Se älähtää, johon kalikka kalahtaa
Teksti Harald Olausen
Kokoomuksessa kulkee vitsinä, että vapaus onnistua on samaa, kuin asioiden järjestely itselleen mieleiseksi. Sillä on muitakin nimiä, kuten korruptio. On kummallista, että vasta nyt korruptoitunut Jan Vapaavuori pysäytettiin ja paljastettiin kokoomuksen hyväveliverkosto, jolla maata on myyty yksityisen edun nimissä yhteistä etua vastaan. Yksi tällainen oli noin kymmenen vuotta sitten, kun silloinen elinkeinoministeri Vapaavuori junaili sähkönmyyntiyhtiö Fingridin myymisen ulkomaille lupaamalla hintojen pysyvän samana. Ei pysynyt. Tänään kun katson kuukausittaista sähkölaskuani, siinä on jo lähes puolet "sähkönsiirtoa".
Onko normaaliin enää paluuta, ja onko normaalia koskaan ollutkaan, vai onko normaali juuri se tila, jossa epänormaali on kääritty normaalin valekaapuun ja roistot imevät eturyhmiensä mukaisen kannatuksen osuudella yhteiskuntaa tyhjiin? Suomalaisessa politiikassahan korruptioskandaaleja on ilmennyt aikaisemminkin, mutta unohdettu, ja sen jälkeen toimittu rikolisesti vähemmän avoimesti kulissien takana kabineteissä "ruskeiden kuorien" hengessä niin varmasti, ettei jälkiä jää todistukseksi rikoksista. Suomessa pitäisi alkaa tutkia tarkemmin korruptiota sekä liike-elämässä että politiikassa eikä vain mainita sitä ohimennen.
Korruption suomenkielinen nimi on turmeleminen. Se tarkoittaa sitä, että valhe ja raha sanelevat sen mikä on totta. Toimittaja Luke Harding kirjoitti samasta asiasta kirjassaan Venäjän vakoojaverkosto (INTO,2021): "(Kaiken kaikkiaan Steele suhtautui pessimistisesti Yhdysvaltojen demokratiaan). Hänen näkemyksensä oli, ettei normaalin olisi paluuta Trumpin poistuttua ja että Trumpin alaisuudessa Yhdysvaltojen instituutiot turmeltuivat pysyvästi, koska tämän presidenttikautta varjosti kova "vallanpito". Ryhmäkuntaisuus, poliittiset tuomarinimitykset, kulttuurisodat, julkea piittaamattomuus totuudesta ja faktoista."
Jos tässä maassa olisi kunnon ärhäkkää tutkivaa journalismia (no on ainakin yksi: Paavo Teittinen Hesari) Vapaavuoren rikolliset aikeet pilata yhteistä omaisuuttamme ja maksattaa tavallisilla veronmaksajilla siitä lankeava korkea hinta, olisi paljastettu jo aikaa sitten esimerkiksi Helsingin täysin turhassa, mutta kokoomuslaisille alihankkijoille tärkeässä, ja veronmaksajille kalliissa keskustatunnelihankkeessa, joka haisi kilometrien päähän kokoomuslaiselle korruptiolle. Politiikan gangsteriluokkaan häikäilemättömyytensä takia kuuluva surullisenkuuluisa kokoomuspoliitikko Jan Vapaavuori kirjoitti muutama vuosi sitten.
Anteeksi, kirjoitutti - kirjan Puoliholtiton Suomi (Otava, 2016). Keneltäkään tarkalta lukijalta ei jäänyt huomiota kirjan nimen presidentillinen alleviivaus ja kannen mairitteleva kuva. Siinä photoshopilla muuten nixoninnäköisestä kurtustelijasta on tehty siloposkinen hymypoika, joka katsoo luottamusta herättävästi oikealla, sinivalkoisten isänmaallisissa tunnelmissa valmiina ottamaan lisää arvovaltaa kantaakseen isänmaallisille harteilleen, mistä Suomen pelastus Vapaavuoren johdolla tulee. Näin oli tarkoitettu kokoomusviestiksi kansalle. Kirja oli Vapaavuori-presidentiksi-kampanjan lähtölaukaus mutta toisin onneksi kävi.
Ensin Vapaavuori hävisi puolueen puheenjohtajan ja pääministerin paikan Alexander Stubbille, joka on osoittautunut erinomaiseksi ja esimerkilliseksi poliittiseksi johtajaksi, toisin kuin Vapaavuori, sitten välikauden puheenjohtajaksi tarkoitettu Orpo rökitti hänet sote-pelissä, ja kokoomuksen sisäiset kärhämät veivät puolueen johtoaseman gallupeissa. Ei ihme, että Vapaavuoren oli alettava "näyttelemään kovaa" nuoruusvuosien rikolliseen ja rajuun tapaan, yrittämällä otata senkkaa poliittisten kiistakumppaniensa nenistä, milloin keskustatunnelihankkeen, milloin minkäkin Vapaavuoren esikunnan kehittelemän "myrskyjä vesilasissa" -riidan ja "runttaamisen" hengessä. Kenellekään häntä tuntevalle ei tullut yllätyksenä pahat luonneviat.
Vapaavuoren öykkärimäinen käytös ja gangsterimainen johtamistyyli ovat kuuluneet hänen elämäänsä siitä lähtien kun hän aloitti uraansa nuorisorikollisena ja päätyi jäsenkirjademari-isänsä neuvosta ensin opiskelemaan lakia, ja sitten lakimiesten sekä talousrikollisten luonnollisen puolueen, kokoomuksen jäseneksi, sillä kokoomuksessa muille ärhentely, mummojen potkinen ja hävyttömyyksien huutelu ohikulkijoille pikkupöhnäpäissään ostareilla tai koulukiusaaminen, ei ole tunnetusti uraa haittaavia miinuksia, vaan jopa välttämättömiä edellytyksiä kovaa tönimistä edellyttäville tuulisille johtopaikoille hyväveli-verkossa.
Vapaavuoren harjoittamasta huijaamisesta hyvä esimerkki oli Olympiakomitean 31.3.2022 näyttävästi järjestämä tiedotustilaisuus, jossa ei ollut muita kuin Vapaavuori itse vierittämässä tapahtumista syitä muiden niskoille ja pyytelemässä anteeksi, vaikka mitään muutosta parempaa ei tapahtumut,. Ainoa, mitä hän myönsi, oli että "matkan varrella on tapahtunut virheitä" ja että ainoa virhe oli se, että Lehtimäen annettiin jatkaa siitä huolimatta, että hänen tiedossaan oli, toisin kuin vielä edellisenä päivänä väitti, mitä oli tapahtunut. Tapa on taattua Vapaavuorta, josta olemme saaneet lisää maistiaisia.
Mutta miksi Vapaavuorelle järjestettiin näkyvä pesti heti karikkoisen pormestariseikkailunsa jälkeen olympiakomitean puheenjohtajana? Vapaavuori ei tunnu soveltuvan julkisiin virkoihin, koska hän ei todistettavasti joko kykene, tai halua niitä hoitaessaan pysymään totuudessa. Moni kysyykin Helsini garden-hankkeen paljastusten myötä, eikö olisi jo aika päästä hänestä eroon? Mutta nyt se saattaa olla viimeinen niitti Vapaavuoren julkisuusarkkuun. Muutama vuosi sitten oli hilkulla, sillä sillä Vapaavuoren ja eronneen huippu-urheiluyksikön johtajan puheet olivat kovassa ristiriidassa Yle Urheilun tietojen kanssa.
Hyvä Ylen urheilu tutkivasta urheilujournalismista! Liian usein annetaan poliitikkojen puhua läpi päänsä toimittajan toimiessa vain "mikrofonin pidikkeenä ja kusitolppana". Yle Urheilu ei näin tehnyt. Se oli saanut tietoja, joiden mukaan kohteena olleet henkilöt ovat olleet tekemisissä Lehtimäen kanssa puhtaasti työasioissa. Epäasiallista käytöstä oli tapahtunut useiden vuosien aikana: Ilta-Sanomat kysyi Jan Vapaavuorelta varoituksen taustoista. Kysymys kuului näin: Voiko seuraamuksesta päätellä, että kyse ei ole ollut esimerkiksi fyysisestä kajoamisesta tai vastaavasta: "Asiasta ja sen yksityiskohdista on tehty tiukat salassapitosopimukset, mutta voin avata tämän verran. Mistään sellaisesta ei ole ollut kyse", Vapaavuori oli valehdellut Ylelle.
Mutta toimittajat eivät antaneet periksi. Vapaavuori jäi taas valehtelusta kiinni. On ollut helppo nähdä hänen kädenjälkensä operaatiossa. Mitä todennäköisemmin hän on Lehtimäen pomona ollut ohjaamassa tätä näyttävää mediasirkusta, jonka tarkoituksena on ollut Vapaavuoren tunnettuun tapaan kieltää, vähätellä ja hävittää itse ongelma, joka on se, että vääryyttä ei yritetä korjata, vaan selitellä paljastuneet seuraukset itselleen parhain päin. Juuri sen takia Vapaavuori tunkee itsensä kokoomusmandaatilla aina eturiviin. Hän on vanhan ajan etupiiripoliitikko, jolla on vanhan kunnon puoluepampun gangsteriotteet. Se mikä tässä uutisessa oli ikävää Vapaavuoren kannalta, oli TAAS jääminen kiinni selvästä valehtelusta.
Medioista välittyvien tietojen perusteella ja Vapaavuoren "tapaa kopeloida todellisuutta ja tarjota siitä omiin tarkoituksiinsa muunneltua totuutta" on rikollista. Kuka puuttuisi tähän? Kuinka kauan hän saa jatkaa näitä valheisiin perustuvia operaatioitaan yrittää peitellä totuus? Ministeriyden, pormestariuuden ja Olympiakomitean puheenjohtajuuden sekä kokoomuksen ja Helsinki Garden-hankkeen, hän on häväissyt valheillaan. Vieläkö meidän pitää kestää häntä kauan? Eikö rikkeitä tekevät pitäisi panna vastuuseen rikoksistaan eikä palkita hyväpalkkaisilla kunniaviroilla? Eikö hänen tulisi erota nyt paljastuneen valehtelun takia?
Mihin leopardi pääsee täplöistään? Ei mihinkään. Vapaavuoren kaava on aina samanlainen. Hän ei myönnä eikä anna muille suunvuoroa vaan yrittää vaientaa. Kun katselee Vapaavuoresta tehtyjä televisiojuttuja, huomaa hänet aggressiiviseksi räyhääjäksi, joka yritittää vedota korkean asemansa ja suurimman puolueen hänelle antamaan suojaan. Kun toimittaja kysyy pormestari Vapaavuorelta tunnelihankkeen yhteydessä olleesta korruptioepäilystä, hän muuttuu vihaiseksi ja alkaa uhkailla "kaupungin lakimiehillä", jotka hyppivätkin hänen pillinsä mukaan tuolloin, koska olivat kokoomuslaisia. Kaava on tuttu kriisiviestinnän käsikirjasta: mene vakuuttelemaan asian oikeutusta, myönnä pieniä virheitä, mutta älä tunnusta tai eroa.
Ilta-Sanomien uutispäällikkö Juha Hiitelä kirjoitti jutun 31.2.2032 Jan Vapaavuori valkopesi raskaat virheensä – Olympiakomitean skandaali tiivistyy yhteen absurdiin asiaan." Vapaavuori kertoi oikeat asiat, mutta jätti tekemättä sen, mitä hänen olisi pitänyt tehdä". Vapaavuori olisi Hiitelän mukaan kantanut vastuunsa, jos hän olisi eronnut. Pahoitteluista ja korjausliikkeiden lupauksista jäi valkopesun kuva, vaikka esiintyminen oli taitavaa: "Hän pahoitteli tai pyysi anteeksi kaikkea mahdollista, myönsi pitkän litanian virheitä, joita oli tehnyt, mutta ei siltikään eronnut. Myös varapuheenjohtajien, Sari Multalan ja Susanna Rahkamon, olisi pitänyt erota. He olivat osa salailuryhmää, joista kenellekään ei tullut mieleen, että Lehtimäki ei voi jatkaa tehtävässään."