Ruth Bader Ginsburg In Memoriam

Teksti: Harald Olausen ja Eero K.V. Suorsa

Tämän päivän sekä suuri uutinen että samalla myös valitettavan suuri suru-uutinen on ollut Yhdysvaltojen korkeimman oikeuden tuomarin Ruth Bader Ginsburgin kuolema. Ginsburgin, joka pyyteettömästi puolusti meitä kaikkia ja oli ennen kaikkea tärkeä - ehkä kautta historian maailman tärkein - naisten modernien oikeuksien leppymätön puhuja ja esitaistelija, kuolema oli isku vatsaan vaikeuksissa olevalle Amerikan demokratialle, jota yrittävät romuttaa Trumpin johdolla Amerikan republikaanit lopullisesti tukenaan äärioikeisto. Miksi Ginsburgin menetys koskee amerikkalaisia nyt aivan erityisesti? Koska häntä olisi tarvittu vielä jonkin aikaa taistelussa demokratian puolesta sitä halveksivaa oikeistoeliittiä vastaan. Hänestä olisi ollut siihen, sillä tämä 150-senttinen ja alle 50-kiloinen tuomari tunnettiin peräänantamattomana sisupussina ja oli siksi laajasti arvostettu, pidetty ja jopa rakastettu. Television kuvissa näkyy Yhdysvaltojen korkeimman oikeuden edessä valtoimenaan lainehtiva kukkameri, jossa lukee kirjoitettu lappu: "You Made Me Proud to be American".

Ginsburgin kuoleman jälkeen korkeimman oikeuden konservatiivisten tuomareiden määrä on viisi vastaan kolme liberaalina pidettyä tuomaria. Kun Trump mitä todennäköisemmin nimittää jo lähiaikoina uuden tuomarin esille nostamastaan "20 konservatiivituomarin listasta" hän muuttaa pysyvästi maan poliittista suuntaa kuusi vastaan kolme juuri niin kuin hänen ja hänen tukijansa olivat laskeneetkin. Siitä huolimatta, että Joe Biden voittaisi marraskuun presidentinvaalit ja kongressin molempiin kamareihin tulisi vahva demokraattienemmistö, Yhdysvaltojen korkein oikeus voi halutessaan jarruttaa tärkeää lainsäädäntöuudistustyötä mm. ympäristönsuojelun, terveydenhuollon ja yrityksiä koskevien sääntelyjen osalta. Amerikka on väärillä raiteilla ja vaarallisella matkalla Aristoteleen varoituksen tavalla siitä, miten ilmeistä on on röyhkeyden ja voitonhimon luonne ja millä tavalla ne ovat levottomuuksien syitä:

"Jos vallanpitäjät ovat röyhkeitä ja ahneita, syntyy levottomuuksia heidän keskuudessaan ja sitä valtiomuotoa vastaan, joka antaa sille vallan. Ahneus kohdistuu joskus yksityisiin ja joskus yhteisiin asioihin. Selvää on myös, mitä kunnianhimo saa aikaan ja miten se on levottomuuksien syy."

Mutta millainen Ginsburg oli ihmisenä - siis oikeana ihmisenä eikä vain kauniina ja kohteliaina sanoina siitä ja tästä? Valitettavasti muutaman vuoden takaisen Mimi Lederin ohjaama elokuva Oikeuden puolesta (On the Basis of Sex 2018) Ruth Bader Ginsburgin nuoruusvuosista opiskelijana, kahden lapsen äitinä, vaimona sekä juristina 1950-70-luvuilla, ei kertonut sitä mitä se lupasi eikä ollut elokuvana kummoinenkaan. Ohjaaja oli tärkeän asian äärellä unohtanut sen, ettei pääosanesittäjä ollut jumala, mistä olisi pitänyt tehdä patsasta. Liika romantisointi ja jäykistely teki sekä elokuvasta että itse päähenkilöstä itsensä negatiiveja ja jotenkin vastenmielisiä palvonnan kohteita. Ginsburg oli maailmaluokan tähti. Yleisradiossa Ginsburgin kuolema noteerattiin asianmukaisella huomiolla ja kommenteilla. Ylen Washingtonin kirjeenvaihtaja raportoi suorassa lähetyksessä tunnelmia Yhdysvalloista ja Areenassa oli kolme analyyttista kirjoitusta siitä, mitä Ginsburgin kuolema tarkoittaa pahimmassa tapauksessa Amerikan demokratialle ja oikeuslaitokselle, jonka uskottavuus on ollut kovalla koetuksella sen jälkeen, kun Trump alkoi vaalilupauksensa mukaisesti nimittämään valkoisille evankaaleille mieluisia konservatiiveina tiedettyjä tuomareita liittovaltion oikeusistuimiin.

On selvää, että 19.09.2020 jää mieleemme hyvin synkkänä päivänä. Tuona päivänä Yhdysvaltain korkeimman oikeuden kunnianarvoisa tuomari Ruth Bader Ginsburg poistui keskuudestamme rauhallisesti nukkuessaan taisteltuaan haimasyöpää vastaan. Käynnissä olevan juutalaisen uuden vuoden, Rosh Hashanahin aikana kuollut henkilö on tzaddik. Tzaddik on hepreaa, ja merkitsee suunnattoman suurta viisasta, ihmistä, joka on inhimillisempi kuin ihminen. se on totta niemenomaan Ginsbergin kohdalla. Hän oli paitsi sinnikäs, älykäs ja sydämellinen myös oikeudenmukainen, empaattinen ja avulias, josta jopa Yhdysvaltain ristiriitaisia tunteita jyrkkyydellään ja äkkipikaisuudellaan herättävä presidentti Donald Trump joutui toteamaan medialle "Hän oli uskomaton nainen, hän eli uskomattoman elämän", ennen kuin luikki toimittajia karkuun Air Force Oneen.

Demokraattien presidenttiehdokas Joe Bidenin sanoi Ginsburgin toteuttaneen korkeinta amerikkalaista ihannetta tuomarina - kaikkien tasavertaisuutta lain edessä. Amerikka mainostaa olevansa maailman suurin demokratia, mitä se ei ole alkuunkaan. Demokratiaa maassa on vain nimeksi ja senkin ohituskaistana toimii iso raha. Washingtonin lobbarit ovat käsite, mistä mm. Suomessa ovat ottaneet ikävästi mallia "Meillä on sama matka"-demarit. Esimerkiksi SDP:n nykyinen kansanedustaja ja varapuheenjohtaja, vaasalainen Matias Mäkynen istui yli vuosi sitten kahdella pallilla hallitusneuvottelijana. Hän sai palkkaa yksityiseltä konsulttiyhtiöltä samanaikaisesti, kun hän rustasi SDP:n periaatteita ja sopi niiden soveltuvuudesta muiden puolueiden kanssa sorvattuun yhteiseen hallitusohjelmaan firmaltaan, missä työskenteli.

Korkein oikeus on maassa se, joka sanoo asiaan kuin asiaan viimeisen sanan. Ginsburgin aikana se pyrki tasapainoilemaan eri valtaryhmien kanssa vaihtelevalla menestyksellä. Nyt Trumpin aikana Yhdysvallat on pahassa liemessä, sillä trumpilaisen ajattelun luonteenomaisena ja väistämättömänä piirteenä on staattisuus ja kyvyttömyys ymmärtää yhteiskunnallisen todellisuuden dynaamisia elementtejä sen lisäksi että se perustuu valheille, ennakkoluuloille ja siihen että erilaisia ihmisryhmiä lietsotaan toisiaan vastaan. Republikaanit kykenevät vain esittämään puolusteluja vallitseville oloille ja pyrkimään osoittamaan, että asioita on mahdoton muuttaa. Yhdysvalloissa kapinoidaan. Asia, joka oli Trumpin eräs tavoite "divida et impera" eli vanhan roomalaisen hajota ja hallitse politiikan mukaisesti. Aristoteles taas väitti vain niiden kapinoivan, jotka jäivät vaille kunnianosoituksia, mutta näkivät muiden saavan niitä:

"On epäoikeudenmukaista myöntää tai jättää myöntämättä kunnianosoituksia ansioiden vastaisesti, mutta oikeudenmukaista on ottaa ansiot huomioon."

Trumpin, Putinin ja Kiinan esimerkkien mukana paha luikertelee elämäämme ja muuttaa sen meille itsellemme yhdeksi helvetiksi ilman, että edes sitä tajuamme ja mikä tärkeintä, kuka sen on meille aiheuttanut. Se johtuu osin tahallisesta käsitesekamelskasta esimerkiksi sanojen tasavertaisuus ja tasa-arvo välillä ja suhteen. Aristoteles sanoi tasa-arvoon, joka käsitteenä ei ole niin kuin usein luullaan, valistuksen keksintö, vaan jo antiikin, pyrkivien kapinoivan eniten, koska katsovat saavansa vähiten, vaikka ovatkin tasaveroisia niiden kanssa, jotka saavat enemmän:

"Tällaisia asioita voidaan haluta oikeudenmukaisesti tai epäoikeudenmukaisesti. Huonommassa asemassa olevat kapinoivat tullakseen tasaveroisiksi ja tasaveroiset taas tullakseen parempiosaisiksi."

Muistellaan hieman sitä aikaa, kun Ginsburg nimitettiin virkaansa vuonna 1993, hänen tehtyään uraauurtavan uran sukupuoleen perustuvaa syrjintää vastaan väsymättömänä juristina koko 1970- ja 1980-lukujen ajan. Hän toimi mm. aktiivisesti lukuisissa kansalaisoikeusjärjestöissä, kuten American Civil Liberties Unionissa, ACLUssa. Kun tarkastelemme sitä maailmaa ja olosuhteita, joista Ginsburg ponnisti, voimme miettiä mikä on muuttunut ja mikä on valitettavasti ennallaan. Jotain rihmastojen (engl. rhizomes) kohtaamista on siinä, että Ginsburgin nimitti virkaan mies, tuolloinen presidentti Bill Clinton, joka on sittemmin paljastunut todelliseksi naisvihaajaksi omassa yksityiselämässään. Tämä heijastui Clintonin liberaalina pidettyyn politiikkaan, ja monia huutavan ääniä korvessa, kuten esseistiä ja nykyaikaisen ateismin suurnimiä Christopher Hitchensiä ja radikaalifeministi Andrea Dworkinia ei kuunneltu. Kun totuus Clintonista paljastui, moni Clintonin feministinen tukija vaikeni, tai ryhtyi syyttelemään Clintonin seksuaalisen ahdistelun uhreja valehtelijoiksi.

Ginsburg ei tehnyt kumpaakaan, mutta ei myöskään rynnännyt tukemaan Clintonia, vaan osasi erottaa keskenään tämän a) huonot rakenteelliset politiikkaa koskevat päätökset b) yksityiselämän julmuuden c) Clintonin vastenmielisen imagokeskeisen politiikan. Ginsburg keskittyi omaan hiljaiseen, sitkeään, vaikeaan ja aikaa vievään työhönsä korkeimmassa oikeudessa, johon häntä oli valmistanut koko hänen elämänsä. Ginsburgin omassa elämässä risteävät monet eri syrjinnän ja kaltoinkohtelun muodot, ja voimme tästä huomata, miten nämä kenties ovat vaikuttaneet hänen sinnikkyyteensä vastustaa syrjintää ja ilkeyttä valtarakenteissa ja oikeudessa: Ginsburg astui naisena oikeuden miehiseen maailmaan, miten kovin ironisesti on lännessä symboloinut Themiksen, antiikin kreikkalaisten oikeuden sokean jumalattaren patsas. Tarinaan mukaan Harvardin dekaani kutsui hänen vuosikurssinsa kaikki kahdeksan naista illalliselle kysyäkseen, mitä he tekivät yliopistossa viemässä miesten opiskelupaikkoja.

Toinen tapa, millä Ginsburg koki epäoikeudenmukaisuuden elämässään, oli juutalaisuus. On syytä muistaa, että Yhdysvalloissa rehotti Ginsburgin kasvaessa runsas antisemitismi: Etelävaltioiden countryclubit eivät laskeneet juutalaisia jäsenikseen, ja koko liittovaltion tasolla juutalaiset eivät aina olleet tervetulleita homecoming tanssien jatkoille. Ja nämä, hyvä lukija, ovat vain pieniä detaljeja verrattuna lynkkauksiin ja segregaatioon. Los Angelesin kiinteistönvälittäjät tekivät 1960-luvun loppuun asti hartiavoimin töitä, että juutalaiset eivät pääsisi muuttamaan "liian lähelle" valkoisina pidettyjä asuinalueita. Lynkkayksista puhumattakaan, saati vielä raa'emmista tapauksista.

On aika päättää tämä nekrologi. Ginsburgin aikalainen, oikeusfilosofi ja filosofian historioitsija Susan Moller Okin teki vuonna 1979 ilmestyneessä merkkiteoksessaan Women in Western Political Thought kylmän ja loogisen johtopäätöksen: oikeutta koskevat teoriat, oikeus itse ja niiden pohjalta muodostettavat yhteiskuntasopimukset eivät muutu pelkästään sillä, että naiset pelkästään lisätään näihin näihin asioihin toimijoiksi. Nämä kaikki on muutettava. Ja näin Ruth Bader Ginsburg totisesti toimi.