Tohtori Jenni Haukiosta koko kansan runoilijapresidentti!

06.12.2022
Jenni Haukio viime vuoden Turun kirjamessuilla. Kuvasta puuttuu seurassa ollut professori Timo Airaksinen (kuva Harald Olausen).
Jenni Haukio viime vuoden Turun kirjamessuilla. Kuvasta puuttuu seurassa ollut professori Timo Airaksinen (kuva Harald Olausen).

Teksti Harald Olausen

Ensiksi pitää sanoa 105. itsenäisyysvuottaan juhlivassa isänmaassamme, että tänään kaiken sen jälkeen, mitä Suomi on tehnyt Ukrainan eteen voi olla ylpeä sekä Suomesta kansakuntana, jolla on oikeudenmukaisuuden tajua iskostettu takaraivoon, että myös suomalaisuudesta, joka tuntuu toimivan aina parhaiten kriisien keskellä.

Tänäänkin satoja ansiomerkkejä kansalaisille tunnustuksena hyvistä teoista ja pyrkimyksistä yhteiseen hyvään jakanut kansakunnan isä itsekin ansaitsisi tunnustuksen poikkeuksellisen hyvästä työstä Suomen turvallisuuden ja itsenäisyyden puolesta. Niinistö on ensimmäinen rauhanajan presidenteistämme, jonka nimen kuullessa tulee mieleen yhteen hiileen puhaltava yhtenäinen ja siksi voimakas kansakunta.

Niinistön yhteyteen liittyvässä tunnemytologiassa ovat sinivalkoiset värit ja lupa muistella Talvisotaa ylpeinä. Kun tämän vuoden itsenäisyyspäivän juhlia katsoi televisiosta, tuli mieleen se ikävä tosiasia, että tätä harvinaista herkkua saadaan nauttia enää muutama vuosi. Sauli Niinistö ei voi jatkaa perustuslain mukaan enää kolmannelle kaudelle, vaikka istuvan presidentin kannatusluvut hipovat jo yhdeksääkymppiä.

Kukaan tarjolla julkisuudessa ollut ehdokas ei ole saanut kansan varauksetonta tukea. Vasemmistolla ei ole tarjolla karismaattisia, esikuvallisia tai esimerkillisiä presidenttejä Niinistön suuruusluokasta, eikä kansan enemmistö ole vieläkään halukas äänestämään keputaustaista presidenttiä hetkellä, jolloin olemme juuri pääsemässä eroon lopullisesti 10-prossan kääpiöksi gallupeissa kutistuneesta kepusta ja vanhoillisen agraaripuolueen ikävästä tavaramerkistä: maata vaivanneesta ummehtuneesta syyllistämisestä.

Maan ensimmäinen naispresidentti ja feminististä vasemmistopolitiikkaa toteuttanut presidentti Tarja Halonen jätti jälkeensä sen verran ikävästi riitautuneen, traumatisoidun ja Venäjään kallellaan olleen Suomen, ettei kukaan halua tänään edes kuulla asiasta, saati sitten valita presidentiksi päivitetty versio Halosesta.

Mikä avuksi? Puolueilla on aikaa miettiä ehdokkaitaan vuosi. Sen jälkeen käynnistyyvät politiikan isot pyörät. Mutta kuinka kukaan ei sitä (muka) ole aiemmin tajunnut: Jenni Haukio on (pitää olla, ja on mitä todennäköisemmin, kun tarkkaan ajattelee) kokoomuksen musta hevonen muutaman vuoden päässä häämöttävissä presidentinvaaleissa. Niinistö on onnistunut presidenttinä olemaan koko kansan presidentti. Valitsemalla Haukion presidentiksi me saisimme kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Ajatuksessa voisi jopa olla itua. Kokenut ja arvossa pidetty vanhempi valtiomiespresidentti voisi toimia tohtorivaimonsa rinnalla neuvonantajana ja eräänlaisena (äänettömänä) yhtiömiehenä. Eikä Haukio ole politiikassa niin viaton, kun voisi luulla. Haukio on työskennellyt, ja jopa väitellyt viime viikolla tohtoriksi politiikan alaan kuuluvasta vaikuttamisesta.

Tohtori Haukio on ollut presidentin paras valttikortti. Maltillinen, eläytyvä, asiallinen, lämmin ja innostava. Haukiota kehutaan suurilla kirjaimilla, missä hän vain liikkuukin. Asioita tuntevien mielestä kehut ovat jopa totta.

Runoilija Jenni Haukio tunnetaan taiteiden ystävänä, itsekin runoilijana kunnostautuneena. Ajatelkaa Niinistöä ja Haukiota roolia vaihtaen. Eikö siinä olisi pienen kansakunnan paras vakuutus ja valttikortti myös seuraaviksi tuulisiksi vuosiksi eteenpäin? - Tohtori Jenni Haukio runoilijapresidenttimme!