Se joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu

Teksti Harald Olausen

Slovakian pääministerin murhayritys on hyvä todiste siitä vanhasta raamatullisesta sloganista, että se, joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu. Se vain on unohtunut ihmisten mielissä. Oma syy: Slovakian pääministeri itse uhkaili viimeksi muutama päivä sitten uhmakkaassa puheessaan poliittisilla murhilla. Niin makaa kuin petaa. Pääministeri ei ole ainoa poliittinen johtaja, joka on ottanut repertuaariinsa vihan ja väkivallalla uhkaamisen. Koko maailma näyttää unohtaneen hyvällä yrittämisen. 

Slovakkipääministeri ei ole ollut niitä mukavampia ja rauhallisimpia poliitikkoja, joka yhdistäisi hajanaista kanssa. Vaan päinvastoin rajusti kahtia jakava ja vastustajiaan uhkaileva sekä syyllistävä vihanlietsoja. Ei siis mikään ihme, ettei kukaan slovakki ole vienyt kukkia murhayrityksen kohteeksi joutuneen pääministeri murhayrityspaikalle. Sekin kertoo jo paljon siitä, ettei häntä koeta niinkään uhrina kuin itse aiheutetun vihan ja riitelyn aktiivisena osapuolena, jolle ei sympatiapisteitä kansalta paljoa heru. 

Tämä tuntuu poliitikoilta aina unohtuvan, kun he surkuttelevat ongelmia ja pesevät kätensä itse aiheuttamistaan ongelmista. Kun ihmisiltä viedään inhimillisen elämisen mahdollisuudet maan kilpailukyvyn nimissä ja unohdetaan reiluus ja oikeudenmukaisuus, seuraukset voivat olla tappavia. Poliitikot puhuvat omasta turvallisuudestaan. Ja koska kyseessä ovat puheillaan ja toimillaan turvallisuudesta, ja siitä, miten sitä koetaan tai ei koeta, päättävät, puhe on yhtä epäreilua ja tekopyhää kuin mitä kahtiajakokin.

Juuri tällaista lisää sisäistä turvallisuutta leikkauksillaan heikentävät aikaansaavat. Ylen Areenan uutisten mukaan tunnelma Suomessa nimenomaan itsensä syrjäytyneiksi kokevien keskuudessa on synkistynyt. Maahan on tunnetusti muutenkin täynnä vaarallisia, räjähdyspisteessä liikkuvia hulluja. Nyt köyhimmät heistä kertovat avoimesti vihastaan ja väkivaltaisista aikeistaan. Samalla oikeistohallitus unohtaa tahallisesti heidät, ja heidän muodostamansa uhan ympäristölleen, ja kehuvat satsaavansa ulkoiseen turvallisuuteen, ymmärtämättä sitä todellista sisäistä vaaraa, joka vaanii kaikkia meitä suomalaisia kotinurkan takana.

Suomessa ennen niin tärkeänä arvona pidettyä konsensus-kansalaisyhteiskuntaa (II ms.n jälkeen) ollaan murentamassa mm. kieltämällä poliittiset lakot 18.toukokuuta. Se esimerkiksi, että oikeistohallitus jankuttaa koko ajan valheellista talousmantraansa syyllistäen heikommassa asemassa olevat, voi saada traagiset seurauksensa, kun joku hallituksen epäoikeudenmukaisen politiikan uhreista saa tarpeekseen, ja tekee jotain, koska puheet eivät auta. Näistä uhkauksista olemme saaneet jo lukea.

Lisää pahaa lietsotaan kaikkialla. Myös itse niistä kertovat uutiset ovat masentavia (ja uhkaavia). Viikon ajalta Ylen Areena on täynnä lisääntyvästä vihasta ja väkivallasta kertovia uutisia. Erityisen huolestuttavaa on uudenlainen rikollisryhmä. Rikoksia ja väkivaltaa tehtailevat alaikäiset, joille poliisi ei voi mitään rikoslain puutteiden takia. Tässä vaiheessa syyttävä sormi nousee ansaitusti kohti poliitikkoja, jotka ovat valheen ja kiemurtelun ammattilaisina osaavia yrittäessään luistaa vastuusta asiasta. 

Se onkin helppo, sillä kenelläkään poliitikolla ei ole yksilöllistä vastuuta puheidensa seurauksista. eikä hänen puolueellaan kollektiivista. Se on myös syy siihen, miksi kukaan ei tee ongelmille mitään, eivätkä asiat muutu ennen kuin tapahtuu jotain ikävää. Koko maailma, Suomi mukaan lukien, on vaarallisesti luisunut jyrkän kuilun partaalle, mistä on syöksy vain alaspäin. I ms alkoi Sarajevon laukauksista. Mistäköhän III ms? Toivottavasti ei vain Slovakian muutaman päivän takaisista laukauksista.