Saako Ranska vasemmistohallituksen?
Teksti Harald Olausen
"Vaalitulosten perusteella laitaoikeistopuolue Kansallinen liittouma on saamassa 34,2 prosenttia äänistä Ranskan parlamenttivaalien ensimmäisellä kierroksella. Toiseksi eniten ääniä on saamassa vasemmistokoalitio Uusi kansanrintama 29,1 prosentin äänisaaliilla. Presidentti Emmanuel Macronin johtama keskustaoikeistolainen Yhdessä-koalitio on saamassa 21,5 prosenttia äänistä. Näiden tulosten perusteella Kansallinen liittouma saisi 577-paikkaiseen parlamenttiin 260 -310 edustajaa. Ehdottomaan enemmistöön tarvitaan 289 edustajaa."
Ranskassa pidettiin ennenaikaiset parlamenttivaalit 30. kesäkuuta ja toinen kierros pidetään 7. heinäkuuta, jolloin valitaan 577 Ranskan viidennen tasavallan 17. kansalliskokouksen jäsentä. Tulos oli äärimmäisen jännittävä, mutta myös odotusten mukainen. Tyytymättömyys Macroniin nosti äärioikeiston vaalien voittajaksi. Mutta peli ei ole vielä pelattu. Vasemmiston Uusi kansanrintama oli vaalien yllätysvoittaja, ja ainoa toimiva vastavoima äärioikeistolle. Toinen kierros on ratkaiseva.
Mukana ovat; Ensemble, Macronia kannattavien voimien liittouma, mukaan lukien Renaissance, Democratic Movement ja Horizons; Uusi kansanrintama (NFP), joka kokoaa yhteen vasemmiston tärkeimmät puolueet, mukaan lukien La France Insoumise, Sosialistipuolue, The Ecologists ja Ranskan kommunistinen puolue; National Rally (RN), joka myös tuki yhdessä useita kymmeniä ehdokkaita republikaanien (LR) Éric Ciottin tukemana omien ehdokkaidensa lisäksi. On ihan selvää, että Macronia vastaan äänestettiin yleisesti. Myös vasemmisto on takajalalla Macronin kanssa.
Kova kisa alkoikin heti vasemmalla. Radikaalivasemmistopuolueen La France Insoumise (LFI) johtaja Jean-Luc Mélenchon kehotti vasemmistoehdokkaita, jotka sijoittuivat kolmannelle, mutta silti pääsivät toiselle kierrokselle, vetäytymään, jotta he voisivat tukea paremmassa asemassa olevaa ehdokasta voittamaan puolueen. "Ei yhtä ääntä, ei yhtä paikkaa enempää RN:lle", hän sanoi. Muiden vasemmistopuolueiden johtajat esittivät samanlaisia kehotuksia. Kisasta tulee tiukka.
Oikeistopuolue Les Républicains (LR) lausui, ettei se anna äänestäjilleen ohjeita toiselle kierrokselle. "Taistelemme La France Insoumisen hallitseman äärivasemmiston törkeyttä vastaan, joka haluaa tuhota instituutiomme ja hajottaa sivilisaatiomme", puolue sanoi lausunnossaan. "Rassemblement national ei ole ratkaisu myöskään Ranskalle, [se] johtaa kaaokseen."
Äärioikeiston Marie Le Pen taas kehotti äänestäjiä antamaan puolueelleen "absoluuttisen enemmistön" Assemblée Nationalessa ensi sunnuntaina. "Tarvitsemme ehdottoman enemmistön, jotta Emmanuel Macron nimittäisi Jordan Bardellan pääministeriksi kahdeksassa päivässä", hän sanoi ja sanoi, että voitto antaisi RN:lle mahdollisuuden työskennellä Ranskan "elpymisen" parissa ja "estää maan liukumisen (...) väkivaltaan taipuvan äärivasemmiston käsiin."
Ylen Ranskan parlamenttivaalien vaalistudiossa eilen vieraillut Helsingin yliopiston poliittisen historian professori Juhana Aunesluoma sanoi yhtyneen uuden vasemmiston hyvän vaalituloksen voivan johtaa siihen, että ryhmä voittaa toisella kierroksella paikkoja taktisten äänestäjien äänillä. Suurten tunteiden ja draamaan kotimaassa se olisi hyvinkin mahdollista, ja jopa todennäköistä, sillä kaksivaiheinen vaalijärjestelmä antaa hyvän mahdollisuuden myös äänestäjien taktikointiin. Toisella kierroksella äänestetään usein jotain vastaan enemminkin kuin jonkun puolesta.
Aunesluoma nimitti mahdollista uuden vasemmiston hallitusta kansanrintamahallitukseksi. Ranskan historiassa sellaisia on ollut kolme kertaa. Ensimmäinen vuonna 1935 Leon Blumin johdolla, ja toinen Mitterandin presidenttikausilla, kun kommunistit osallistuivat Pierre Mayroyn johtamaan hallitukseen 1981-1982, ja kolmannen kerran Lionel Jospinin hallitukseen 1997–2002.
Uuden vasemmiston muodostama mahdollinen uusi kansanrintamahallitus olisi samanlainen suuntamerkki taistelussa äärioikeiston kasvavaa voimaa vastaan eurooppalaiselle vasemmistolle, kuin aikoinaan Stalinin määräys kommunistien osallistumisesta fasismin torjumiseksi Blumin kansanrintamahallitukseen. Mutta tällä hetkellä vasemmisto on ollut melko voimaton ja kädetön.
Ranskassa vasemmisto on aina ollut kovin riitainen ja hajanainen, ja on sitä edelleenkin samaan aikaan kun sen kannatus ja uskottavuus ovat romahtaneet. Vuonna 1972 ensimmäistä kertaa puolueet pääsivät väliaikaisesti sopuun yhteisestä vaaliohjelmasta presidentinvaaleista, joka nostatti myöhemmin Mitterandin valtaan kommunistien tuella. Kommunisteja johti tuolloin yksi eurokommunismin isistä, puheenjohtaja Georges Marchais (1920-1997). Nyt vasemmistolla ei ole selvää tai sellaista karismaattista johtajaa, joka olisi koko maan yhdistävä tekijä ja näkyvä hahmo.
Jostain kumman syystä Suomessa ei koskaan olla oltu kovinkaan kiinnostuneita Ranskan, Euroopan mahtivaltion, politiikasta eikä Yle ole uhrannut sille kunnolla aikaa. Asia, mikä ihmetyttää, sillä Ranskan politiikalla on tapana olla eräänlainen varoitus tai vihje siitä, mitä muualla tulee kohta tapahtumaan. Onneksi Ruotsin SVT on aina ollut kiinnostunut. Alla olevasta linkistä voitte itse katsoa hyvän ja analyyttisen sekä monen eri asiantuntijan (aahaa, siis siinä pulma, Suomessa ei ole asiantuntijoita) näkemykset.