Tapaus Julian Assange – mikä tässä on totta ja mikä ei?
Teksti Harald Olausen
"Wikileaksin perustaja halasi lentokentällä Canberrassa vaimoaan ja tapasi tukijoitaan. Hän ei osallistunut sivuston tiedotustilaisuuteen."
Eilen keskiviikkona maailmaa hämmästytti Yhdysvaltojen oikeuslaitoksen ylläpäätös vapauttaa maailman tällä hetkellä tunnetuin mielipidevanki, australialaissyntyinen Julian Assange, joka palasi vanhaan kotimaahansa Australiaan voittajan elkein suuren kansainvälisen mediakohun saattelemana. Peruskysymys jäi silti roikkumaan ilmaan: onko hän tarinan sankari vai konna? Kun hänen taustaansa radikaalina toisinajattelijana ja normiyhteiskunnan perusarvojen kyseenalaistajana vilkuilee, on se sen verran erilainen keskivertoihmiseen verrattuna, että siinä voi olla yksi mahdollinen psykologinen selitys ja tausta hänen persoonalleen.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Julian_Assange
Valtiot valvovat yhä tarkemmin kansalaisiaan eivätkä siedä poikkemia itse luomistaan tiukoista säännöissä, tavoista tai järjestyksistä mihinkään suuntaan. Silloin herää kapinallisissa mielissä kysymys: haluammeko elää vapaassa yhteiskunnassa, vai eräänlaisessa itse aiheutetun totalitaarisen järjestelmän alistamina? Haluammeko elää yhteiskunnassa, jossa hämmentynyt lauma on syrjäytetty päätöksenteosta, jossa se on hämättynä, kauhuissaan karjuu isänmaallisia iskulauseita, pelkää henkensä edestä ja palvoo pelonsekaisella kunnioituksella johtajaa, joka pelasti heidät "tuholta"?, kuten Noam Chomsky kysyi.
Myötäsyntyisen epäluuloisuuden ajamana Chomsky pohtii median
roolia nykypolitiikassa ja sitä, miten se pakottaa meidät myös kysymään,
minkälaisessa maailmassa ja yhteiskunnassa haluamme elää; aivan erityisesti on
syytä hänen mukaansa lisäksi kysyä, millaiseksi ymmärrämme demokratian, mikäli
haluamme elää demokraattisessa yhteiskunnassa? Tässä on myös Assangen
olemassaolon oikeutus. Hän taistelee sanomisen vapauden ja demokratian
puolesta. Tässä on kaikkien muidenkin hänen hengenheimolaistensa selitys sille, miksi he julkaisevat laittomasti salaiseksi tarkoitettua tietoa kansalaisille verkossa.
Mediakratian valvomissa yhteiskunnissa Julian Assangen tapaiset suuren kohun saattelemat tietovuotajat ovat julkisen mielenkiinnon ykköskohteita, koska heidän vuotonsa ovat paljastaneet kohua herättäneitä salaisia tietoja politikkojen ja hallintojen epärehellisyydestä ja salamyhkäisistä operaatioista maailmalla. Heistä on tehty dokumentteja ja heitä on pidetty esimerkillisen rohkeina. Valtiot ovat syystäkin huolissaan turvallisuudestaan tuominneet tietovuotajia rangaistuksiin. Assangen sanat eivät oikein vakuuta, sillä hänen tekonsa seuraukset ovat olleet katastrofaaliset ja heikentäneet demokratiaa entisestään.
Medioista
seuratessa alkoi epäillä, mikä tapaus Julien Assangessa oikein on totta ja mikä
ei, sen verran sekava likapyykki on pesty nenämme alla. Juuri siksi on myös
vaikea sanoa tavallisen mattimeikäläisen mitään Assangen puolesta tai vastaan
siitä, onko hän syytön kuten itse väittää, ja joutunut lavastetun rikoksen
uhriksi, vai syyllinen, kuten oikeusviranomaiset ovat hänen väittäneet olevan. Miten häneen pitäisi suhtautua? Mitä jos hän olisi paljastanut Putinille Suomen puolustuksen salaiset ja uudet NATO-suunnitelmat? Miten suomalaiset olisivat häneen silloin suhtautuneet. Olisimmeko puhuneet silloin sananvapaudesta?
Ei mikään
ihme, että Assangen rooli maailmanpolitiikan sekoittajana puhututtaa ja
pelottaa vallassaolijoita, olihan hän ratkaisevassa asemassa auttamassa kunnon viihdeshown tapaan mainokseksi hiipuvalle uralleen Trumpin keksimän ehdokkuuden maailman mahtavimpaan virkaan Yhdysvaltojen
presidentiksi, kun Assangen Wikileaks-sivusto julkaisi tuhansia Hillary
Clintonin sähköposteja vapaasti saataville vuonna 2016. Juuri tällä "väärällä tiedolla" ja epäilyksen langettaman varjon avulla, sekava ja vainoharhainen Trump voitti omaksi yllätyksekseen, ja samalla koko maailman kauhistukseksi, presidentinvaalit.