Tällaistakin on syytä näyttää, vaikka tekeekin pahaa katsoa sitä!

Tesksti Harald olausen

"Yrittäjä Pia, saarnaaja Petri, poliitikko Milad ja lääkäri Mikael uskovat, että koronarokotteet ovat vaarallisia ja ihmiskunta on matkalla uuteen maailmanjärjestykseen. Heidän tarinoidensa takaa paljastuu toivo paremmasta tulevaisuudesta: liiketoiminnasta, taivaspaikasta, julkisuudesta ja ystävistä. Pandemia jakoi ihmiset kahteen leiriin ja Ukrainan sota jatkaa tätä kehitystä. Mikä lopulta yhdistää ihmiset, jotka haluavat välittää muista, tulla kuulluiksi ja pelastaa maailman?"- Yle Teema.

Ylen Teemalta tulee ohjelmasarja hörhöistä nimeltään: Tämä on totuuteni (2023). Ohjelma on samalla kertaa sekä kamalaa ja ahdistavaa katseltavaa, että myös varoittavan opettavaista kun muistaa, että EI SAA NAURAA! Tällaistakin on syytä näyttää, varsinkin tänään, vaikka pahaa tekee. Neljän keskushenkilönsä kautta pääsemme kurkistamaan suoraan hörhöyden ytimeen, joka on selvää sukua hössöttämiselle ja vouhkaamisille. Tällaisia ihmisiä kutsuttiin ennen kylähulluiksi. Kansan suussa houkiksi. 

Mutta on sille nykyisin lääketieteellinen nimikin: ADHD-oireyhtymä. Samalla katsoja saa aavistuksen, mistä adhd:ssa esimerkiksi onkaan kysymys. Ohjelma herättää monenlaisia tunteita. Väliin sitä katsoessa tuntee syvää myötähäpeää huomatessaan sarjan keskushenkilöiden olevan tosissaan tekemisissään ja uskovansa omiin valheisiinsa. Taustalla kummittelee koko ajan adhd ja kysymys: Onko se sairaus vai supervoima? Voiko se auttaa elämässä vai tuhoaako se sen? Entä häviääkö adhd iän myötä? 

Ei valitettavasti, vaikka oireet muuttuvatkin ja ehkä osin lieventyvät asiantuntijoiden mukaan. Yliaktiivisuus vähenee kyllä iän myötä mutta tarkkavaisuusongelmat pysyvät. Syy siihen, miksi adhd on yleisempää lapsilla kuin aikuisilla on se, että aikuisen on helpompi kontrolloida elämäänsä ja hän voi tietoisesti vältellä työpaikkoja, joissa edellytetään tarkkaavaisuutta ja rutiineja. Tämäkin näkyy hyvin sarjassa samoin, kun se, että kaikki tunteisiin vetoava disinformaatio on kuin bensaa liekkeihin heitettynä erilaisia uskomuksia ja äärilikkeiden valheisiin käärittyjä täkyjä yrittää epätoivoisesti kalastella tukijoita typeryyksilleen.

Keskiössä oman elämänsä kipupisteitä esittelevät henkilöt ovat tasapainottomia. He kärsivät elämäänsä haittaavien erilaisten psykiatristen häiriöiden aiheuttamista ongelmista. Hörhöyden psykologian ja psyykkisten sairauksien välille on aiemminkin osattu näyttää olevan yhteys. Aiheesta hyvän ja selkeän kirjan ADHD voimavarana - missä kohtaa kirjoja olet? (Atena 2018), kirjoittanut Anders Hansen muistuttaa, että jos adhd-lasta ilman ymmärrystä verrataan muihin lapsiin, ja hän tuntee itsensä arvottomaksi ja ulkopuoliseksi, seuraukset voivat olla dramaattiset. Näihin törmäämme sarjan levottomissa sieluissa.

ADHD on uusi kansantauti, joka pitäisi ottaa vakavasti. Pitäisi ja pitäisi maassa, missä julkinen terveydenhuolto on tahallisesti kriisiytetty poliittisista syistä sairaiden kustannuksella. Suomessahan ei ole aikaa eikä varoja keskittyä ennaltaehkäisyyn eikä nykyisin enää itse sairauksiinkaan kunnolla. Keskittymiskyvyttömyys, ailahtelevaisuus ja äkkipikaisuus luonteenpiirteinä voivat olla tuttuja meille kaikille tosielämästä, jopa niin tuttuja ja nykykulttuuriin oleellisesti kuuluvia, ettemme enää pidä niitä outoina.

Elämme väärin moraalisesti fokusoitua hektistä hedonistisen narsismin ja kuluttamisen aikaa, jota voisi kutsua yhtä hyvin myös valistumattoman moukkamaisen minäminä-maailman itsekkyyden tuhoisiksi vuosikymmeniksi. Tälle ajalle on tyypillistä kuvan voitto sanasta, persoonallisen kontaktin häviö digitaaliselle, pinnallinen nopearytmisyys niin ihmissuhteissa kuin itse elämässäkin. Traagisin hahmo sarjassa on sekavan ja huuhaata lääkärinkaavusta suoltavan henkilön sekoilut ja höpinät (ja laulaminen, mikä ei luonnistu alkuunkaan) koronarokotusten tiimoilta lääkäriliiton selvästikin vaivaantuneen toiminnanjohtajan kanssa. 

Keskustelu paljastaa selkeästi missä hörhöilyssä on lopultakin kysymys; se on sekoitus henkilökohtaista kärsimystä ja uhmaa auktoriteetteja vastaan sekä idealistista halua parantaa maailma paremmaksi paikaksi. Inttäminen, uskomuksiin perustuvat väitteet ja somessa valtoimenaan lähes rikollisella tavalla kukkivien valheiden nieleminen sellaisenaan, on kuumana ytimenä hörhöilyn dramatiikkassa. Ei ole ihme, että he löytävät kotinsa huuhaasta; VKK:sta, persuista ja vaihtoehtoisista hoitomuodoista.