Teitä lahjotaan teidän omilla rahoillanne, jotka maksatte takaisin kolminkertaisina...

19.05.2021

Teksti:

Harald Olausen

Tänään oli Ylessä kuntavaalien puheenjohtajatentissä vuorossa perussuomalaisten Jussi Halla-Aho. Esimakua Halla-Ahon päivälle antoi muutama tuntia aiemmin päättynyt EU:n tukipaketin äänestys, missä persujen neljä päivää kestäneen puherallin jälkeen persujen johdolla hallituksen esitystä vastaan äänesti kokoomuksen oikeistosiiven tunnetut kansanedustajat sekä kepun kaksi änkyrää. Persujen ryhmäjohtaja Ville Tavio esittikin tyypilliseen persutapaan äänestyksen kannattaneen ihan, kuten hänen mielestään talvisodankin, vaikka sekin hävittiin. Pisteet Taviolle ja persuille. Persuretoriikka vetoaa edelleenkin juuri siihen unohdettuun ja itsensä perinteisten arvojen murentuessa häviölle jääneiksi tunteviin takametsien miehiin, joilla on aina historian eri saatossa ollut ties mitä nimityksiä, ja joiden nimeen on vannottu, kun perustellaan, miksi jokin vanhakantainen asia pitää saada säilytettyä koskemattomana, vaikkei se olisi pitkällä juoksulla kenenkään etu, kuten se, kun Halla-Aho väitti Suomen kilpailukyvyn rapautuneen kiiluvasilmäisellä ilmastopolitiikalla, jolloin tehtaat on pantu kiinni, mikä ei yksinkertaistettuna väitteenä pidä tietenkään alkuunsakaan paikkaansa, siinä vain yhdistettiin kaksi eri asiaa ihmisten mielissä yhdeksi, josta ulospääsy ja pelastus on persulogiikan mukaan vain persujen äänestäminen.

Kun googlaa Jussi Halla-Ahon, huomaa miksi hän on tarpeellinen suomalaisessa politiikassa ja tavallisen kansan mieleen. Hän osaa vittuilla sivistyneesti ja näyttää verbaalisesta keskisormea herravihaisen kansan suureksi iloksi päivä päivän jälkeen medioissa yhtä huvittunut ilme naamallaan. Otsikot puhuvat omaa karua kieltään antisankarin päivänpaisteesta: "Europarlamentaarikko Jussi Halla-Ahon nousu perussuomalaisten johtoon mullistaa suomalaisen politiikan ja vaarantaa hallitusyhteistyön", Jussi Hal­la-Aho kutsuu pää­kir­joi­tus­toi­mit­ta­jia de­mo­kra­tian vi­hol­li­sik­si ja puo­lus­taa Olli Immosta", Halla-Aho väkivaltarikoksista: "Kuinka monen pitää kuolla ennen kuin pää otetaan puskasta?", Jussi Halla-Aho ehdotti tilapäistä lakia työttömyysetuudesta - Sanna Marin toivotti tervetulleeksi: "Otamme tarkasteluun". Halla-Ahosta on tullut väheksytyn (ent. tuulipukukansan) betonislummien keskiolutkuppiloiden ja Lidl-aktivistien totuudenpuhuja, sekä viimeinen puolustaja ja ainoa turva parempiosaisten syyllistämistä ja köyhtymisterroria vastaan, paitsi ettei se ole totta. Halla-Ahon persut ovat kuin Hitlerin NSADP- kansallissosialistinen puolue, joka omi punaisen värin ja sanan sosialismi vasemmistolta, mutta sai rahoituksen suurteollisuudelta ja toteutti oikeistolaista talouspolitiikkaa (vrt. Italian 1920-luvun fasismiin, joka nojasi työväenliikkeen perinteisiin arvoihin ja korporativistiseen järjestelmään Mussolinin, entisen sosialistin, futuristeilta saamien vaikutteiden pohjalta.

Jussi Halla-Aho antoi tyylinäytteen siitä, miksi ja miten omapäiset persut puhuvat muista välittämättä siitä, mitä he itse pitävät tärkeinä siitä huolimatta, ettei se välttämättä liittyisi itse käsiteltävään asiaan. Puheen kova ydin oli muistuttaa niukkuudesta ja siitä, kuka lopulta aina laskun maksoi. Suomi ei tarvitse hänen mukaansa kuntapäättäjien hiekkalaatikkoleikkejä, joissa leikitään veronmaksajien rahoilla "Teitä lahjotaan teidän omilla rahoillanne, jotka te maksatte kolmenkertaisesti takaisin". Puoluejohtaja Halla-Ahon puhe oli malliesimerkki hyvästä ja vaikuttavasta viestistä, joka oli selkeä juuri niihin äänestäjäryhmiin, joihin se oli tarkoitettu sekä ääntenkalasteluun "ruoho on vihreämpää aidan toisella puolen"-taktiikalla kaupunkien kokoomukseen ja maaseututaajamien kepuun pettyneiden liikkuvien äänestäjien parissa. Halla-Aho puhuu kuin valtiomies, ja on omalla tavallaan puhuessaan vaikkapa suomalaista korruptiota eli "hyväveliverkostoja" vastaan täysin omalaisensa ilmiö, eräänlainen Robin Hood puoluepuheenjohtajien kartalla, mitä tulee häneen sekä ihmisenä, poliitikkona, että millaista retoriikkaa hän käyttää. Tänään puheessaan hän näytti, miten valtakunnallinen oppositiojohtaja voi toimia yhtä hyvin myös samalla retoriikalla kapinaan lietsovana kapinakenraalina pienemmässä mittakaavassa saman mallin mukaan maassa, jossa pidetään kolmet sadat erilliset vaalit kuin kaksipuoluejärjestlmän mallimaassa Isossa-Britanniassa. Ja vaikka persujen kuntavaaliohjelma on kovin niukka ja käytännön toimenpiteistä köyhä, Halla-Ahon sanoma oli se, että ihmiset saavat päättää itse - eivät mediat - mistä he ovat huolissaan ja millaisia arvoja he haluavat mukaan päätöksentekoon. Aika näppärää ja toimivaa omapäisten ärripurrien kalastelua vai mitä?

Halla-Aho tietää kellon tikittävän ja ihmisten äänestävän persuja vain niin kauan, kuin he kokevat persujen olevan todellinen vaihtoehto vallitsevalla tavalle tehdä politiikkaa ja tavanomaisille poliitikoille. Persut haluavat Suomen takaisin, mutta eivät kerro tarkemmin millaisen Suomen he haluisivat takaisin. Senkö postikorttien topeliaanisen idylli-Suomen, jossa on hiekkaisia kyläteitä, mäkiä ja järviä, vai sen takapajulan, mikä Suomi oli ennen Euroopan Unioniin liittymistään vuonna 1995? Sitä he eivät varmasti tiedä itsekään. Kyseessä on pelkkä retorinen heitto. Perussuomalaisten peruskannattajat ovat puheenjohtajansa mukaan peruskonservatiivejä, jotka ovat hämillään maailman muuttumisesta ja esillä olevista asioista, joita on vaikea ymmärtää. Persut ovat tavisten puolue ja ylpeä siitä. Se on myös leimallisesti suomalaisin puolue muiden puolueiden joukossa, asia, jolla on väliä maaseututaajamien entisissä umpikepuloissa. Ja juuri siksi puheen ytimessä toistuivat persujen perusteemat iso paha EU ja maahanmuutto, joka uhkaa suomalaista elämänmuotoa- ja menoa.

Jussi Halla-Ahon puhe oli täynnä piruilevaa, yksinkertaistavaa persuretoriikkaan, sitä samaa, mihin olemme jo niin tottuneet, ja mikä ei enää hätkähdytä tai tunnu yhtään sen kummallisemmalta, kuin naapurinpoikaa muistuttava Halla-Aho itsekään. Puheen hauskin kohta oli silkkaa piruilua vihreiden ja vasemmiston maailmoja syleilevään suuntaan. Halla-Aho maalasi hauskoilla kielikuvilla takahikiällä asuvan mummon alitajuntaan mörköjä kokoomuslaista talousajattelua kosiskellen. Itse asiassa persut ovat talouspolitiikassaan ajaneet jo kokoomuksesta ohi oikealta väitteillään veronalennuksien ja julkisten palveluiden leikkaamisen tarpeesta, mikä vihjaa persujen katseen olevan enemmänkin seuraavissa eduskuntavaaleissa, ja siellä mahdollisesti syntyvässä olevan (?) uudenlaisen oikeistokoalition valtaannousuun; jos rahat eivät riitä kaikkeen, asioita on pantava tärkeysjärjestykseen, eikä silloin kunnat tarvitse hänen mukaansa turhia ja toissijaisia menoja, joita on pystyttävä karsimaan kuten "monikulttuurisia koordinaattoreita, sukupuolineutraaleja liikennemerkkejä ja ilmaston hätätilajulistuksia". Voisiko sen selvimmin sanoa ilkeästi. Hassua kyllä, Halla-Aho itse on ehdokkaana Helsingissä, jossa kaikki hänen maalailemansa suvakkitouhu on tänään jo kenenkään korvaansa kummemmin sitä vastaan lotkauttamatta tapahtunut.

Silti ilmiönä Halla-Aho ja hänen johtamansa persut ovat tarpeellinen kuonan puhdistaja suomalaisessa politiikassa. Politiikka on liian vaarallinen asia jätettäväksi vain politiikkojen, noiden hyvin syötettyjen ja itsetyytyväisten pätijöiden ja tärkeilijöiden käsiin, siitä huolimatta, että juuri he saavat vähiten aikaa vahinkoa, kun eivät mistään mitään tiedä eivätkä osaa ja laiskuuttaan sekä varovaisuuttaan harkitsevat pitkään ja perusteellisesti, ennen kuin ehdottavat lihavaan riitaan laihana sopuna kompromissia, mikä ei ole kenenkään mieleen, mutta joilla Suomi on pelastettu vuosi toisensa jälkeen luisumasta itämaiden tapaan henkiseen konkurssiin ja poliittisesti ankeaan kivikauteen. Jussi Halla-Ahon on toista maata. Rivakkaotteinen ja pyhiä kuvia kumartamaton köyhien pyhimys ja poliittinen marttyyri, mikä pitäisi pelastaa hänen omalta vallanhimoltaan ennen kuin saa koko maan täysin sekaisin. Moni itseään hyvänä ja hyvään pyrkivänä pitävä on iloissaan, kun on Helvetin Portit taas auki ja sinne ilmeisen halukkaasti itseään julkisuuden perusteella tyrkyttävä Jussi Halla-Aho ja persut (kun filosofi Jukka Hankamäki ei enää ole tätä tekemässä julkisuudessa) ristillä. Näin yhteiskunnallinen keskustelu toimii parhaimmillaan. Mutta ensin on löydettävä joku typerys, joka on valmis marttyyriksi ja sitten lisää typeryksiä, jotka muka puolustavat marttyyria. Mitä jos Halla-Ahoa ja persuja ei olisi? Heidän traagisuutensa on siinä, että he tekevät hyvää tekemällä pahaa ja kärsivät teoistaan. Heidät pitäisi palkita, mutta eihän sekään ole mahdollista. Halla-Aho on sijaiskärsijämarttyyri, joka tekee palveluksen meille kaikille, koska hän näyttää miten asiat alostaomuudessaan ilman mitään ideologisia silmälaseja ovat. Siis näyttää miten ovat, ja se on eri asia kuin sanominen. Mistä ei voi puhua, se pitää näyttää. Halla-Ahon merkitys on siis ikoninen ja siksi tärkeä Suomelle.


On hyvä, että joku puhuu suunsa puhtaaksi ja keskustelu syntyy. On kaksi eri tapaa tiedottaa yhteiskunnan ongelmista: kehua asioita ja kritisoida asioita. Harvoin huomataan edellinen mahdollisuus: kun kehuu tai kirjoittaa myönteiseen sävyyn, nostaa esiin ongelman aivan yhtä selvästi kuin kriitikkokin. Pahojen puheiden sensurointi estää meitä näkemästä pahuutta, ja mitä ei näe, sitä vastaan ei voi taistella. Koulukiusaamisen ammattislangilla haistattaminen ämmämäiselle rivien välistä pehmoyhteiskunnalle uppoaa enemmän kuin hyvin salissa, missä istuu muitakin tuomittuja rikollisia (yleisin persurikos on puheenjohtajan tavoin kiihottaminen kansaryhmää vastaan, seuraavaksi tulevat pahoinpitelyt ja vasta kolmantena muut huijaukset kuten toisten rahojen kuppaaminen) mm. raiskauksesta tuomittu ja persutyömiehenä esiintyvä Matti Putkonen, joka on persujen kädet ja jalat. Puheenjohtajaa tuntuu ottavan pattiin vain se, etteivät muut suvaitse suvaitsemattomuutta. Kumma ajatus, mutta persulogiikan mukainen, sillä persut ovat yrittäneet vääntää kaikesta vihapuheestaan sanavapaus-kysymyksen.

Jussi Halla-Aho on kotonaan näiden amislaisten perskarvanraaputtajien, kaljujen möhömahojen, poliisien, taksikuskien ja muttereita ammatikseen ja himokseen ruuvaavien perusjätkien pierunhajuisessa tatuointi-maailmassa, vaikka itse on kuivannäköinen ja nuiva kirkkoslaavista väitellyt eiralainen filosofian tohtori, joka polkupyöräilee töihin ja vapaa-ajalla kypärä päässä, ja harrastaa kaikkea muuta kuin yleensä nuo keskivertopersut, ne maaseutukaupungeissa mustiin farkkuihin ja tummiin aurinkolaseihin itsensä piilottavat ammattikoulujen koneistajalinjoilta melkein valmistuneet ZZ-TOP-inkarnaatiot, joiden suusta "kiitos" tai jokin varovaisesti tulkittu kohteliaisuus kuulostaisi lähes pyhäinhäväistykseltä vittujen ja perkeleiden kakofonisen ärjysinfonian keskellä. Epä-älyllinen persumaailma on usein omaa itseään vastaan eikä se heitä häiritse. Äänestäjien valtaosa työväestä äänestää itseään vastaan tukien persujen oikeistolaisesta, Margaret Thatcherilta ja Augusto Pinochetilta matkittua monetaristista talous- ja sosiaalipolitiikkaa, joka ei tunne sääliä köyhiä ja syjäytyneitä kohtaan.

Mutta on persumaailma muutakin. Se on villiä kapinaa opettajaa kohtaan ja eliittien vastaista taistelua. Se on myös vastaan holhoamista ja sääntöjä, silloin kun se tarkoittaa oman elämän rajoittamista, koska sen idea on estää heidän tekojaan, jotka muiden kuin heidän mielestään ovat vääränlaisia, mutta täysillä vaatimassa sitä silloin, kun se tarkoittaa sellaisten elämänpiirin kaventamista ja toiminnan rajoittamista, joista he eivät itse pidä. Puheenjohtajalla on "ollako vai eikö olla- ongelma". Heidän on vaikea tehdä valintaa tehdäkö oikeaa valintaa elämänsä suunnasta vai tulla oikeanlaisiksi ihmisiksi itse; vai pitäisikö valtion puuttua asioihin auttaakseen heitä siinä esimerkiksi estämällä muita, niitä, joista he eivät pidä, ihmisiä tekemästä asioita, jotka joko olisivat heidän tavoitteitaan vastaan tai jopa saattaisivat vahingoittaa sitä vapautta, jonka edestä he ovat valmiita yhteiskunnassa riehumaan. Ihmettelen sitä ihmisvihaa, mikä persuista luonnollisesti huokuu ympäristöönsä.

Kerron esimerkin.

Olin eduskunnassa tapaamassa 2012 demariavustaja ja lakimies Timo Nevarantaa, joka työskentelee nykyisin työministeri Tuula Haataisun erityisavustajana. Juuri kun Nevaranta oli menossa sisään eduskunnan lisärakennuksen ovesta, samalla ovenavauksella tuli myös silloinen Halla-Ahon avustajana toiminut kivikasvoinen ja hampaitaan yhteen hymyillessään pureva Riikka Purra, jolle annoin yhden ylimääräisen toimittamani kirjan, Jorma Savikon Pitkä Ajo (Kulttuuriklubi 2011), mikä kertoi elokuvaohjaaja Rauni Mollbergin työtavoista Toivo Pekkasen kirjoihin perustuvissa televisiotuotannoissa 1960-luvun Kotkassa. Purra oli myrtynyt. Ilmeenkään värähtämättä tai kiittämättä, Purra meni kirja kädessään hissiin ja sen suljettua oli sanonut vihaisena Nevarannalle: "Miten vihaankaan ihmisiä". Joku muu kohtelias ja ihmisystävällinen olisi ollut iloissaan ja kiittänyt kohteliaasti uudesta mahdollisuudesta avata ovia lukemattomiin maailmoihin. Mutta Purra ei. Sellaista sanaa hän ei edes tunne. Mikä syy hänellä on jatkuvasti vihata ihmisiä? Se sama kuin muillakin persuilla; kun jonkun olemus ei miellytä eikä häntä tunne, on primitiivireaktiona vain silmitön viha tuntematonta kohtaan. Miksi näin? Sitä emme voi tarkasti tietää, mutta minä olisin varuillani näiden sivistyneiden vittuilijoiden sisällään pitämästä vihasta, huumorintajuttomuudesta ja elämän moninaisen rikkauden ymmärtämättömyydestä.

On toinenkin asia, mikä Jussi Halla-Ahossa ja persuissa mättää oikein kunnolla; he juuri muiden orjallisesti noudattamista yleisistä säännöistä piittaa. Miksi edes piittaisivat? Hehän elävät epätotuudesta ja pitävät totuutta vihollisenaan. Sen sijaan yksityiset, heidän oman ahtaan maailmansa muita syrjivät säännöt, ohjaavat heitä niin puheissa kuin teoissa tuottamaan heidän jatkuvasti yhteiskunnan rahoilla tasa-arvon ja moni-ilmeisestä yhteiskuntaa vastaan suoltamaa eri sortin ala-arvoista ja loukkaavaa vihapuhetta, jossa toistuvat aina sama teema, jonkun viattoman vähemmistöryhmän syyllistäminen ja lopulta usuttaminen Trumpin tavoin vihapuheen kiihottamina toinen toistensa kurkkuihin persujen verisissä näpeissä suuren mediahyödyn lemuavina hedelminä kasvavana kannatuksena. Kyse on kovan tason huijaamisesta, silmänkääntötempuista ja totuuden vääntämisestä - tässä tapauksessa yrittämisestä - vääntää sellaiselle solmulle julkisuudessa äänestäjiä harhauttaakseen, ettei siitä kukaan saa selvää perimmäisestä totuudesta: mekö muka rasisteja, natseja, liivijengiläisiä, naisvihaajia, nettitrolleja jne? Tätä tekopyhää valhemantraa olemme saaneet kuulla persujen toimesta viime vuosina aina kyllästymiseen saakka.

Tätä samaa valhetta yrittää julkisuuteen syöttää koko ajan päätoimisesti myös persujen puheenjohtaja Jussi Halla-Aho. Mutta Halla-Aho kuvittelee olevansa ovela ja sortuu omaan näppäryyteensä. Hän kehuu salissa istuvia samanlaisia aate- ja puoluetovereitaan, kuin Hitler taistelutovereitaan vankilasta kirjoittaessaan siellä Mein Kampfin - Taisteluni, epäonnistuneen Münchenin vallankaappauksen veteraaneja 1920-luvulla: "Useimmat meistä ovat olleet vähintään kertaalleen liemessä"- tarkoittaa halla-aholaiseen retoriikan kiertoilmaisuna että "olette kovia jätkiä ja kavereitani, kun olette nostaneet kannatustamme vihapuheillanne ja saatte tällä puheella ilman muuta puheenjohtajan täyden siunauksen toimillenne ja luvan jatkaa tätä työtä". "Virheissä ei ole mitään pahaa mutta niistä pitää oppia"-lausuma on taas kiertoilmaisu sille, ettei mikään oikeasti muutu puheen ulkopuolisille hämäyksenä tarkoitetuista varoitteluista huolimatta. Siihen on nyt virallisesti, mutta ovalasti julkisuudelta piilossa annettu pomon lupa televisiokameroiden edessä. Typerät temput pitää lopettaa niistä vettä myllyynsä saavan liberaalimafian ja punavihreiden toimittajien epäonneksi, mikä ei tarkoita sitä, että valehtelu, heikompien kiusaaminen ja vähemmistöjen syyllistäminen pitäisi lopettaa tai lopetettaisiin. Sehän vasta alkaa kunnolla suuren esikuvan Trumpin innoittama, heti samana päivänä, kun persut ovat nousseet takaisin valtaan. Ensin otetaan haltuun opetus- ja kulttuuriministeriö opkm ja sitten koko maa. Saas nähdä miten käy? Ja tämä taistelu alkaa puheenjohtaja Jussi Halla-Ahon johdolla nyt, kun kunnalisvaaliruletti on polkaistu virallisesti käyntiin.