Suurkiitos Sanna Marin, sinua tulee ikävä!

Teksti Harald Olausen

Tänään SDP:n puheenjohtajuudesta Jyväskylän puoluekokouksessa luopuva Sanna Marinin avajaispuheesta kävi selväksi, miksi SDP on tarpeellinen ja miksi meidän tavallisten ihmisten tulee sitä ikävä siitä huolimatta, ettemme olisi demareita emmekö heidän kanssaan aina samaa mieltä: SDP on kaikesta huolimatta tavallisten ihmisten puolue, joka on rakentanut maamme hyvinvointia ja sivistystä ihmisennäköisesti pitäen koko ajan oikeudenmukaisuuden lippua korkealla.

Samaa ei voi sano uudesta sinimustasta hallituksesta. Ero on kuin yö ja päivä kun SDP:ta vertaa kokoomukseen ja perussuomalaisiin ja Marinin johtamaa ihmisten puolta pitänyttä hallitusta nykyiseen ihmisvihamieliseen hallitukseen, jonka yleinen linja on suoraan kuin kokoomuksen ikiaikaisesta unelmasta sadan vuoden takaa: kyykyttää köyhät hiljaisiksi vailla oikeuksia ja toimeentuloa, jotta Iso Paha Porvari saisi kerätä voittonsa rauhassa kenenkään häiritsemästä.

SDP on ollut historian saatossa se vastavoima, joka on häirinnyt ja tehnyt työtä tasa-arvoisen ja tasavertaisuutta edistävän yhteiskunnan puolesta. Marin ja hänen hallituksensa ei viime kaudella maksattanut koronakriisiä ja Ukrainan-sodan Suomelle aiheuttamia ongelmia tavallisilla kansalaisilla vaan päätyi ihmisystävällisimpiin ratkaisuihin alentamalla sote-maksuja miljoonalta suomalaiselta ja korottamalla pienituloisten eläkkeitä ja keventämällä pieni -ja keskituloisten verotusta.

Marinin hallituksen "vastasyklinen talouspolitiikka" turvasi tavallisten ihmisten pärjäämistä vaikeimman yli. Perusturvaa parannettiin, opintoraha sidottiin indeksiin, ulosottolakia parannettiin velallisen etua ajatellen ja mm. pikavippilainsäädäntöä tiukennettiin. Demarit paransivat myös vähemmistöjen ja muiden haavoittuvissa olevien ihmisten asemaa. Myös huonoon Sipilän hallituksen runnomaan taksilakiin saatiin parannuksia. Marin panosti ilmastokysymykseen ja luonnonsuojeluun.

Mutta miksi Marin sitten hävisi vaalit? Syy on selvä. Iso Paha Porvari pelästyi pahasti ja valjasti parhaat voimansa ja suuren mainosrahan Marinia vastaan, joka täpärästi hävisi vaalit ja tilalle saatiin ison rahan maksettuina mainoksina maan historian oikeistolaisin hallitus, jonka tehtävänä on purkaa kaikki Marinin hallituksen tavallista ihmistä hyödyntäneet uudistukset ja maksattaa vielä kansainvälisen laman heikentämän Suomen nälkäkuuri pientuloisilla ja heikommin toimeentulevilla ja vieläpä velkarahalla lastenlastemme lopulta maksettavaksi. Nyt tämä linja on saanut uskottavan vastavoiman "tulevaisuusdemareista".

SDP ei ole aina ollut hyvä puolue eikä sen johtaja ole useinkaan nauttinut jakamatonta kunnioitusta niin omien kuin suuren yleisönkään keskuudessa varsinkaan silloin kun oikeistodemarit ovat saaneet puolueessa vallan ja vieneet tiukan talouden säästökurssin lähelle kokoomusta, kuten tapahtui surkeasti menestyneiden Eero Heinäluoman ja Jutta Urpilaisen onnettomasti päättyneillä puheenjohtajakausilla. Oli niitä muitakin, kuten puoluesihteerit Ulpu Iivari ja Erkki Liikanen. Ikävyyksiä on luvassa SDP:ssä, sillä Lindtmanin oppi-isä Heinäluoma näytti istuvan paikalla odottamassa kostonhimoisena Lindtmanin kruunaamista.

Sanna Marinista voi sanoa toisin. Marin oli harvinaista herkkua demareissa. Hän oli osaava, edistyksellinen, radikaali ja tien vasemman laidan kulkijana ennakkoluuloton vähemmistöjen ja pienen ihmisen puolustaja. Hän tuli, näki ja voitti suuren yleisön ja kansainvälisen huomion puskien suurista vaikeuksista huolimatta väkisinkin eteenpäin mutta siitä itse kovan hinnan henkilökohtaisessa elämässään maksaen. Juuri siksi me olemme kiitollisia Sanna Marinille hänen työstään ja tarmokkuudestaan, kun hän tänään oman urakkansa tehtyään luopuu SDP:n puheenjohtajuudesta. Suurkiitos Sanna Marin, sinua tulee ikävä!

Kenellekään ei tainut jäädä epäselväksi, että Marin tosiasiallisesti heitettiin raamit kaulassa ulos puolueesta, ja hänen hupenevat kannattajansa kärsivät puoluekokouksessa kirvelevän tappion Eero Heinäluoman kauko-ohjaamalle ay-siivelle, johtajanaan huumorintajuton ja kokoomuksen kanssa veljeilevä Antti Lindtman. Ruusujen sota ay-demarit vastaan vasemmistodemarit leimahti taas kulisseissa SDP:tä kurkusta kuristavan ay-demareiden saadessa niskalenkin seuraaviksi vuosiksi demareista. Vain Matias Mäkynen säilytti kyttäyspaikkansa eli optionsa "tulevaisuusdemareiden" johtoon, sillä Lindtman on vain kuulemma väliaikainen ratkaisu - toivottavasti!