Tässä olisi opittavaa Ylen ns. ”tutkivalla j:lla”

Teksti: Harald Olausen

Kaikki hyvä journalismi on aina myös tutkivaa journalismia ja taas päinvastoin, kaikki huono on sitä kaikkea muuta, mikä kulkee journalismin nimellä, mutta on tosiasiallisesti joko kaverijournalismia, tekstimainontaa tai propagandaa, journalismin alennustiloja, joita journalismiksi naamioitunut bisnesmaailmaa päivittäin viihdekanaviltaan meille tarjoilee, tai kuten Ylen tapauksessa, nojaa!Kilpailu kuluttajien huomiosta ja mainosrahoista, on tuonut ongelmat ihmisten ilmoille. Ikävyyksien alettua valtamediat syyttävät toisiaan ja väistävät vastuuta pesten käsiään puhtaaksi virheistään ja ongelmistaan, mitä ovat aiheuttaneet syyttömille ja viattomille ihmisille. Tutkiva ote on usein korvautunut hutkimiselle ja kilpailulla siitä kuka saa kertoa ensin sen ikävimmän uutisen.

Yhä useammin valtamediat toimivat jonkun nimettömän lähteen varassa toista syyllistäen eivätkä toimittajat joko hyvän jutun toivossa osaa tai halua kyseenalaistaa lähteensä motiivia ja "kerrottujen faktojen" totuudellisuutta, vaikka toimittajien pitäisi tutkia asioita miksi joku asia on, niin kuin sen väitetään olevan. Mutta että Ylekin on mennyt mukaan, on ikävää. Ylen tutkiva journalismi on ontto ja kaukaa haettu käsite, joka enemmän tutkivaa journalismia maailman medioista seuraavia naurattaa kuin, että sen ottaisi todesta ja vakavasti, kun on tutustunut melko kevyisiin ja aina saman kaavan mukaan Motin ja ruotsinkielisen Spotlightin ohjelmiin. Ero on hieman sama kuin harrastajateatteriesityksen ja ammattiteatterin välillä- suuri ja häpeällinen.

Molempien ongelma on se, etteivät ne ole aidosti tutkivaa journalismia harjoittavia syvälle meneviä ja osaavien käsien tekemiä dokumentteja, vaikka ne toki niin väittävät. Ylellä on valtavat resurssit ja toimituksellista väkeä iso liuta. Siihen nähden laatu ei ole kummoista, eikä kehumisen arvoista, kun katsoo samaan aikaan vaikkapa BBC:n loistavia ja osaavia televisiodokumentteja. Rahaa käytetään paljon ja tutkivan journalismin nimissä Ylelläkin tehdään paljon sekä televisiodokumentteja, että Ylen Areenaan journalistisia artikkeleita. Toimittajat osaavat hommansa artikkeleita tehdessä, mutta jokin tuntuu puuttuvan televisiodokumenttien osalta. Niitä tehdään kiireessä ja hutiloiden. Valmista pitää olla tiettynä aikana, vaikka mitään ei olisi.

Verrataanpa kolme erilaista tutkivan journalismin alaan kuuluvaksi väitettyä televisiodokumenttia keskenään huomataksemme eron; Ylen Spotlightin Ypäjän hevoskoulusta kertovaa ohjelmaa Ypäjän hevoshelvetti (2024) ja Ylen Motin Venäläisen rahan varjossa (2021) sekä ranskalaisdokumenttia Abramovichista, Putinin varjossa ((Abramovich: An Oligarch in the Shadow of Putin, Ranska, 2023). Spotlightin Ypäjä-jutussa tulee ikävällä tavalla esille se, miten helppoa on väittää jotain, mikä saattaa ollakin vaikeiden ongelmien kanssa painiskelevien teinien huomionkipeyttä, henkilökohtaista kostoa ja hyväuskoisten medioiden hyväksikäyttöä. Jutussa nuoret toimittajat tuntuvat uskovan kaiken kuulemansa, ja asioista valittavat kuuluvan erilaisiin vähemmistöihin- usein valittaja on mielensä jostain jonkun kommentista pahoittanut nuori ylipainoinen ja ei-kaunis tyttö.

Ylen Motin Venäläisen rahan varjossa on taas tyyppiesimerkki Motissa ikäväksi tavaksi tulleeksi "tarinallisesta matkailujournalismista", missä kierretään ympäri maailmaa kameran kanssa kuuntelemassa talonmiehiltä, ettei viranomaisia pakoilevaa venäläistä miljardööri-isäntää ole näkynyt mailla eikä halmein. Kaikki tämä turha juoksutus maksaa ja suututtaa katsojat. Ranskalaisdokumentti Abramovichista vakuuttaa jo heti ensi minuutista, koska se on selvästikin osaavien kätten töitä. Sen sijaan että toimittajat juoksevat mikki ojossa kohteensa perässä kuuntelemassa NO COMMENTS!, he osaavat tehdä vaikuttavan roiston henkilökuvan yhdistelemällä kuvamateriaalia ja mediassa olleita juttuja toisiinsa. Tässä olisi opittavaa Ylen ns. "tutkivalla j:lla". Edellä kuvatut ongelmat ovat kuin nykyajan kiirastulia, jotka kiusaavat ja johtavat meitä tahallisesti harhaan elämän tärkeimmistä asioista, ja ongelmista sekä niiden mahdollista ratkaisuista. Oikeastaan yksi sana riittäisi kuvaamaan mistä on kysymys eli valhe. Valhe on se, joka vie taaksepäin ihmisyyttä niin yksilöitä kuin kokonaisia valtioita ja aatteita.