Suvivirsi perustuslaillisena ongelmana

Professori Timo Airaksinen

Jo koittaa armas aika ja suvi suloinen, laulavat lapset kirkoissa ja kouluissa. Armas aika tarkoittaa tietysti koulun loppumista. Mutta Wikipedian mukaan runo on Ruotsissa 1600-luvulla syntynyt. Kertomus jatkuu: "Virren tekstin taustalla on myös arveltu saksalaislähdettä. Ruotsinkielisen alkutekstin sanoituksen pohjana on arveltu olleen keskiaikaisia maallisia runoja, tai keskiaikainen eroottinen runo 1200-luvulta. Runossa päähenkilö johdattelee naista keväiselle niitylle rakastelemaan kanssaan." Kaikki ei ole aivan sitä miltä se ensin näyttää. Itse olen ihmetellyt miksi ja miten virsi vetoaakaan kaltaiseeni kovasydämiseen ateistiin. Olen vaistonnut, että jotakin outoa ja kiehtovaa tuon "virren" taustalla on.

Jos Wikipedia on oikeassa, runo pitäisi kieltää kouluissa ja kirkoissa. Miksi? Ei siksi, että siinä alun perin ylistetään jotakin niin maallista kuin rakkautta niityllä. Syy on siinä, että runon tausta on heteronormatiivinen sellaisella tavalla, jota valveutunut nykynuoriso ei enää voi hyväksyä. Runossa siis puhuttiin miehestä viettelemässä naista seksiin luonnon helmassa. Ensinnäkin yhdyntä julkisella paikalla on laissa kiellettyä, ymmärrettävistä syistä. Mutta ei siinä kaikki. Runossa puhutaan vain miehestä ja naisesta - entä sitten? Kyllä mies ja nainen saavat rakastua ja rakastella. Mutta koska kyseinen runo on kanoninen eli kirkon kannalta ohjeellinen ja esikuvallinen, sen heteronormatiivisuus on ehdottomasti tuomittavaa. Tarkoitan, että virttä lauletaan ikään kuin kesän saapumisen virallistettuna tervehdyksenä, eikä siksi ole mahdollista rajoittaa sitä vain miehen ja naisen väliseen suhteeseen.

Koulussa ja erityisesti teatterikorkeakoulussa Helsingissä oppilaat eivät enää siedä tällaista. Sukupuolia on kolme: nainen, mies ja muu (tässä esitysjärjestys on arvottu). On siis aivan mahdollista että niitylle lakia rikkomaan menevät muu ja mies, nainen ja muu, mies ja mies tai nainen ja nainen. Tämän pitäisi olla selvä myös arvokonservatiivisten puolueiden äänestäjille, paitsi tietysti Päivä Räsäselle. Mutta hänhän on jo menossa käräjille puheidensa takia. Siellä tuomari ystävällisesti neuvoo, miten on puhuttava ja millaisia sukupuolia yleensä on olemassa.

Sitä paitsi runoilija ei voi tietää, kuka niitylle meni, ellei hän ole erikseen kysynyt menijöiltä. Sukupuoli on nykyään ilmoitusasia. Jokainen on sitä mitä sanoo olevansa. Tässä on vielä se ongelma, että niitylle menijät voivat olla muu ja muu, mutta takaisin tulla nainen ja nainen, jos vaikka niityllä tapahtui jotakin joka antoi aihetta sukupuoli-identiteettipuheen muutokseen.

Tätä mahdollisuutta ei saa sulkea pois, sillä elämme vapaassa ja tasa-arvoisessa maassa. Suvivirrestä on paras luopua hyvän sään aika, koska sen sanojen muokkaaminen oikeellisiksi on mahdoton tehtävä. Kyseessä on kuitenkin vakava perustuslaillinen ongelma.