Uupuuko presidentti-Halosella yhä edelleenkin tilannetaju?

Teksti Harald Olausen

Sähköyhtiö Elon viestinnässä työskentelevä Sara Salomaa toimittaja kritisoi presidentti Tarja Halosta Tuomas Hyytisen Ylelle tekemässä jutussa otsikolla Tarja Halonen sai arvostelua Ahtisaari-muisteluistaan A-studiossa. Salomaa ei ole yksin arvioinnissaan. Toinen toistaan ala-arvoisempien esiintymisten jäljiltä voisi ihan yhtä hyvin kysyä: Uupuuko presidentti-halosella yhä edelleenkin tilnnetaju? Puhutaan jopa Suomen kautta aikojen huonoimmasta ja vihatuimmasta presidentistä. Mikä voi olla vastustajien kosto siitä, että hän todellakin presidenttinä runnoi haluamiaan asioita joskus aika kovakouraisestikin. Toisaalta jokainen presidentti joutuu kautensa jälkeen julkiseen ryöpytykseen, ja menettää siinä hieman aikaisempaa erinomaisuuttaan. 

Halosen kohdalla tämä on ollut raju prosessi. Halonen on saanut aikaisemminkin rajusti risuja huonosta käyttäytymisestään ja poliittisesti varomattomista lausunnoistaan, sekä varsinkin toisten jatkuvasta vähättelystä että mollaamisesta julkisuudesta. Eilinen televisioesiintyminen ei ollut poikkeus tässä linjassa, vaan vahvisti enemmänkin säännön. Ja siksi voi sanoa, että presidentti Tarja Halonen häpäisi taas itsensä. On hämmästyttävää, että känkkäränkkäisenä ja kulmikkaana tunnettuun Tarja Haloseen liitetään vieläkin poliittisen viestintätoimiston häneen liimaama muumima-imago, mikä naurattaa hänet hieman enemmän tuntevia. Halosessa on yhtä vähän muumimammaa, kuin Putinissa tai hänen Haloselle lahjaksi antamissaan kissoissa.

Monilta on jäänyt huomaamatta, että Tarja Halonen on aidosti sekä omahyväisen itserakas narsisti, että myös aito besserwisseri, joka mieluiten puhuu aina ja vain itsestään, yhtä hartaasti, jos se hänelle sallitaan. Ja jos ei sallita, se lipsahtaa sieltä ulos ja esiin, kuten eilisessä televisiolähetyksessä, ja alkaa elää omaa elämäänsä vaikka pitäisi puhua toisesta henkilöstä: "Minä Libanonissa, minä YK:ssä, Minä ulkoministerinä!" Lista on minäkeskeinen. Juuri tällä tavalla hän katsoo ympärillään olevaa maailmaa naamioituneena 60-lukulaisen radikalistin kaapuun turvallisesti minäminä-maansa näköalatornista. Politiikka on Halosen naamio, ja saavutukset niitä monia persoonan puutteen korvaavia koristeita, joihin hän mielellään itsensä pukee.

Halosta haukuttiin jo presidenttiaikansa aikana erityisen ilkeän käytöksensä ja pistävien sanojensa (haukkui aina kaikki, kuten eräästä Ylen nauhasta saimme nähdä, kun kamera oli vahingossa eräässä tilaisuudessa jäänyt päälle) takia vihaiseksi NOITA-AKAKSI. Vahinko, ettei hänestä tehty mielistelyelokuva, tekijöinä salattujen elämien Aleksi Bardy sekä hyvällä sekä eläkeviralla palkittu Osku Pajamäki, molemmat ns. punaporvareita; ulkoa vaaleanpunaisia mutta sisältä raakoja. Rouva presidentti (2012; leikkaus K. Pällijejeff) kerro tästä puolesta mitään - tai olisi raottanut hieman hänen persoonaansa. Juuri siksi  Halonen halusi elokuvasta toisenlaisen. Hän piilotteli sydämessään suurta salaisuutta: presidentillistä salaliittoa ja Ahtisaaren tiputtamista.

Olisi ollut antoisaa seurata kärpäsenä katossa, miten hänelle kuulemma tyypilliset raivokohtaukset, toisten julmat piikittelyt ja aiheettomat syytökset, ja sättimiset olisivat lennelleet ilmassa viuhuen sorahtavien ärrrien ja sishisevien ässien kera, tässä muutoin niin puhtaassa mainos- ja propagandafilmissä, joka silitti koko rahan edestä ällöttävyyteen asti kohdettaan, ja joka myös varmasti nautti siitä suuresti, ja erityisesti, sen antamasta maireasta kuvasta kohteesta ja hänen motiiveistaan. Tarja Halosesta ei olisi ehkä koskaan tullut presidenttiä, jos demareista ärsyyntynyt presidentti Martti Ahtisaari olisi astunut Erkki Tuomiojan ja Tarja Halosen hänelle asettamaan ansaan, puolueen sisäisestä äänestyksestä presidenttiehdokkuudesta. 

Ahtisaari oli sen verran ovela kettu, että tiesi hyvin sen, että Tarja Halosta fanittanut sorsalainen puoluekoneisto (tai sen rapistuvat rippeet SAK:n mahtiliittojen tuella) olisi voinut väärentää vaalituloksen kostoksi Sorsaa vastaan äänestäneistä porvareista. Juuri näistä asioista eilinen miljoonapäinen televisio olisi halunnut kuulla enemmänkin. Mutta juuri näistä syistä Halonen ei halunnut avata sydäntään, sillä prosessi oli ollut kuulemma ikävä, johtaen katkeroituneen Ahtisaaren jättäytymiseen kisan ulkopuolelle, Tarja Halosen hypätessä voittajan vaunuihin valtamedioiden avulla.

Halonen päätti kuitenkin valehdella, ja kiistää asian jyrkästi kun sitä häneltä kysyttiin. Hän ei olisi omien sanojensa mukaan haastanut Ahtisaaren presidenttiyttä vuonna 1999. "En ollut aloitteellinen", hän väittää, eikä se tunnu uskottavalta. Pitää muistaa, että Halonen on Bill Clintonin (kuuluisa sikarijupakka Monica Lewinsky) tapaan juristi, jolle totuus on vain lakiteknistä kikkailua. Erityisesti sanat, jotka lausuttuna tarkoittavat usein eri asiaa kuin mietittynä "en ollut aloitteellinen", on yritys häivyttää hänen oma roolinsa taustalle, ja osallisuutensa niihin ikäviin tapahtumiin, mitkä eivät enää tänään kestäisi päivänvaloa. Joku muu on saattanut hänen lähipiirissään olla "aloitteellinen", mutta aivan varmasti hänen tietäen niin olevan ja hänen tahdostaan.