Syväsukelluksia nykypäivän ahdistuksiin

Kirjan Motto:"Mikään ei sanottu ei ole niin vahvaa, etteikö se voisi muuttua joksikin muuksi, eikä mikään estä ajattelemasta asioita aivan toisin. Äkillinen oivallus voi romahduttaa kaiken aiemmin sanotun." - Michel de Montaigne.

Syväsukelluksia nykypäivän ahdistuksiin

Harald Olausen

ISBN: 978-952-6668-75-8

Kulttuuriklubi 2022.

ILMESTYY MAALISKUUSSA 2022.

Sisällysluettelo:

Arjen filosofia kameranlinssin läpi nähtynä.

Ajatus laajemmasta poliittisesta osallistumisesta.

Eikö kukaan muka tiennyt?

Vallankumouksellinen taide.

Breznevin opissa.

Kun kohtaat persun.

Kissanpissijournalismia.

Tien päällä taivaassa.

Katujyrä ja viulu.

Uhattu.

Toinen sisällissota?

Poliittinen petos brittiläiseen tapaan.

Naismiehet ja miesnaiset.

Persuvallanvaihdosko muka?

Hyvä Ronaldo.

Taukoja.

Asummeko umpikujassa?

Ruotsalaisia kummallisuuksia.

Robespierreläiset likaiset temput.

Maailmanteatteria.

Kun Sinnenmäki hirttäytyi Nurmistoon.

Helsinki Pride ei ole kaikille avoin.

Joka sana on totta ja tärkeä-maailma.

Taipuu mutta ei taitu.

Viimeinen kesä.

Normikriittisyydestä.

Kuntakorruptio.

Kummallinen kaupunkikehittäjä.

Häiriintyneet opettajat vaivana.

Jarmanin Wittgenstein.

Ouluko muka kulttuurikaupunki?

Siellä missä kuljimme kerran.

Hannu Karpoa vituttaa.

Demareiden persuongelma.

Keputodellisuuden lannanhaju.

Kansallisteatterin nuolentapolitiikka.

Orpon helvetti.

Odotettavissa Halla-Ahon vaaraa.

MielistelijäMarin.

Kaikuja Danten Helvetistä.

On päästävä eroon turhista painolasteista.

Loistelias Bergman.

Ruotsin siirtolaisfasismi.

Unohtuiko kulttuurin korruptio?

Ylen arvovaltaa nakertamassa.

Lopun alkuja.

Tarvitseeko onnellinen ystäviä?

Rento huolettomuus elämänasenteena.

Kenen joukoissa seisovat hyödyllisimmät idiootit?

Tunnelma on ollut masentunut.

Asunnottomat homot.

Jokin meissä valvoo.

Tärkeä puhelu.

Lopulliset jäähyväiset Enso Gutzeitille?

Kesän taittuessa.

Ciceron ihmisnäkemys.

Bancroftin pahuudesta.

Kun sisintä koskettaa lyyrinen subjekti.

Pienistä virheistä ne suuret voitot on tehty

Ongelmapoliitikot.

Ovela zeniläinen jäävuoripersu.

Toimittaja ja kirjailija Harald Olausen osallistuu ahkerasti kriittiseen maailman ilmiöstä ja niiden vaikutuksistä käytäviin keskusteluihin suomalaisissa medioissa sekä kirjoissaan. Tässä kirjassa hän ruotii mm. esimerkiksi Platonin Valtio-kirjassaan esittämää ajatusta laajemmasta poliittisesta osallistumisesta. Tai miksi kukaan ei tiennyt Saksassa keskitysleiristä? Millaista on nykyajan vallankumouksellinen taide Spike Leen David Byrne`s American utopiaa katsellessa? Millaista oli suomalaisen enemmistökommunistin mielestä Moskovan kuuluisa puoluekoulu? Miten pitää kohdata oikein persu? Entä millaista on "kissanpissijournalismi"? Kirjan lukujen muut otsikot kertovat lisää kirjan laaja-alaisuudesta politiikasta kirjallisuuteen, talouteen, filosofiaan ja kirjallisuuteen sekä elokuvaan, joita Olausen kirjassaan etupäässä käsittelee: "Toinen sisällissota, Poliittinen petos brittiläiseen tapaan, Naismiehet ja miesnaiset, Persuvallanvaihdosko, Hyvä Ronaldo, Ruotsalaisia kummallisuuksia, Robespierreläiset likaiset temput, Kun Sinnenmäki hirttäytyi Nurmistoon, Helsinki Pride ei ole avoin, Normikriittisyydestä, Kuntakorruptio, Jarmanin Wittgenstein, Ouluko kulttuurikaupunki, Kansallisteatterin nuolentapolitiikka, Hannu Karpoa vituttaa!, Ruotsin siirtolaisfasismi, Unohtuiko kulttuurin korruptio?, Ylen arvovaltaa nakertamassa,Tarvitseeko onnellinen ystäviä?, Lopulliset jäähyväiset Enso Gutzeitille?, Ciceron ihmisnäkemys, Arjen filosofia kameranlinssin läpi nähtynä, Bancroftin pahuudesta".

Otteita kirjasta:

"Juuri niin teki Maierkin. Ei hän itsekään ollut kiinnostunut ulkopuolisten kommenteista siihen, mitä teki ja miten teki. Vai oiko asia sittenkään ihan noin? Hän yritti eikä onnistunut. Siinä se tarina ilman turhia mystifiointeja. Hän oli lihaa ja luuta siinä missä muutkin, pää pilvissä ja jalat ilmassa, kunnes itse ankara elämä opetti, miten piti olla hiljaa takarivissä ettei häiritse niitä, joille siinä oli varattu eturivin paikat. Kun hän vimmaisesti kuvasi, hän hukutti pahvilaatikoihin sullottuna tuhansia kuvia siitä tuntemattomasta elämästä, joista jokainen olisi voinut olla hänen omansa. Miksi hän teki kaiken niin kuin teki? Ihan kuin olisi tuskaisesti vielä lopuksi parahtanut: mitä helvettiä se teille kuuluu, jokaisella on oma juttunsa. Ja tämä oli hänen juttunsa. Intiimit tunnustukset ilman paljastuksia."

"Moniko meistä tietää mikä oli Sokrateen suhde poliittisiin päättäjiin ja millaiset poliittiset intohimot olivat hänen ajattelunsa taustalla, ja miksi hän sai kuolemantuomion nuorison turmelemisesta? Sokrateen aika oli repivää. Ateena ja Sparta olivat taistelleet keskenään kaksikymmentäseitsemän vuotta. Sota päättyi vuonna 404 eaa. Ateenaan tappioon osin siksi, että ns. Deloksen liitosta alkanut muiden kreikkalaisten kaupunkivaltioiden kuppaaminen ja varojen väärinkäyttäminen mm. Akropoliksen rakentamiseksi, oli suututtanut muut kreikkalaiset eivätkä ateenalaiset saaneet sympatiapisteitä heidän paristaan."

"Se mikä kiinnostaa Gunther Grassin tuotantoa lukeneena, on kysymys saksalaisten omasta syyllisyydestä natsien hirmuvallan edessä. Tähän asti meidät muut on laitettu "virallisesti uskomaan, ettei tavallinen saksalainen ollut sen kummemmin natsi kuin tukenut täysillä natsien politiikkaa, varsinkaan juutalaisten tuhoamista, tai tiennyt keskitysleireistä. Homma on hieman sama kuin vitsin mukaan, jos kysyy minkä tahansa maan vankilassa vangeilta, ovatko he syyllisiä vai syyttömiä, vastaus on aina pahimpia murhamiehiä myöten: syyttömiä. Asiasta kertoo toisen, sen tutkittuun tietoon perustuvan oikean puolen Ylen Areenasta parhaillaan tuleva kolmiosainen Historia: Hitlerin aikakausi - Diktaattorin valtakausi Saksassa 1933 -1945 (Living With Hitler - Iso-Britannia, 2020.)".

"Komea kokonaistaideteos on syntynyt yhteisissä osaavissa käsissä. David Byrne`s American utopia muistuttaa ohjaukseltaan, tunnelmaltaan ja sanomaltaan amerikkalaista minimalismia, ja on yllättävän lähellä Philip Classin huipputöihin kuuluvaa lähes nelituntista oopperaa Einstein On The Beach. Menestysresepti on kuin kollaasinomainen läpileikkaus amerikkalaisia vastaanhankoittelijoita Henry Thoreausta John Cassavetesin Ensi-Illan ja Gena Rowlandsin kautta folkprotestilaulaja Joan Baeziin ja Pink Floydin lauluun We Dont Need Education, ja sen jälkeen "lähes finaalissa" Leonard Coenin Partisaanin ja lopuksi kuin nyrkki silmään hieman kovempaan kehotukseen First We Take Mannhattan and then We Take Berlin - ja kaiken pohjalla tietenkin Talking Headsia. Erityisen nokkela hahmo on John Litkowiksi naamioitu Jokeri, joka laulaa ja tanssii sekä soittaa tarvittaessa esityksessä mitä tahansa soitinta."

"Kirjan nimi Breznevin opissa on myös oma lukunsa. Kirjan luvut Me "konspiraattorit", Kahden valtakunnan valvonnassa, Kulakit ja kommunardit, kuvaavat hyvin sitä Kylmän sodan asemavaiheisiin jämähtänyttä ja räjähdysherkkää kollektiivista neuroosia, jossa koko maailma niin idässä kuin lännessä elivät valmiina pomppaamaan painamaan sitä kuuluisaa ydinnappia pienestäkin räsähdyksestä. Miten kotoisat kommunistit tähän itsensä asemoivat? Enemmistöläiset ymmärsivät toki Neuvostoliiton motiivit mutta suhtautuivat niihin näkymättömän varauksellisesti samaan aikaan, kun vähemmistöläiset liputtivat täysin Neuvostoliiton puolesta kysymyksessä kuin kysymyksessä. Suomalaiskommunisteilla oli erityisasema Neuvostoliitossa ja pitkä yhteiselo Neuvostoliiton kommunistien kanssa varsinkin koulutuksen saralla. Lista on pitkä vuosikymmenten saatossa; Pietarin kansainvälisen sotakoulun punaupseerikursseista ja Moskovassa aloitetuista SKP:n lyhyistä poliittisista kursseista Lännen Vähemmistökansallisuuksien Yliopiston, Kominternin Lenin-koulun ja NKP:n Puoluekorkeakoulun kautta Moskovan puoluekouluna tunnettuun Yhteiskuntatieteiden instituuttiin. Aika oli kylmän sodan jännityksen riivaamaa ja KGB tiesi opiskelijoista enemmän usein kuin opiskelijat itse."

"Marttisen kirjaa voidaankin pitää juuri siksi eräänlaisena "Sudenpentujen käsikirjana" eli oppaana persuismin psykologiaan sekä ymmärtämättömyyden ymmärtämisen saloihin. Perusideana on, että Suomi on kulttuurien sulatusuuni, missä miehestä otetaan mittaa sanojen kautta ja muuten rauhallisten ihmisten välillä ammottaa valtava poliittinen kuilu; varmin tapa saada tappelu aikaan on laittaa perussuomalaisten kannattajia ja punavihreä kaupunkilainen samaan tilaan. Siksi tarvitsemme oppaan, jotta välttyisimme niiltä ikäviltä seikoilta, joita tällainen kohtaaminen saa aikaan. Kirjan tavoitteena on kustantajan mukaan osoittaa, että perussuomalaisia todella vaivaa jokin, ja pohtia mikä se jokin voisi olla esittämällä keinoja, joilla Suomen poliittisten kuplien välistä konfliktia voisi hillitä. Persut ovat uusi maaseututaajamien mahtipuolue, missä on aitoa kansanliikettä ja eliitin vastaista uhoa, juuri sillä samalla tavalla, kuin kaikissa muutosta haluavissa kansanliikkeissä."

"En ymmärrä miksi vassarit ovat vasta nyt huolissaan ulkoisesta habituksestaan. Julistautuminen feministiseksi sosialistipuolueeksi ja naisvalta puolueessa, kukkamekot, pitkä punaiset hiukset, lesbojen asioiden kärkäs ajaminen, ovat olleet näkyvällä tavalla puolueen prioriteettilistan kärjessä 1990 perustamiskokouksesta lähtien - taloudellisen tasa-arvon jäädessä enemmänkin hallitusnälän kompromissiperseenuolennan jalkoihin. Miehiä, rasvanahkaisia perskarvanraaputtajia puolueessa on yhtä vähän kuin demareissa älyä eli hyvin vähän."

"On erityisen hyvä, että Nomadlandin tapaisia elokuvia tehdään ja vielä palkitaan elokuvamaailman korkeimmilla kunnianosoituksilla. On myös hyvä asia se, että hyvinvoiva elokuvissa käyvä koulutettu keskiluokka näkee sekä erilaisista lähtökohdista kuvatun että erilaista elämäntapaa markkinoivan elokuvan kuin suorana tajuntaansa kohdennettuna täsmäherätyspommina. Mutta entä sitten kun elokuva on ohitse? Herättikö se muuta kuin uinuvan omatunnon antamaan muutaman roposen spektaakkeliyhteiskunnan huomenna mieliimme piirtämiä uhkia vastaan, jotka ovat usein vain Greenpeacen tavoin ilmaan heitettyjä tehottomuuksia sekä yhtä tyhjän kanssa esiintymisiä ilman todellisia toimia paremman maailman puolesta? Näin ei ole tarkoituskaan. Mutta jotain elokuvasta puuttui, vaikka pääosanesittäjä onnistui elämään irallisena kaikista niistä pakkopaidoista, jotka vaanivat koko ajan hänen ympärillään."

"Tarkovskia voi katsoa rauhassa ilman pelkoa riivaamisesta tai huijaamisesta. Hiljaisuudessa ja tauoissa katsoja ymmärtää sen, mitä ei ymmärtäisi sanallisesti, tai löytäisi tavallisesta kohinasta. Juuri siksi hän viehättää. Tarkovski on rehellinen tarinakertoja - tai siltä se ainakin tuntuu - ja riittävän fiksu uskoessaan katsojan käyttävän koko tunnerekisteriään istuessaan penkille elokuvan hurman vietäväksi jännitteen säilyessä korkealla alusta loppuun. Mestariteoksen resepti on tässä: Tämä kaikki on vain unta harhaa - harhaunta: Tarkovski näyttää meille runollisen silmän, joka katsoo meitä hellästi hymyillen ja lempeästi."

"Onko Jokisipilästä tulossa yllätysnimi Varsinais-Suomen persujen runsaan vuoden päästä pidettävien eduskuntavaalien listoille? Entä onko hänelle jo luvattu tiede -ja kulttuuriministerin pesti toteuttaakseen ihailemansa Joseph Goebbelsin kesken jäänyttä kulttuurimarxistien puhdistusta länsimaisia yhteiskuntia sisältä mädättämästä? Tuleeko Suomesta jälleen se sinivalkoinen mustikkakeiton voimalla maailman sydämiin hiihtävä umpitollojen luvattu maa, millaiseksi persut Markku Pölösen kuvittamaa retro-SF-maailmaa tango -ja taantumusrajan takaa kepun syrjäyttäneelle maaseudun uutena mahtipuolueena tavalliselle kansalle markkinoivat?"

Kirjaa myy maaliskuusta lähtien Helsingin paras ja laajimman kirjavalikoiman omaava ROSEBUD SIVULLINEN 10 euron hintaan kappale (huom: rajoitettu määrä). Kirjaa voi selailla myös ilmaiseksi kustantajan osoitteessa:www.kulttuuriklubi.com