Teitä lahjotaan teidän omilla rahoillanne, jotka maksatte takaisin kolminkertaisina...
Teksti:
Harald Olausen
Tänään oli Ylessä kuntavaalien puheenjohtajatentissä vuorossa perussuomalaisten Jussi Halla-Aho. Esimakua Halla-Ahon päivälle antoi muutama tuntia aiemmin päättynyt EU:n tukipaketin äänestys, missä persujen neljä päivää kestäneen puherallin jälkeen persujen johdolla hallituksen esitystä vastaan äänesti kokoomuksen oikeistosiiven tunnetut kansanedustajat sekä kepun kaksi änkyrää. Persujen ryhmäjohtaja Ville Tavio esittikin tyypilliseen persutapaan äänestyksen kannattaneen ihan, kuten hänen mielestään talvisodankin, vaikka sekin hävittiin. Pisteet Taviolle ja persuille. Persuretoriikka vetoaa edelleenkin juuri siihen unohdettuun ja itsensä perinteisten arvojen murentuessa häviölle jääneiksi tunteviin takametsien miehiin, joilla on aina historian eri saatossa ollut ties mitä nimityksiä, ja joiden nimeen on vannottu, kun perustellaan, miksi jokin vanhakantainen asia pitää saada säilytettyä koskemattomana, vaikkei se olisi pitkällä juoksulla kenenkään etu, kuten se, kun Halla-Aho väitti Suomen kilpailukyvyn rapautuneen kiiluvasilmäisellä ilmastopolitiikalla, jolloin tehtaat on pantu kiinni, mikä ei yksinkertaistettuna väitteenä pidä tietenkään alkuunsakaan paikkaansa, siinä vain yhdistettiin kaksi eri asiaa ihmisten mielissä yhdeksi, josta ulospääsy ja pelastus on persulogiikan mukaan vain persujen äänestäminen.

Jussi Halla-Aho antoi tyylinäytteen
siitä, miksi ja miten omapäiset persut puhuvat muista välittämättä siitä, mitä
he itse pitävät tärkeinä siitä huolimatta, ettei se välttämättä liittyisi itse
käsiteltävään asiaan. Puheen kova ydin oli muistuttaa niukkuudesta ja siitä,
kuka lopulta aina laskun maksoi. Suomi ei tarvitse hänen mukaansa
kuntapäättäjien hiekkalaatikkoleikkejä, joissa leikitään veronmaksajien
rahoilla "Teitä lahjotaan teidän omilla rahoillanne, jotka te maksatte kolmenkertaisesti
takaisin". Puoluejohtaja Halla-Ahon puhe oli malliesimerkki hyvästä ja vaikuttavasta viestistä, joka oli selkeä juuri niihin
äänestäjäryhmiin, joihin se oli tarkoitettu sekä ääntenkalasteluun "ruoho on
vihreämpää aidan toisella puolen"-taktiikalla kaupunkien kokoomukseen ja maaseututaajamien
kepuun pettyneiden liikkuvien äänestäjien parissa. Halla-Aho puhuu kuin valtiomies, ja on
omalla tavallaan puhuessaan vaikkapa suomalaista korruptiota eli "hyväveliverkostoja"
vastaan täysin omalaisensa ilmiö, eräänlainen Robin Hood puoluepuheenjohtajien
kartalla, mitä tulee häneen sekä ihmisenä, poliitikkona, että millaista
retoriikkaa hän käyttää. Tänään puheessaan hän näytti, miten valtakunnallinen
oppositiojohtaja voi toimia yhtä hyvin myös samalla retoriikalla kapinaan lietsovana
kapinakenraalina pienemmässä mittakaavassa saman mallin mukaan maassa, jossa pidetään kolmet sadat erilliset vaalit kuin kaksipuoluejärjestlmän mallimaassa Isossa-Britanniassa.
Ja vaikka persujen kuntavaaliohjelma on kovin niukka ja käytännön
toimenpiteistä köyhä, Halla-Ahon sanoma oli se, että ihmiset saavat päättää
itse - eivät mediat - mistä he ovat huolissaan ja millaisia arvoja he haluavat
mukaan päätöksentekoon. Aika näppärää ja toimivaa omapäisten ärripurrien kalastelua vai mitä?
Halla-Aho tietää kellon tikittävän ja
ihmisten äänestävän persuja vain niin kauan, kuin he kokevat persujen olevan
todellinen vaihtoehto vallitsevalla tavalle tehdä politiikkaa ja tavanomaisille poliitikoille.
Persut haluavat Suomen takaisin, mutta eivät kerro tarkemmin millaisen Suomen
he haluisivat takaisin. Senkö postikorttien topeliaanisen idylli-Suomen, jossa
on hiekkaisia kyläteitä, mäkiä ja järviä, vai sen takapajulan, mikä Suomi oli ennen Euroopan
Unioniin liittymistään vuonna 1995? Sitä he eivät varmasti tiedä itsekään. Kyseessä on pelkkä retorinen heitto. Perussuomalaisten peruskannattajat ovat
puheenjohtajansa mukaan peruskonservatiivejä, jotka ovat hämillään maailman
muuttumisesta ja esillä olevista asioista, joita on vaikea ymmärtää. Persut ovat
tavisten puolue ja ylpeä siitä. Se on myös leimallisesti suomalaisin puolue
muiden puolueiden joukossa, asia, jolla on väliä maaseututaajamien entisissä
umpikepuloissa. Ja juuri siksi puheen ytimessä toistuivat persujen perusteemat iso paha
EU ja maahanmuutto, joka uhkaa suomalaista elämänmuotoa- ja menoa.
Jussi Halla-Ahon puhe oli täynnä piruilevaa, yksinkertaistavaa persuretoriikkaan, sitä samaa, mihin olemme jo niin tottuneet, ja mikä ei enää hätkähdytä tai tunnu yhtään sen kummallisemmalta, kuin naapurinpoikaa muistuttava Halla-Aho itsekään. Puheen hauskin kohta oli silkkaa piruilua vihreiden ja vasemmiston maailmoja syleilevään suuntaan. Halla-Aho maalasi hauskoilla kielikuvilla takahikiällä asuvan mummon alitajuntaan mörköjä kokoomuslaista talousajattelua kosiskellen. Itse asiassa persut ovat talouspolitiikassaan ajaneet jo kokoomuksesta ohi oikealta väitteillään veronalennuksien ja julkisten palveluiden leikkaamisen tarpeesta, mikä vihjaa persujen katseen olevan enemmänkin seuraavissa eduskuntavaaleissa, ja siellä mahdollisesti syntyvässä olevan (?) uudenlaisen oikeistokoalition valtaannousuun; jos rahat eivät riitä kaikkeen, asioita on pantava tärkeysjärjestykseen, eikä silloin kunnat tarvitse hänen mukaansa turhia ja toissijaisia menoja, joita on pystyttävä karsimaan kuten "monikulttuurisia koordinaattoreita, sukupuolineutraaleja liikennemerkkejä ja ilmaston hätätilajulistuksia". Voisiko sen selvimmin sanoa ilkeästi. Hassua kyllä, Halla-Aho itse on ehdokkaana Helsingissä, jossa kaikki hänen maalailemansa suvakkitouhu on tänään jo kenenkään korvaansa kummemmin sitä vastaan lotkauttamatta tapahtunut.
Silti ilmiönä Halla-Aho ja hänen johtamansa persut ovat tarpeellinen kuonan puhdistaja suomalaisessa politiikassa. Politiikka on liian vaarallinen asia jätettäväksi vain politiikkojen, noiden hyvin syötettyjen ja itsetyytyväisten pätijöiden ja tärkeilijöiden käsiin, siitä huolimatta, että juuri he saavat vähiten aikaa vahinkoa, kun eivät mistään mitään tiedä eivätkä osaa ja laiskuuttaan sekä varovaisuuttaan harkitsevat pitkään ja perusteellisesti, ennen kuin ehdottavat lihavaan riitaan laihana sopuna kompromissia, mikä ei ole kenenkään mieleen, mutta joilla Suomi on pelastettu vuosi toisensa jälkeen luisumasta itämaiden tapaan henkiseen konkurssiin ja poliittisesti ankeaan kivikauteen. Jussi Halla-Ahon on toista maata. Rivakkaotteinen ja pyhiä kuvia kumartamaton köyhien pyhimys ja poliittinen marttyyri, mikä pitäisi pelastaa hänen omalta vallanhimoltaan ennen kuin saa koko maan täysin sekaisin. Moni itseään hyvänä ja hyvään pyrkivänä pitävä on iloissaan, kun on Helvetin Portit taas auki ja sinne ilmeisen halukkaasti itseään julkisuuden perusteella tyrkyttävä Jussi Halla-Aho ja persut (kun filosofi Jukka Hankamäki ei enää ole tätä tekemässä julkisuudessa) ristillä. Näin yhteiskunnallinen keskustelu toimii parhaimmillaan. Mutta ensin on löydettävä joku typerys, joka on valmis marttyyriksi ja sitten lisää typeryksiä, jotka muka puolustavat marttyyria. Mitä jos Halla-Ahoa ja persuja ei olisi? Heidän traagisuutensa on siinä, että he tekevät hyvää tekemällä pahaa ja kärsivät teoistaan. Heidät pitäisi palkita, mutta eihän sekään ole mahdollista. Halla-Aho on sijaiskärsijämarttyyri, joka tekee palveluksen meille kaikille, koska hän näyttää miten asiat alostaomuudessaan ilman mitään ideologisia silmälaseja ovat. Siis näyttää miten ovat, ja se on eri asia kuin sanominen. Mistä ei voi puhua, se pitää näyttää. Halla-Ahon merkitys on siis ikoninen ja siksi tärkeä Suomelle.
On hyvä, että joku puhuu suunsa
puhtaaksi ja keskustelu syntyy. On kaksi eri tapaa tiedottaa yhteiskunnan
ongelmista: kehua asioita ja kritisoida asioita. Harvoin huomataan edellinen
mahdollisuus: kun kehuu tai kirjoittaa myönteiseen sävyyn, nostaa esiin
ongelman aivan yhtä selvästi kuin kriitikkokin. Pahojen puheiden
sensurointi estää meitä näkemästä pahuutta, ja mitä ei näe, sitä vastaan ei voi
taistella. Koulukiusaamisen ammattislangilla haistattaminen ämmämäiselle rivien
välistä pehmoyhteiskunnalle uppoaa enemmän kuin hyvin salissa, missä istuu
muitakin tuomittuja rikollisia (yleisin persurikos on puheenjohtajan tavoin
kiihottaminen kansaryhmää vastaan, seuraavaksi tulevat pahoinpitelyt ja vasta
kolmantena muut huijaukset kuten toisten rahojen kuppaaminen) mm. raiskauksesta
tuomittu ja persutyömiehenä esiintyvä Matti Putkonen, joka on persujen kädet ja jalat.
Puheenjohtajaa tuntuu ottavan pattiin vain se, etteivät muut suvaitse
suvaitsemattomuutta. Kumma ajatus, mutta persulogiikan mukainen, sillä persut
ovat yrittäneet vääntää kaikesta vihapuheestaan sanavapaus-kysymyksen.
Jussi Halla-Aho on kotonaan näiden amislaisten perskarvanraaputtajien, kaljujen möhömahojen, poliisien, taksikuskien ja muttereita ammatikseen ja himokseen ruuvaavien perusjätkien pierunhajuisessa tatuointi-maailmassa, vaikka itse on kuivannäköinen ja nuiva kirkkoslaavista väitellyt eiralainen filosofian tohtori, joka polkupyöräilee töihin ja vapaa-ajalla kypärä päässä, ja harrastaa kaikkea muuta kuin yleensä nuo keskivertopersut, ne maaseutukaupungeissa mustiin farkkuihin ja tummiin aurinkolaseihin itsensä piilottavat ammattikoulujen koneistajalinjoilta melkein valmistuneet ZZ-TOP-inkarnaatiot, joiden suusta "kiitos" tai jokin varovaisesti tulkittu kohteliaisuus kuulostaisi lähes pyhäinhäväistykseltä vittujen ja perkeleiden kakofonisen ärjysinfonian keskellä. Epä-älyllinen persumaailma on usein omaa itseään vastaan eikä se heitä häiritse. Äänestäjien valtaosa työväestä äänestää itseään vastaan tukien persujen oikeistolaisesta, Margaret Thatcherilta ja Augusto Pinochetilta matkittua monetaristista talous- ja sosiaalipolitiikkaa, joka ei tunne sääliä köyhiä ja syjäytyneitä kohtaan.
Mutta on persumaailma muutakin. Se on villiä kapinaa opettajaa kohtaan ja eliittien vastaista taistelua. Se on myös vastaan
holhoamista ja sääntöjä, silloin kun se tarkoittaa oman elämän rajoittamista,
koska sen idea on estää heidän tekojaan, jotka muiden kuin heidän mielestään
ovat vääränlaisia, mutta täysillä vaatimassa sitä silloin, kun se tarkoittaa
sellaisten elämänpiirin kaventamista ja toiminnan rajoittamista, joista he
eivät itse pidä. Puheenjohtajalla on "ollako vai eikö olla- ongelma".
Heidän on vaikea tehdä valintaa tehdäkö oikeaa valintaa elämänsä suunnasta vai
tulla oikeanlaisiksi ihmisiksi itse; vai pitäisikö valtion puuttua asioihin
auttaakseen heitä siinä esimerkiksi estämällä muita, niitä, joista he eivät
pidä, ihmisiä tekemästä asioita, jotka joko olisivat heidän tavoitteitaan
vastaan tai jopa saattaisivat vahingoittaa sitä vapautta, jonka edestä he ovat
valmiita yhteiskunnassa riehumaan. Ihmettelen sitä ihmisvihaa, mikä persuista
luonnollisesti huokuu ympäristöönsä.
Kerron esimerkin.
Olin eduskunnassa tapaamassa 2012 demariavustaja ja lakimies Timo Nevarantaa, joka työskentelee nykyisin työministeri Tuula Haataisun erityisavustajana. Juuri kun Nevaranta oli menossa sisään eduskunnan lisärakennuksen ovesta, samalla ovenavauksella tuli myös silloinen Halla-Ahon avustajana toiminut kivikasvoinen ja hampaitaan yhteen hymyillessään pureva Riikka Purra, jolle annoin yhden ylimääräisen toimittamani kirjan, Jorma Savikon Pitkä Ajo (Kulttuuriklubi 2011), mikä kertoi elokuvaohjaaja Rauni Mollbergin työtavoista Toivo Pekkasen kirjoihin perustuvissa televisiotuotannoissa 1960-luvun Kotkassa. Purra oli myrtynyt. Ilmeenkään värähtämättä tai kiittämättä, Purra meni kirja kädessään hissiin ja sen suljettua oli sanonut vihaisena Nevarannalle: "Miten vihaankaan ihmisiä". Joku muu kohtelias ja ihmisystävällinen olisi ollut iloissaan ja kiittänyt kohteliaasti uudesta mahdollisuudesta avata ovia lukemattomiin maailmoihin. Mutta Purra ei. Sellaista sanaa hän ei edes tunne. Mikä syy hänellä on jatkuvasti vihata ihmisiä? Se sama kuin muillakin persuilla; kun jonkun olemus ei miellytä eikä häntä tunne, on primitiivireaktiona vain silmitön viha tuntematonta kohtaan. Miksi näin? Sitä emme voi tarkasti tietää, mutta minä olisin varuillani näiden sivistyneiden vittuilijoiden sisällään pitämästä vihasta, huumorintajuttomuudesta ja elämän moninaisen rikkauden ymmärtämättömyydestä.
On toinenkin asia, mikä Jussi Halla-Ahossa
ja persuissa mättää oikein kunnolla; he juuri muiden orjallisesti noudattamista yleisistä säännöistä piittaa. Miksi
edes piittaisivat? Hehän elävät epätotuudesta ja pitävät totuutta
vihollisenaan. Sen sijaan yksityiset, heidän oman ahtaan maailmansa muita
syrjivät säännöt, ohjaavat heitä niin puheissa kuin teoissa tuottamaan heidän jatkuvasti yhteiskunnan rahoilla tasa-arvon ja moni-ilmeisestä
yhteiskuntaa vastaan suoltamaa eri sortin ala-arvoista ja loukkaavaa
vihapuhetta, jossa toistuvat aina sama teema, jonkun viattoman vähemmistöryhmän
syyllistäminen ja lopulta usuttaminen Trumpin tavoin vihapuheen kiihottamina
toinen toistensa kurkkuihin persujen verisissä näpeissä suuren mediahyödyn
lemuavina hedelminä kasvavana kannatuksena. Kyse on kovan tason huijaamisesta,
silmänkääntötempuista ja totuuden vääntämisestä - tässä tapauksessa
yrittämisestä - vääntää sellaiselle solmulle julkisuudessa äänestäjiä
harhauttaakseen, ettei siitä kukaan saa selvää perimmäisestä totuudesta: mekö
muka rasisteja, natseja, liivijengiläisiä, naisvihaajia, nettitrolleja jne?
Tätä tekopyhää valhemantraa olemme saaneet kuulla persujen toimesta viime vuosina aina kyllästymiseen saakka.
Tätä samaa valhetta
yrittää julkisuuteen syöttää koko ajan päätoimisesti myös persujen puheenjohtaja
Jussi Halla-Aho. Mutta Halla-Aho
kuvittelee olevansa ovela ja sortuu omaan näppäryyteensä. Hän kehuu salissa
istuvia samanlaisia aate- ja puoluetovereitaan, kuin Hitler taistelutovereitaan
vankilasta kirjoittaessaan siellä Mein Kampfin - Taisteluni, epäonnistuneen Münchenin
vallankaappauksen veteraaneja 1920-luvulla: "Useimmat meistä ovat olleet
vähintään kertaalleen liemessä"- tarkoittaa halla-aholaiseen retoriikan
kiertoilmaisuna että "olette kovia jätkiä ja kavereitani, kun olette
nostaneet kannatustamme vihapuheillanne ja saatte tällä puheella ilman muuta
puheenjohtajan täyden siunauksen toimillenne ja luvan jatkaa tätä työtä". "Virheissä
ei ole mitään pahaa mutta niistä pitää oppia"-lausuma on taas
kiertoilmaisu sille, ettei mikään oikeasti muutu puheen ulkopuolisille
hämäyksenä tarkoitetuista varoitteluista huolimatta. Siihen on nyt virallisesti, mutta ovalasti julkisuudelta piilossa annettu pomon lupa
televisiokameroiden edessä. Typerät temput pitää lopettaa niistä vettä
myllyynsä saavan liberaalimafian ja punavihreiden toimittajien epäonneksi, mikä
ei tarkoita sitä, että valehtelu, heikompien kiusaaminen ja vähemmistöjen
syyllistäminen pitäisi lopettaa tai lopetettaisiin. Sehän vasta alkaa kunnolla
suuren esikuvan Trumpin innoittama, heti samana päivänä, kun persut ovat
nousseet takaisin valtaan. Ensin otetaan haltuun opetus- ja kulttuuriministeriö opkm ja
sitten koko maa. Saas nähdä miten käy? Ja tämä taistelu alkaa puheenjohtaja Jussi Halla-Ahon johdolla nyt, kun kunnalisvaaliruletti on polkaistu virallisesti käyntiin.