja sukulaisilleen. Päivikki on siis oikeasti naruja kulissien takana vedellyt konna, joka ei tietenkään ole tehnyt mitään laitonta omasta mielestään, kun aloittaa pikkuveljensä pelastamisoperaation kirjoittamalla leviläisille matkailufirmoille kirjeen, jolla on lopputuloksen kannalta merkitystä. Jouni Palosaari palautetaan virkaansa ja kunnanjohtaja sai potkut. Näin Kittilässä etelän hienostelijoille näytettiin kaapin paikka, on aina näytetty.

Dokumentti näyttää hyvin sen välinpitämättömyyden ja vääristyneen me-hengen, jolla näytelmän iso konna, Päivikki ohjailee muita pikkukonnia. Lailla pyyhitään lappislaisten matkailuyrittäjien iso peffaa silloin kun se ei sovi heille. Ja he naureskelevat etelän immeisten typeryydelle ja sinisilmäisyydelle nykyisen kunnanjohtajan sanoin "Näin on aina meillä tehty!" Laki ei heitä kiinnosta eikä sido. Oikeudessa heidän on vaikea pidättää vahingoniloaan. Näin on tehty Lapissa aina. Siitä kertoo jo Lapin kimallus elokuvakin, joka kannatata katsoa tarkkaan. Siinä nimismies (Lasse Pöysti) varastaa "laillisesti" toisten kultakaivokset.

Suuret omaisuudet on aina rikoksilla hankitut kaikkialla maailmassa. Siksi vastavoimaksi on haettu oikeutta. Olisi hyvä tietää miten Päivikki palosaaren todelliset bisnekset kestävät päivänvaloa. Uskaltaisiko joku sisäpiiriläinen vuotaa tietoaja hänen hämäristä puuhistaan? Onko vetovirasto ja krp saaneet käskyn lopettaa tutkimukset Kittilä-tapauksen osalta? Syytteet menevät tietenkin nurin eri oikeusasteissa ja kepulaiset saavat taas kunnallisvaaleissa ehdottoman enemmistön valtuustoon. Kittilä on kuin Venäjä ja hirmuhallitsija Päivikki Putin. Eri mieltä saa olla hiljaa ja yksin neljän seinän sisällä. Muuten saa kenkää ja häväistään.

Kummallisinta on dokumentin tavassa esittää tämä ongelma. Se antaa paljon aikaa niille, jotka todistetusti puhuvat totuudenvastaisesti sekä maalaavat kuvan omista toimistaan yhtä edullisessa valossa kuin mustamaalavat niitä ihmisiä, joita vastaan he haluavat kääntää syyttävän sormensa. Rikoksentekijät puolustautuvat yleisellä tasolla muka "lappilaisina suorapuheisina ja oikeudenmukaisina ihmisinä", jotka ovat tottuneet tekemään mitä haluavat. Mutta ei vielä tämä mitään. Tämä on heidän mielestään myös riittävä tae sille, että he saavat edelleenkin tehdä niin, ja tekevät ilman että kukaan puuttuu asiaan.

Päivikki Palosaari osaa kääntää asian päälaelleen ja esittää totuuden valheena ja päinvastoin. Dokumentin heikkous on juuri tässä. Taustatyö, dramatisointi ja journalistinen tutkiva ote olisi pelastanut tämän keveän koulutyttömäisen farssin. Kannattaisi ottaa oppia SVT:sta tai BBC:sta. Paljastavan dokumentin ei pitäisi antaa röyhkeiden ammattilaisten pestä tällä tavalla itseään puhtaaksi naureskellen. Ongelma ei olekaan hänen pikkuveljensä paljastunut rikos vaan se, että kepulaisten hyväveliverkon ikuiseen vallan nautintaoikeuteen puuttuvat jotkut pikkumaiset poliitikot, kuten silloin hissiyhtiön yhden omistajan PRO-ammattiliiton puheenjohtaja Antti Rinne, joka itse oli usein omaa ahneuttaan sekä vallahimoaan ongelmien aiheuttaja.

Päivikki tulee tahtomattaan paljastaneeksi kepumafian salaisen toimintalogiikan. Kun joku ulkopuolinen yrittää häiritä sen jäsenten rahastamista omiin pusseihinsa demokratian nimissä, se iskee kuolettavasti takaisin koko voimallaan. Päivikki uskottelee haastattelussa toimineensa hyvän puolesta pahaa vastaan. Tässähän tämä onkin: rikollisten on hyvä selittää asiat itselleen voitoksi päin, koska he itse myös pääsevät määrittelemään mikä on hyvää ja mikä taas pahaa. Päivikki saa tapansa mukaan koko kunnan hyppimään pillinsä tahdissa ja hyppäämään vaikka rotkoon, ja Jounista tehdään taistelun sankari.

Mutta ei tämä vielä tässä. Muidenkin mielestä on ihan o.k että hissiyhtiön toimitusjohtaja olisi saanut rikoksensa jälkeen jatkaa tehtävästä. Eihän pikkuveli ollut tehnyt mitään muuta kuin rikkonut salassapitovelvollisuutta kesken hissien tarjouskilpailun paljastamalla toiselle hissiyhtiölle sen toisen tarjouksen, jotta pikkuveljen kaveeraama toinen yhtiö saattoi tehdä alemman ja saada miljoonaurakan, ja tästä ei olisi pitänyt tehdä valtuutettujen mielestä rikosilmoitusta. Yllätykset eivät lopu tähän: haastatellut kuntapäättäjät selvästi vähät välittävät oikeudesta ja totuudesta. Totuus on heille eri kuin muille. Se on mitä on.

Dokkarissa kaikki valehtelevat kilvan ja mollaavat erotettua kunnonjohtajaa halveksivalla ja epäkunnioittavalla tavalla. On ollut varmasti vaikea työskennellä tällaisessa kunnassa, missä iso paha noita-akka Leviltä on levittänyt siipensä kuntalaisten päälle ja yleisön hyvän ja kuntalaisten itsekunnioituksen nimissä laskenut heidän päälleen pahat loitsunsa, jotka ovat myrkyttäneet kaiken ilman. Vahvin määrää, suku on etualalla, totuudesta viis, näin toimii nykyisinkin vanha paha kepumafia, mikä on aiheuttanut paljon ongelmia laki kun pitäisi olla kaikille samanlainen kepulaisuudesta ja sukulaisuudesta huolimatta etelästä pohjoiseen.

Jos dokumentti ei olisi niin tökerösti ja kohteitaan liian kunnioittavasti suojeleva (lue: nuoleva Tapani Leistin hengessä), siinä olisi voinut olla ehkä ainesta jopa Vuoden parhaaksi televisiodokumentiksi - tai ehkei sittenkään. Ote lipsuu tekijöillä jo heti alussa. Emme halua tietää dokumentintekijän löyhästi asiaan liittyviä yhteyksiä, vaan todellisten tekijöiden asiat, joista ei puhuta, kuten kuinka paljon Jouni Palosaari nettosi rikoksellaan, josta ei joutunut – kiitos isosisko-Päivikin – koskaan vastuuseen? Kittilän tapauksessa jopa keputelevisiokanavana tunnetuksi tulleen TV Kakkosen "jännittävät" Suomidraamatkin kalpenevat kilvan.