Täysin pimeetä!

Teksti Harald Olausen

Ennen vanhaan aina kun joku sinisilmäinen untuvikko alkoi uskoa liikaa huijareiden juttuja, muistutettiin tyyppiä vanhasta Hölmäläisten tarinasta, missä hölmöläiset kantoivat säkillä valoa pimeyden keskelle. Hommahan oli tietenkin täysin pimeetä!

Samoin voi sanoa nykyisin muodissa olevasta päästökaupasta, joka on jo käsitteenä täysin käsittämätön. Mitä me ostamme, kun me ostamme hyvitystä hiilijalanjäljellemme? Sitä samaa olematonta ilmaa, mihin Sonera kompastui parikymmentä vuotta sitten ostaessaan ilmaa miljardeilla Saksasta ovelilta huijareilta.

Juuri tästä on kysymys päästökaupassakin, mikä vaikuttaa hölmöläisten hommilta, kun sitä katsoo tarkemmin, kuten esimerkiksi Ylen tutkivan journalismin MOTin hetki sitten tulleessa ohjelmassa Myytävänä vihreä omatunto kerrottiin: "Huonoa omaatuntoa poteva voi hyvittää lomalentonsa päästöt, mutta mihin raha lopulta menee? Päästökompensaatiobisneksessä liikkuvat miljardit ja tyhjät lupaukset. Selvitimme, mihin valtionyhtiöiden kompensaatiorahat menevät."

Päästökauppa kuulostaa epäilyttävästi samalta kuin hölmöläistarinat, jotka olivat aikoinaan hyvin suosittuja koko Suomessa, ja ovat edelleenkin vähintäänkin yhtä rakastettuja kuin Jalmari Finnen luomat Kiljusen herrasväen seikkailut. Kiljuset edustivat hölmöläisperinteen kaupunkiversiota. Hölmöläiset olivat naurettavia kaikissa puuhissaan. Hyväntahtoisia kylläkin, mutta sinisilmäisinä helposti nenästä vedettäviä. Nykyajan hölmöläiset olemme me, jotka uskomme kaiken sen paskan mitä meille totuutena syötetään.