Roskaa, roskaa ja vielä kerran homoroskaa!

Teksti Harald Olausen

"Minun tarinani ei ole suomalainen sankaritarina rohkeudesta, rakkaudesta ja vapaudesta. Kaukana siitä. Se on tavallisen kylmän ja julman pohjoisen homon tarina yksinäisyydestä, pelosta ja kaipauksesta, kertoivat mitä nyt kertoivat minusta lukuisat elokuvat, kirjat ja museonäyttelyt rahastamismielessä. Sodassa huomasin koko maailmaa pyörittävän salaperäisesti kurkistavan eroottisen kutsun aistillisuuden voiman. Poikien väliset pitkälle viedyt kahdenkeskiset leikit. Ystävyyden ja luottamuksen. Mieskauneuden. Ja koko elämän kestävän pitkän miesten keskinäisen salaliittolaisuuden ja todellisen homoerotiikan, jonka olen piirroksiini vanginnut. Tom of Finland oli päiväperho, joka eli lyhyen, mutta hehkeän ja eroottisesti rikkaan elämän, missä vilahti ohimennen kiihkeitä sattumuksia, polttavia tunteita ja suoraa toimintaa. Elämäni oli leikkaavia vastakohtaisuuksia täynnä: siinä oli kirkkaammat valonläikkeet ja synkeämmät varjot kuin missään muulla siihen aikaan. Uskoin jokaisen legendan, huhun, kauhun, toden ja väärän kun vain näin hänen kauniisti kiehtovan puhtaan ja viattoman pojankroppansa muuttuvan silmänräpäyksestä puiston hämärässä komeaksi mieheksi. Ja ne vielä hetki sitten heiveröiset viiksenalut söpösti tykittävien rusohuulien päällä tummenevan ja tuuhentuvan, pörröisen maalaistukan muuttuessa koppalakin alla armeijan siiliksi. Ja ne suloiset silmät ja sen valtavan elämänhalun, joka kiihotti minua joka kerta niin, ettei minulle ollut sen jälkeen maailmassa olemassa mitään muuta kuin tämä märkien päiväunieni sulhanen, samaan aikaan sekä järkyttävän todellinen että utuisen epätodellinen, tavoittamaton, ja kuitenkin jatkuvasti läsnä oleva, unohtumaton ja salaperäinen, ainoa todellinen ystävä, ja kaivattu rakastaja, jonka kanssa jaoin kaikkein synkimmätkin salaisuuteni: kahden olon yksinolon sijaan, siinä tilassa, missä todellinen rakkaus oli vain pelkkää yhteistä unta: missä minä olin Tom of Finland enkä se kiihkosta vapiseva käsi joka piirsi sitä miljoonille minunlaisilleni."

-Harald Olausen Tom of Finlandin salaiset muistelmat (2017)

Tom of Finlandin uusiokäytössä kävi juuri niinkuin ennustin ja pelkäsin vuonna 2016 kun aloin kirjoittaa fiktiivisiä Tom of Finlandin salaisia muistiinpanoja vastalauseeksi sille kapealle kuvalle, mitä monet tunnetut oikeistohomot olivat alkaneet tehtailla nostaakseen Tomin avulla homouden keskukseen uudenlaisen oikeistolaisen ja markkinavetoisen homokuvan samaan aikaan, kun homouden käsite laajeni, monipuolistui ja yritti päästä ulos ahtaista, aiemmista tukahduttavista määritelmistään ja vankiloistaan. Homouden kuva ei voi olla Tom of Finland, josta tehtiin vanhakantaisen ja poliittisesti oikeistolaisen nahka- ja orjahomouden uusi messias sekä rahankilinän äänitorvi mm. edellisen Kiasman (homo)johtajan Berndt Arellin toimesta. Ja jälki oli ja on edelleen yhtä aivotonta matalalentoa ja sen mukaista tylsistyttävyydessään. Lukekaa kulttuurivihkoista arvioni parhaillaan Kiasmassa olevasta Tom of Finland-näyttelystä, jota kuvaa tyhjentävästi otsikko Roskaa, roskaa ja vielä kerran homoroskaa: https://kulttuurivihkot.fi/lehti/jutut/artikkelit/1770-kiistanalainen-tom-of-finland-naeyttely-haemmentaeae-kiasmassa