Siellä missä kuljimme kerran...

Teksti:

Harald Olausen

Hetki sitten julkisuuteen kerrottiin kymiläisen Juho Eerolan (persu) hyllyttämisestä varapuhemiehen roolista eduskunnan tärkeän EU-tukipakettikeskustelun yhteydessä. Oli kyseenalaista että hänet ylipäätään nimitettiin aikoinaan varapuhemieheksi, sillä silloin olivat tiedossa jo hänen ongelmakäyttäytymisensä ja sellaiset normaalilta ihmiseltä edellytettävät alkeelliset yhteistyön ja toisten ihmisen kunnioittamisen taidot, joiden puute haittaisi jopa kadunlakaisijantyötä, jos Eerola sellaiseen persuaallon joskus aikoinaan loputtua ryhtyisi (toivottavasti joutuisi). Milloin suomalaiset, jotka ovat yleensä järkeviä, avaavat silmänsä näiden persueeroloiden edessä tajuamaan, että he ovat kaikkea muuta - usein jopa tappavan vaarallisia, kuin mitä esittävät? Persut haluavat ehdoin tahdoin valtaan. Mutta millaista valtaa he käyttäisivät? Luultavasti samanlaista vihasanomaa lietsovaa ja kansan jakavaa riitelevää, kuin mistä Eerola on antanut vihjeen julkisissa esiintymissään Suuri tuntematon-yhtyeensä kanssa. Persut ihailevat vieläkin Trumpin neljä vuotta omaa kansaansa kiduttanutta ja avoimesti tavallisille ihmisille ja köyhille vittuilevaa politiikkaa. Tajuaako kukaan tämän? Milloin persujen oikeat kasvot paljastuvat niille tavallisille ihmisille, joiden ääniä he kalastelevat, mutta joita vastaan heidän politiikkansa, erityisesti talouspolitiikka, käytännössä toimisi? Sehän riippuu siitä, kuinka kauan moraalittomuus vallitsee yleisenä ilmiönä politiikassa, ja sen vasta-aaltona tavallisten ihmisten mielessä toimivalla persuporukalla on pokkaa esittää viatonta karitsaa ilman valtaa. Kyse on ajasta ja kello tikittää koko ajan. Luulen olevani oikeassa, kun väitän persuvaaran olevan ohi reilussa kymmenessä vuodessa. Mutta sitä ennen meidän tulee vielä sietää ja kestää näitä ääliöitä siihen saakka, kunnes he terveen järjen logiikan lakien mukaan hävittävät itse itsensä poliittiselta kartalta saatuaan liikaa valtaa ja käyttäessään sitä yhtä typerästi ihmisiä vastaan kuin mitä puheissaankin.

Yle kertoi tekstisivuillaan uutisena, että eduskunnan toinen varapuhemies Juho Eerola (ps.) ei toistaiseksi johda puhetta eduskunnan täysistunnossa EU:n elpymispaketin käsittelyn aikana, kertoo puhemies Anu Vehviläinen (kesk.) STT:lle. Syynä on epäily siitä, toimisiko Eerola puhetta johtaessaan puolueettomasti. Eerola on avoimesti tuonut esiin, että hänellä on perussuomalaisten politiikkaan liittyviä tavoitteita. Vehviläisen mukaan tämä voisi vaarantaa Eerolan puolueettomuuden. Elpymispaketin käsittelyä johtavat nyt puhemies Vehviläinen ja toinen varapuhemies Tarja Filatov (sd.) vuorovedoin.

Kaikki täysjärkiset ja kymiläistä Juho Eerolaa vähänkin tuntevat nauroivat suureen ääneen lukiessaan Ylen uutista Eerolasta, joka on kaikkea muuta kuin luotettava, oikeudenmukainen tai puolueeton omassa yksioikoisessa totuuskäsityksessään, joka perustuu harhaluuloille, vääristelyille ja toisten ihmisten vähättelyyn ja halventamiseen. Eerolaa on vaikea pitää vakavasti otettavana poliitikkona. Hän on sisimmiltään amislainen pitkäletti ja hevrirokkari, joka kehuu medioissa kaikenlaisia poikkitaiteellisia hurjasteluja Suuri tuntematon -yhtyeensä kanssa. Eerola toimii yhtyeen solistina ja laulujen sanoittajana. Eerola on katkera ja vihainen mies, joka vihaa hautojen yli punaisia ja vainoaa "lauluissaan" heidän muistoaan. Hän ei ole alunperin kotkalainen, vaan kymiläinen kokoomuspoliisin poika. Ammattipoliitikkona (tuntuu edelleenkin vaikealta lausua tätä sanaa persujen kohdalla) hän valehtelee aitoon persutyyliin pokkana laulusta kysyvälle toimittajalle, että tekstissä ei muka pilkata punaisia, vaan se on sisällissotaa ja yleensäkin sotaa vastaan.

Kun Eerola laulaa omatekoisen "Suuri Tuntematon"- humppayhtyeensä kanssa amislaisissa räkälöissä rään tippuessa nenistä kusenhajussa vihan täyteisestä uhoilustaan hävinnyttä luokkaa vastaan, hän tulee tahtomattaan todistaneeksi oikeaksi kommunistien väittämän kyseessä olleen, ei sisällissodan, vaan kahden vastaisen luokan väistämättömänä yhteentörmäyksenä luokkasodan. En haluisi edes kirjoittaa tätä herjaavan ja hyvän maun vastaisen levyn nimeä, mutta olkoot tällä kertaa huonona esimerkkinä: SUSINARTUT. CD -levyssä on lavastettu kuva punaisten muistomerkiltä. Muistomerkin edessä seisoo punasotilaan näköinen nainen, jota kohti osoittaa pistooli. Näin nyt EU-tukikeskustelun johtamisesta hyllytetty eduskunnan persuvarapuhemies Juho Eerola häpäisee kuolleiden uhrien muiston vailla omantunnonpistoksia. On vaikea käsittää tätä edes puolihimmeiden perskarvanraaputtajien kaljanhuuruiseksi sisäpiirivitsiksi: "Susinarttu, punahuora, sua etsin läpi koko Uudenmaan. Sinut haluan, sinut löydän, sinut heitän joukkohautaan. Veripellot, kuulen kellot, siellä missä me kuljimme kerran. Sinä maksat kera korkojen, olet velkaa vain henkesi verran."

Enempää en voi jatkaa tätä mautonta ja sairasta väkivaltaa ihailevaa ja tavallisia ihmisiä ja heidän hätäänsä elämän ankeista reunaehdoista halveksivaa typeryyttä. Missä ajassa hän elää tai unelmissa? Entä millaisen kasvatuksen tällainen ihminen on saanut? Varmasti pyssy kourassa on kuljettu lapsesta lähtien viattomia luontokappaleita ampumassa ja kärpäsiltä katkottu siipiä. Jos Eerola olisi elänyt 100-vuotta sitten, olisi asia ollut varmasti toinen. Hän olisi ollut juhlittu sankari. Hullu valkoinen teurastaja ampumassa pikkulapsia epäiltynä punaisten puolella toimimisesta, kuten Kotkassa valkokaartilaiset tekivät heti vapun jälkeen 1918, kun valtasivat kaupungin. Mutta ei pelkästään se ole kamalaa, että Eerola häpäisee sekä erään tärkeän perustuslaillisen instituution ja hävinneiden viattomien muistot vaan myös se, että Suomessa on vieläkin hampaisiin saakka aseistettuja äärioikeistolaisia maaseutujen pikkukaupungeissa valmiina täräyttämään sormennäpäytyksestä aivot pellolle kaikilta sellaisilta, joiden naama tai ajatukset eivät miellytä. Nille Eerolan viesti on suunnattu trumpististen oppien mukaisesti piiloviestinä "Olen siellä mukana itsekin", kuten Trump sanoi kannustukseksi Capitol-kukkulan sekopäiselle räyhääjäporukalle, jonka ainoa tehtävä oli Susinarttu-levyn tavoin häpäistä ihmisten aito pyrkimys ratkaista elämää haittaavia ongelmia ja hoitaa asioitaan hyvillä mielin oikeudenmukaisimmiksi.

Tällainen porukka on taas rynnistämässä ensi eduskuntavaalein jälkeen maata hallitsemaan, jos kokoomus ja kristilliset ja kepu päättävät turvata heihin. Eli joutuvat, koska eivät saa muuten kokoon yhdessä enemmistöhallitusta. Silloin palaamme Ukkopekan aikaan 20-ja 30-luvuille. Suomalainen äärioikeisto elää vihapuheista ja väkivallasta sekä laittomuuksista ihan samalla tavalla kuin sata vuotta sittenkin. Siitä ei ole pitkää aikaa sisällissodan aikaan, kun työläisen ja erityisesti punaisten henki oli valkoisten huligaanien käsissä Pohjanmaalla vapaat riistaa, eikä laki tuntenut koskenut heitä silloin, kun viha ryöpsähti umpimielisessä adhd-päässä ja puukot sojossa lähdettiin saman mielisten kanssa kurittamaan syylliseksi maan tuhoon ja venäläismiehitykseen yksipuolisesti julistettuja punaisia vastaan kaikissa sen eri sävyissä.