Kun omat koirat purevat eli tarina SARVIsta...

21.11.2022
https://www.digivallila.com/l/epailen-olen-siis-olemassa/ sekä https://www.digivallila.com/l/kritiikista-kriittisesti-sarv-70-vuotta2/
https://www.digivallila.com/l/epailen-olen-siis-olemassa/ sekä https://www.digivallila.com/l/kritiikista-kriittisesti-sarv-70-vuotta2/

Harald Olausen


Olen kritisoinut Suomen Arvostelijain liiton, SARVin johtoa apurahapäätöksistä, epädemokraattisuudesta ja pöytäkirjojen epämääräisyyksistä. Olen myös kiinnittänyt huomioni liitossa yleistyvään antidemokraattiseen ja epäeettiseen ilmiöön sukupuolisesta vääristymästä ja sukupuolten välisestä epätasa-arvosta. Epäilykseni heräsi kun tutkin viimevuotisia yhdistyksen pöytäkirjoja, ja huomasin ettei niissä ollut täytetty oikein tärkeintä pykälää eli 3:sta, laillisuudesta ja päätösvaltaisuudesta.


Olen monissa yhdistyksissä elämäni aikana toiminut sekä jäsenenä että puheenjohtajana, mutta en ole missään huomannut aiemmin moista välinpitämättömyyttä sääntöjen noudattamisessa. SARVin kokouspöytäkirjoja lukiessa ei saanut selville, olivatko kokoukset laillisia ja päätösvaltaisia, tai ketkä olivat niihin osallistuneet. Kyseessä on yhdistyksen kannalta aika iso ongelma. Lisäksi laillisuuden ja päätösvaltaisuuden tahallinen laiminlyönti vaikutti järjestelmälliseltä. Kyseessä on myös tärkeä jäsendemokratian toteutuminen, tai oikeammin sen puute.

Huomautin tästä toiminnanjohtajalle, joka poltti pinnansa ja "hermostui nenäkkyydestäni". Hän oli tavatessamme toimistolla kehunut olleensa SARVissa töissä jo yksitoista pitkää vuotta, mutta ei joko tuntenut yhdistyslakia tai pitänyt sen noudattamista tarpeellisena. Tällainen joko "tahaton" tai tahallinen huolimattomuus oli yleensä oire syvimmistä ongelmista: miten yhdistystä ja kenen toimesta johdettiin, ja minne rahat kulutettiin.


Se taas mahdollisti sen ikävän ja epädemokraattisen tavan, että yhdistystä pystyi johtamaan kulloinkin valtaan noussut pieni klikki, joka saneli halutessaan tärkeimmät päätökset konsensuksen nimissä. Palkatulla työntekijällä on tällaisissa asioissa paljon valtaa ja merkitystä siinä, kenen puolesta hän toimii ja millaisia tarinoita hän muista kertoo. Ihmettelin avoimesti toiminnanjohtajan asennetta. Ja kun sitten huomautin sähköpostitse myöhemmin asiasta uudelle puheenjohtajalle, hän valitsi puolustuksekseen suoran vittuilun savolaistyyliin. SARV on kuin mikä muu tahansa organisaatio, jossa on vallalla organisaation rautainen laki. Se tarkoittaa sitä, että liian pitkään istuvat työntekijät ja johto ovat aina vaikea pala nieltäväksi ja haitta jäsendemokratialle.

Huomasin SARVia tutkiessani toiseksi suureksi ongelmaksi sukupuolijakauman vääristymisen. SARVissa vähät veisattiin sukupuolten tasa-arvosta. Ongelma ei ole vähäinen. SARVin nykyhommissa se paikka paikoin oli jopa 80-20 naisten hyväksi. Kun naiset ovat päässeet valtaan he suosivat etupäässä naisia. Kritiikki näkyy-hanke oli siitä hyvä esimerkki. Hankkeen toteuttivat naiset. Siitä kirjoittivat naiset ja sen ympärillä jaettavat apuarahat jakoivat naiset naisille. Tätä kritisoin moneen kertaan. Tämä kaikki johtaa automaattisesti naisnäkökulmaan ja sulkee pois muita kaventaen yhdistyksen kurkistusluukkua ulos maailmaan. Huolestuin lisää, kun selailin aikaisempia hankkeita ja toteuttajia.

Siksi tein syyskokoukselle aloitteen yhdistykselle tehtävästä tasa-arvo-ohjelmasta, missä kiinnitettäisiin huomio tämän ongelman ratkaisuun. Se taisi olla viimeinen naula istuvan johdon mielestä arkkuuni ja minut päätettiin erottaa. Muuten en ole hankkeen sisältöön puuttunut. Onneksi SARVin naiset ovat olleet osaavia ja taso on ollut korkea yhtä poikkeuksetta lukuun, Kritiikki näkyy-kirjaan kirjoittaneen kymenlaaksolaisen kriitikon, hienon ja itsemurhaan ajautuneen kotkalaiskirjailijan, Raija Siekkisen August Ahlqvistina tunnetun Päivi Taussin kirjoitusta lukuun ottamatta.

Siitä kirjoitin kirjan esittelyssä digivallila.comissa ja myöhemmin Homeroskritiikkiä (Kulttuuriklubi 2021)-kirjassani. Kritiikki näkyy-kirjan artikkelit ovat olleet inspiroivia myös omassa työssäni kriitikkona ja täyttänyt juuri sen laadullisen tavoitteen avartaa kriittistä näkökulmaa kirjoitettaessa eri ilmiöistä, mikä sen lähtökohdaksi asetettiinkin. Ongelma ei olekaan ehkä niinkään sarvilaiset ajatukset ja sarvilaiset, me kriitikot kun tunnumme olevan monella tapaa samanlaisia ja ajattelevean monesta asiasta samalla tavalla.

Ongelma on henkilökohtainen ja kilpistynyt kolmeen ihmiseen; Maria Ylikankaaseen ja Riikka Laczakiin sekä Vesa Rantamaan, jonka mielestä kritiikkini on epäasiallista ja vahingoittaa yhdistyksen mainetta. He eivät siedä eivätkä halua kuulla tasa-arvokritiikkiäni. Olen odottanut milloin puheenjohtaja Vesa Rantama ja toiminnanjohtaja Riikka Laczak sekä Kritiikki näkyy-hankkeen vastaava Maria Ylikangas aloittavat kostonsa.

Tänään se tapahtui, kun sain kuulla puhelimitse yhdistyksen johdon saaneen tarpeekseen kirjoituksistani ja ehdottavansa viikonlopulla kokoontuvalle vuosikokoukselle erottamistani puheenjohtajansa Vesa Rantaman aloitteesta, mikä on selvästikin ylireagointia. Rantama soitti minulle ja yritti painostaa minua eroamaan itse liitosta, mikä on taas sekä laiton että hyvin harvinainen ja kummallinen teko yhdistyksen puheenjohtajalta.

Omituista on se, ettei minua kuultu asiasta. Kukaan ei halunnut kuulla mielipidettäni. Yhdistyksen johto ei halunnut sovitella, varoittaa tai antaa mahdollisuutta puolustukseen, saati keskustella asiasta. Mielipiteelläni tai puolustuksellani ei ollut mitään merkitystä. Vihaiset ja kostonhimoiset hallituksen jäsenet olivat päättäneet etukäteen kohtalostani. Mutta ei näin toimita oikeusvaltiossa, varsinkaan kun yritin selvittää ongelmia, joita olin yhdistyksen toiminnassa havainnut - ja lopputulos oli tämä:


Kun aloin epäillä SARVin johtoa tietojen pimittämisestä jäsenistöltään koskien esimerkiksi Kritiikki näkyy-hanketta, tein aloitteita syyskokoukselle (joita hallitus ei ilmeisesti aiokaan esittää lauantain syyskokouksessa vastoin sääntöjä). Oli ihan selvää alusta pitäen, etteivät hankkeen puuhahenkilöt ja erityisesti yhdistyksen istuva johto vastaa kysymyksiini hankkeesta tai suhtaudu kiusallisiin kysymyksiini mitenkään myönteisesti. Ideana oli puhtaasti jäsendemokratian toteuttaminen. Ehdotin mm. Kritiikki näkyy-hankkeen tiimoilta kriittistä arviointia ja tasa-arvolain mukaista tasa-arvo-ohjelman luomista yhdistykselle.

Johdon vastaus oli tämä: likakampanja minua vastaan ja yhdistyksen johtokunnan yksimielinen päätös ehdottaa syyskokoukselle erottamistani. Puhelinkeskustelussa selvisi myös taktiikka, minkä yhdistyksen istuva johto oli valinnut. Puheenjohtajan mukaan erottamistani ei esitellä oman pykälänään vaan viimeisenä muissa esille tulevissa asioissa. Näin se ei saa läpihuutojuttuna tarkoituksellisesti lainkaan huomiota osakseen, ja saattaa jopa jäädä kokouksen enemmistöltä kokonaan huomioimatta, kokouksissa kun on tapana usein, että osa jäsenistä poistuu jo ennen loppua.

Ongelmana on pätevien todisteiden puuttuminen ja erottamisyrityksen laittomuus. Rantaman kertomat erottamissyyt eivät näet vaikuttaneet olevan juridisia vaan enemmänkin henkilökohtaisia, tunnetasolla liikkuvia mielipiteitä ja tuntemuksia. Haluaisin nähdä sen oikeuden, joka hyväksyy erottamisen Rantaman esittämien "tunnesyiden" pohjalta minusta tuntuu-periaatteella vastoin parempaa tietoa ja pitäviä todisteita, varsinkin kun halusin todistettavasti vain näkyvyyttä ja tasapuolisuutta päätöksentekoon.

Kamala kokemus, pitää tunnustaa. Kyllä, niistä paistoi läpi suvaitsematon ja tympeä viha sekä katkeruus siitä, että joku muu uskaltaa leikkiä heidän omimalla hiekkalaatikolla: ehkä siinä syy tähän poikkeuksellisen vahvaan vihanpurkaukseen ja äärimmäisiin otteisiinkin. Vain näin toimivat itsensä loukatuksi tuntevat melodramaattiset luonteet. Kyseessä on Suomessa niin tyypillistä sumeaa ja umpipimeää (negatiivista) metsäläisyyttä.

Pitää tunnustaa, että pidättelin kyyneliä ja nieleskelin jatkuvasti kauhuissani ja peloissani kuunnellessani Rantaman esittämää vakavaa syytöslistaa ja rikoksia yhdistystä ja sen hyvää mainetta vastaan. Jo itse puheenjohtajan puhelinsoitto oli hämmentävä ja kiusallinen, varsinkin kun hän oli kategorisesti aiemmin kieltäytynyt ottamasta huoliani vakavasti, mutta mikä ikävintä: hän oli täysin ehdoton siitä, että minä olin kaikkeen mahdolliseen syyllinen ja tuomittu ilman että minun annettiin kunnolla puolustautua.

Erottaminen yhdistyksestä on lajissaan harvinainen ja äärimmäisistä äärimmäisin rangaistus missä tahansa yhteiskunnassa, varsinkin omassa konsensusyhteiskunnassamme, missä pyritään sovittelemaan eri intressit ja mielipiteet keskenään, ja verrattavissa oikeudessa saatuun elinkautiseen, kertoen omaa karutonta kieltään yhdistyksen sisällä vallitsevasta hirmuhallinnosta ja mielivallasta.

Juuri tästä olin yhdistystä kritisoinut aikaisemmissa viesteissäni, sillä juuri tämä on sitä enemmistön harrastamaa "yhdenmukaisuuden demokratiaa" eli käytännössä "hyvät sisaret- tyrannia, mikä näkyy ikävällä tavalla sekä sukupuolijakauman vääristymisenä yhdistyksen johdossa että myös apurahojen jakamisessa.

Yhdistyksestä erottamisyritys kertoo myös rajuudessaan armottomuudesta, säälimättömyydestä ja verenhimo suussaan metsästävistä antiapatian mustista enkeleistä ja empatian puutteesta. Tässä ilmiössä on myös todistettavissa kyse siitä, kuinka paha voima on naisten viha ja kosto. Tiesin jo liittoon liittyessäni, etten erilaisia mielipiteitä liiton johdon kanssa omanneena ollut suosikkilistan kärjessä. Minusta asialle piti tehdä jotain ja pikaisesti. Siksi tein syyskokoukselle monta aloitetta huomaamieni epäkohtien korjaamiseksi - metsään meni, mutta oli kai nyt hyvä, että he itse paljastivat korttinsa ensin.

Luulin nimittäin, että he ottivat aloitteeni, kysymykseni ja pohdiskeluni toisella vakavasti. tai niin toivoin. Mutta ei! Lähettämässään sähköpostissa SARVin puheenjohtaja Vesa Rantama halusi välttää erottamisasian ympäriltä ikävän julkisuuden ja kehotti minua eroamaan itse, koska tiesi etukäteen erottamisen vaikeaksi ja laittomaksi. Hallitus käsittelisi sen kaikessa hiljaisuudessa keskenään, eikä ikävää ja laitonta asiaa tarvitsisi viedä julkisuuteen johdon säästyessä suurennuslasilta toimiensa suhteen. Hänen mielestään oli ilmeistä, etten ole viihtynyt SARVin jäsenenä hyvin. Yhdistys oli Rantaman mukaan "kokenut tuntuvaa haittaa toimintani vuoksi".

Millaista, sitä hän ei halunnut yksilöidä ja kenen mielestä. Mutta hän viittasi mm. kirjoitukseeni SARVista digivallila.comissa 16.6.2022. Mutta ei ilmeisesti SARVin Kritiikki näkyy-hanketta kehuvia kirjoituksia: Olen aikaisemmin kirjoittanut SARVin Yhteinen kritiikki-projektista: https://www.digivallila.com/l/epailen-olen-siis-olemassa/ sekä https://www.digivallila.com/l/kritiikista-kriittisesti-sarv-70-vuotta2/

"Tilanne on valitettavasti sellainen, että Suomen arvostelijain liitto ry:n hallitus on päättänyt ehdottaa erottamistasi jäsenyydestä ensi lauantain vuosikokouksessa. Syynä on yhdistyslain pykälä 14, kohta 2: "on menettelyllään yhdistyksessä tai sen ulkopuolella huomattavasti vahingoittanut yhdistystä". Sinulla on oikeus antaa selitys ja tulla kuulluksi paikan päällä, jos niin toivot."

Olen eri mieltä. Minusta kyse on normaalista jäsendemokratiasta ja sanavapaudesta yhdistyksen sisällä. Kuuluisa amerikkalainen koomikko Groucho Marx sanoi aikoinaan jo kliseeksi muodostuneen lentävän lauseen "Sellaiseen yhdistykseen, joka hyväksyy minut jäsenekseen, en halua kuulua". Sääntö on kuolematon. Olen yrittänyt pitää tämän johtotähtenä elämässäni ja kuulua vain ammatillisesti tarpeellisiin ja tärkeisiin yhdistyksiin, kuten muutamaan journalisti- ja kirjailijaliittoon.

Olen kuitenkin tehnyt pitkän päivätyön myös kulttuuritoimittajana ja kriitikkona. SARV on meidän ammattiliittomme, jolla on ollut korkeatasoisia projekteja ja kirjoituksia, joten päätin muutama vuosi sitten liittyä Suomen arvostelijain liittoon eli SARViin. Yllätyksekseni ihan helpolla en sinne päässyt. Johtokunta ei hyväksynyt minua ensimmäisessä kokouksessa, vaan vaati lisäselvityksiä, jotka toimitin ja minut hyväksyttiin jäseneksi.

Kiinnitin huomioni silloin johtokuntaan miettiessäni miksi en päässyt ensimmäisellä kerralla jäseneksi. Syykin selvisi. Siellä istui kaksi sellaista henkilöä, joilla oli todennäköisesti hampaankolossa minua vastaan. Toinen jäsenistä oli työskennellyt yhdessä johtamassani kulttuuriprojektissa ikävin seurauksin. Toinen taas vastasi erään kulttuurijärjestön tilaisuuksista, joita olin arvostellut vuosia aiemmin muutamissa kirjoituksissani. Ehkä näillä asioilla on ollut vaikutusta siihen, etten ole saanut SARVista apurahoja. Itse olisin jäävännyt itseni apurahoja päätettäessä tällaisessa tilanteessa normaaliin tapaan epäilyjen hälventämiseksi.

Kun asiasta tuli kränää toiminnanjohtajan kanssa, yritin tiedustella asiaa puheenjohtajalta, joka kieltäytyi keskustelemasta asiasta, ylipäätään mistään asiasta kanssani. Soitin tänään sähköpostin saatuani Vesa Rantamalle ja yritin tiedustella mitä kaikkea erottamispäätökseni taustalla oikein on. Olin ihan varma, että kyseessä on hysteerinen "hätävarjelun liioittelu", ja yritin vakuuttaa Rantamaa miettimään asiaa uudelleen, sillä vielä kaksi viikkoa sitten Rantama oli sähköpostissa kiittänyt ilmoittautumistani syyskokoukseen.

Puhelimessa hän paljasti kuitenkin valmistelleen erottamistani jo pidempään. Olin pyytänyt tapaamista, jotta kärpäsestä ei olisi kasvanut härkästä. Rantaman mukaan olen vahingoittanut yhdistystä mm. 16.6.2022. digivallila.comissa olleessa kirjoituksessani, missä kritisoin satiirisesti yhdistyksen toimintaa apurahoja jaettaessa. Kiinnitin kirjoituksessani huomioni kaikkialla muuallakin yleistyvään antidemokraattiseen ja epäeettiseen ilmiöön sukupuolisesta vääristymästä ja sukupuolten välisestä epätasa-arvosta.

Minusta se on uudenlainen ja vakavasti otettava uhka demokratialle, josta tulisi keskustella avoimemmin ja laajemmin, etteivät sen ikävät seuraukset sataisi persujen ja muiden antidemokraattisten voimien laariin. Rantaman mukaan asia ei ole kuitenkaan näin. Hänen mielestään esimerkiksi asiasta kirjoittamani kirje tasa-arvovaltuutetulle oli toimintaa SARVia vastaan.

Olen toista mieltä. On ilmeistä, että sananvapaus ja jäsendemokratia ovat uhattuna SARVissa. SARVin syyskokous järjestetään ensi viikonloppuna Helsingissä, jossa kokouksen lopussa muissa esille tulevissa asioissa tullaan esittelemään hallituksen esitys yhdistyksestä erottamisestani. Toivottavasti kaikki jäsenet eivät ole istuvan johdon kanssa samaa mieltä oikeusmurhasta.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

VASTINE SARVille

Kiistän kaikki Vesa Rantaman minua kohtaan esittämät syytökset. Jos SARVin kokous erottaa minut, vien asian käsiteltäväksi Helsingin käräjäoikeuteen.

Olen kritisoinut Suomen Arvostelijain liiton, SARVin johtoa apurahapäätöksistä, epädemokraattisuudesta ja pöytäkirjojen epämääräisyyksistä sekä järjestöä miesten ja naisten välisestä rakenteellisesta epätasa-arvosta. En koskaan muusta. Minusta esimerkiksi SARVin Kritikki näkyy-hanke on ollut sisällöltään korkealuokkainen ja inspiroiva.

Olen kiinnittänyt huomioni liitossa yleistyvään antidemokraattiseen ja epäeettiseen ilmiöön sukupuolisesta vääristymästä ja sukupuolten välisestä epätasa-arvosta ja ehdottanut syyskokoukselle jättämässäni aloitteessa erityisen tasa-arvo-ohjelman toteuttamista. Kyseessä on vakava ongelma, johon pitää tasavertaisuuden nimissä puuttua mahdollisimman pian.

Miesten ja naisten välinen epätasa-arvo on uudenlainen ja vakavasti otettava uhka sekä aidosti toimivalle kansalaisyhteiskunnalle että laajemmin ymmärrettynä vapaalle demokratialle, josta tulisi keskustella myös SARVissa avoimemmin. Rantaman mukaan asia ei ole kuitenkaan näin. Hänen mielestään esimerkiksi asiasta kirjoittamani kirje tasa-arvovaltuutetulle oli toimintaa SARVia vastaan.

Muuten olen kahdessa blogikirjoituksessani ja yhdessä artikkelissani kirjaani Homeroskritiikkiä (Kulttuuriklubi 2021) kehunut SARVia ja Kritiikki näkyy-hankkeen kirjaa Yhteinen kritiikki lukuun ottamatta Päivi Taussin kirjassa ollutta artikkelia.

Tänään sain yllätyksekseni kuulla yhdistyksen johdon saaneen tarpeekseen kirjoituksistani ja ehdottavansa viikonlopulla kokoontuvalle vuosikokoukselle erottamistani puheenjohtajansa Vesa Rantaman aloitteesta. Rantaman esittämät syyt eivät riitä laillisesti erottamiseeni.

Olen eri mieltä. Minusta erottamiselleni ei ole lainmukaisia perusteita. Olen esittänyt eriävän mielipiteeni tasa-arvonäkökulmasta ja minulla on oikeus olla eri mieltä yhdistyksen toiminnasta ja kirjoittaa siitä julkisesti, ihan kuten olen tehnyt mm. kehuessani Kritiikki näkyy-hanketta blogikirjoituksissani: https://www.digivallila.com/l/epailen-olen-siis-olemassa/ sekä https://www.digivallila.com/l/kritiikista-kriittisesti-sarv-70-vuotta2/

Olen pyytänyt Rantamalta todisteita, joita hän ei ole kuitenkaan esittänyt. En ole kirjoittanut julkisesti mitään pahaa yhdistyksestä enkä levittänyt SARVista perättömiä tietoja julkisuuteen.

Jos kriittinen asenne yhdistyksessä vallitsevaa miesten ja naisten välistä epätasa-arvoa kohtaan on rikos ja kissan nostaminen pöydälle yrityksenä korjata tilanne, olen toki syyllinen.

Rantaman esittämät perustelut tuntuvat aika hatarilta ja jäsendemokratian vastaisilta. Olisi aika outoa, että eri mieltä olemisen ja kriittisyyden voimaan sekä olemassaolon oikeuteen vannovassa liitossa olisi ajatuspoliiseja mielipidepyöveleinä kriittisiä ääni vastaan.

On vaikea uskoa, että kukaan täysjärkinen hyväksyisi Rantaman noitavainon. Toivottavasti jäsenet stoppaavat Rantaman aikeet.

HARALD OLAUSEN