Ruotsalaisia homoelokuvia vuodelta 2008

Teksti Harald Olausen

Komedia on vaikea laji, jonka osaavat vain harvat mestarit täydellisesti elokuvamaalimassakin, kuten Fellini, Almodovar ja Tarantino (mustaa lajissaan). Ruotsalaisilla on komediakompleksi, johtuen maan keskinkertaisesta ja keskiluokkaisesta moraalikäsityksestä. Naurukin on yhtä laimeaa kuin medelsvenssonitkin. Siitä huolimatta haluaisin nähdä  tämän elokuvan Patrik 1,5, missä kesiluokkainen (ja kliseinen) homopari luulee, että heidän tuleva adoptiolapsensa on puolitoistavuotias. Todellisuudessa kyseessä on kuitenkin jo 15-vuotiaasta melkein aikuisesta koviksesta ja pikkuhirviöstä, jolla on rikollinen tausta.

Trailerista päätellen kyseessä on hyvinkin keskinkertainen (ja ehkä vaivaannuttava) koko perheen homokomedia siinä sunnuntaikävelyn ja kyläilyn välissä ennen perhelounasta ketään harmittamatta tai juurikaan häiritsemästä. Aiheesta on aiemminkin tehty valmiiksi pureskeltuja ja ällöttäviä versioita niin elokuviin kuin kirjallisuuteen sekä teatteriinkin kyllästymiseen asti. Adoptiohakemus on hyväksytty ja he odottavat puolitoistavuotiaan Patrik-nimisen vauvan saapumista. Mutta kun 15-vuotias Patrick vihdoin saapuu heidän ovelleen, yllätys on suuri. Siinä oli elokuvan ainoa kohokohta. Loppu on lässytystä.

Homopariskunnan odottaman vauvan sijasta he saavat "enemmän kuin laki sallii"- ongelmallisen teinin, jolla on vahvoja homofobisia taipumuksia. Vai onko se vain selviytymistaktiikka? Patrik on raju kovis, joka on viettänyt suurimman osan elämästään laitoksessa ja aikuisten hylkäämänä. No onhan tämä mukavampaa katsottavaa, kuin Ruben Östlundin tasaista ja tyyntä mielenrauhaa piinaavaan Ofrivilligan (2008), Vastentahtoiset, joka jostain kumman syystä on suomennettu Muiden mukana- nimiseksi elokuvaksi (Vastenmieliset olisi parempi). Elokuvassa testihenkilöille näytetetään taulua, jossa on kaksi viivaa. 

Toinen on lyhyt ja toinen pitkä. Testihenkilöä pyydetään kertomaan, kumpi viivoista on pidempi. Testihenkilö näyttää pitkän viivan, mutta sitten tapahtuu se mikä elämässäkin. Totuus väännetään manipuloinnin ja ryhmäpaineen avulla juuri siihen suuntaan, kun sitä hallitsevat haluavat. Yleisön kanssa on sovittu, että se väittää kivenkovaan lyhyempää viivaa pidemmäksi, niin että testihenkilö murtuisi ryhmäpainostuksen alla, ja uskoisi itsekin ryhmän väitteeseen, tai antaisi periksi koska ei uskaltaisi olla eri mieltä asiasta voimakkaan ryhmän edessä, alkaen itsekin uskoa tarpeeksi uskottavasti väitettyyn tyhmävalheeseen.

Elokuvassa esitetään myös miesten keskeinen irstas ja irallinen seksikohtaus. Kohtaus on monellakin tapaa hämmentävä. Ei sen takia, että mitä siinä käsiteltiin, vaan miten eri tavalla sen voi nähdä ja kokea. Istuin yksin kotona jännittyneenä katsomassa elokuvaa, joka oli heti alkumetreiltä yksitoikkoinen ja tylsä. Elokuvan eräässä sanomalehdessä esitellyt naistoimittaja kirjoitti, että ryyppäävä miesporukka ryhtyy homostelemaan ja yksi käytännössä raiskataan. Elokuva kertoi kuitenkin jostain ihan muusta. Kohtaus on tylsä ja vastenmielisen inhorealistinen kaikkine homokliseineen, ja antaa tahallaan vääristyneen kuvan tapahtumista.

Elokuvassa äijälauma käy uimassa. Sitten he kävelevät kylätiellä. Yksi heistä poikkeaa pellolle kuselle, sama mies, jonka palleja Leif ensimmäisessä kuvassa hipelöi. Leif ampaisee miehen perään, ja jatkaa hipelöintiään. Toinen mies huutaa kaikkien kuultavaksi suureen ääneen tarkoitetun, näpit irti mun munista tokaisun, tai mä mottaan sua. Miehen housut putoavat maahan. Leif huutaa, nyt mä imen sua, ja kaataa toisen miehen peltoon. Hetkeen ei nähdä mitä he keskenään pellolla puuhaavat. Kun he nousevat ylös, Leif kysyy toiselta mieheltä, ethän sä suuttunut, ollaanhan me oltu ennenkin? Vihje on osuva mutta ällöttävä.

Seuraavaksi Leif pelleilee perseensä kanssa humalaisen äijälauman edessä heiluttaen sitä äijälauman nenän alla, riisuen lopulta jalassaan olleet alushousut ja asettuen nurmikolle pää alaspäin. Toinen mies tulee ja laittaa Leifin perseeseen lipputangonpään, ja kiertelee haistattelemassa sitä sen jälkeen äijälauman nenien alla. Elokuvan loppukohtauksessa toinen mies istuu autossa vaimonsa kanssa, joka kysyy epäuskoisena mieheltään, onko Leif homo? Ei, hänhän on naimissa, vastaa toinen mies. Vaimo kuitenkin inttää, että kun te otatte aina toisiltanne suihin, johon toinen mies vastaa, että Leif haluaa välillä ottaa suihin!