Trumpin eväät on syöty

Teksti:

Harald Olausen

Eilen Suomen aikaan aamuyöllä lähetetty USA:n presidentinvaalien ensimmäinen televisioväittely republikaanien ehdokkaan Donald Trumpin ja demokraattien Joe Bidenin kesken päättyi selkeästi Joe Bidenin voittoon mitä asialliseen käytökseen presidentillisyyteen ja asiakysymysten hallintaan tulee. Biden joutui epäedulliseen valoon katsojien edessä. Hän oli suurimman osan ajasta Trumpin hyökkäysten kohteena altavastaajana. Bidenin uhrimaisessa rauhallisuudessa oli jotain hyvääkin nöyryyttävän alistumisen lisäksi. Se lisäsi katsojien sympatioita löytyä kohtaan. Trumpin tavaramerkiksi tullut häiriköinti ja iskeminen vyön alle kesken keskustelun ei jaksanut enää kiinnostaa eikä se enää naurattanut uutuudenviehätyksellään, kuten vielä neljä vuotta sitten. Trumpin eväät näyttävät olevan syöty. Enää suuri yleisö ei mene halpaan hänen valheidensa edessä - vai meneekö? Ehkä vain kuvittelemme niin, sillä suuri yleisö tarkoittaa jotain muuta kuin valistunutta ja kriittistä kansanosaa. Faktat tarkistetaan vai tarkistetaanko? Välittääkö enää kukaan Trumpin kyseessä ollessa sanasta totuus, jota on käsitelty kovin käsin koko hänen 3,5 vuotta kestäneen presidenttikautensa ajan? USAN presidentinvaaleja käydään kovilla panoksilla. USA on pahassa kusessa. Ainoa ratkaisu olisi saada häirikkö ulos luolastaan keittämästä lisää myrkkysoppaa, jonka kokki on valehteleva öykkäri nimeltään Trump, joka "vahingossa" pääsi vihaisten USAn persujen eli amislaisten tyyppien äänillä ratkaisevissa vaaànkieliosavaltioissa kiusaamaan koko maata ja hieman maailmaakin maailman mahtavimpaan virkaan.

"Nyt ratkaistaan muuttuuko tilanne, vai jatkuvatko valheet vielä seuraavat neljä vuotta."

- demokraattien presidenttiehdokas Joe Biden ensimmäisessä tv-väittelyssä Trumpin kanssa

Ongelma on se, että Trumpin kanssa on vaikea tai lähes mahdotonta kommunikoida. Hän puhuu muiden päälle ja esittää uskomattomia väitteitä, joita ei voi tarkistaa paikan päällä. Biden muistuttikin väittelyssä katsojia siitä, että Trumpin tapauksessa pitää katsoa, mitä hän sanoo ja mitä hän tekee. Ne ovat nimittäin aina ihan eri asioita. Bidenin mukaan Trumpin hallinnossa totuutta pidetään huonona asiana. Töykeä aggressiivisuus kaikkea muuta kuin häntä itseään kohtaan alkaa sekä ärsyttämään että paljastaa Trumpin väsyneen olemuksen takaa hermostuneen ja pelokkaan vanhan ukkelin, jota odottaa todennäköisesti ensin nöyryyttävä häviö Bidenille marraskuun presidentinvaaleissa ja sen jälkeen konkurssi. Silti Trumpin tapa mennä suoraan konstailematta asiaan ja puhua täsmäiskujen tavoin oman kohderyhmänsä sydämiin, on ihailtavan sinnikästä kaikesta ilmeisen pahansuopaisuudestaan huolimatta. Mutta kun sen ottaa sellaisena kun se oikeasti on, vain pelkkänä valheiden täyttämänä propagandana, ei se enää huvita ja jaksa kiinnostaa. Se voi olla jopa pelottaa uhkailua kun on kyse vaalit todennäköisesti ratkaisevista postiäänistä, joita Trump pelkää.

Trump ja Biden ovat kuin eri planeetalta niin olemuksiltaan kuin ajatuksiltaan ja tavoiltaan kerto niistä. Televisioväittely ei ollut niin musertava kuin Ylen arvioita seuratessamme olisi luullut. Siinä oli hetkensä ja asiaakin. Biden oli asiallinen, presidentillinen ja jopa hauska ajoittain esimerkiksi kun hän esitteli Trumpia hysteerisenä puhumassa toimittajalle maski päässä peläten tämän levittävän cocona -virusta. Bidenin eräs pääsanoma olikin juuri Trumpin osoittaminen epäpäteväksi keskellä kansakunnan pahinta kriisiä miesmuistiin. Trump on suhtautunut Bidenin mukaan täysin vastuuttomasti turvaväleihin ja maskeihin. Trumpin vahvuus oli taas taloudessa. USAn talous on elpynyt odotettua nopeammin. Trump puhui talouden v-käyrästä. Työllisten määrä on noussut neljässä kuukaudessa yli 10,4 miljoonaa.

Trump on kuitenkin varsinainen pelle, kuten Biden melkein heti väittelyn alussa Trumpin häiriköintiin kyllästyneenä totesi muistutukseksi niille, jotka sitä eivät vielä olleet huomanneet. Mutta täytyy myös tunnustaa, että onhan se hurjan hauskaa, kun Trump paukuttaa vakavanaamaisia vastustajia tympeänketterästi kanveesiin hävyttömällä verbaaliakrobatiallaan kuin pahainen katupoika konsanaan. Mutta neljä vuotta on pitkä aika USA:n politiikassa. Trumpin tavat - ja ne ovat enemmän pahoja kuin hyviä - ovat tulleet liiankin tutuksi ja hänen amislaiseen retoriikkansa on vaalit ratkaisevassa keskiluokassa selvästikin kyllästytty.

"Trump ei koskaan pidä lupauksiaan."

- demokraattien presidenttiehdokas Joe Biden ensimmäisessä tv-väittelyssä Trumpin kanssa

Edellisessä kampanjassaan todellista antirationalismia edustaneen Trumpin huikean kekseliäisyyden synnyttämä improvisoitu hypetys onnistui vielä taitavasti valjastettuna syöttämään yleisölleen melkein täydellisen valheen, missä tieto tahallisesti hämärrettiin alkuperästään ja lähteet karkasivat tavoittamattomiin, mikä oli lajissaan myös ainutkertaisen mediaseksikästä esittäessään negatiivisen dogmatismin henkeen selkeän dogmaattisen ja samalla kielteisen kannanoton, esillä olleisiin asioihin avaamalla yllättävän näköalan siihen mikä on uutta, mutta pysyvää totuuden jälkeisessä ajassa: todisteiden olemattomuus ei todista enää julkisessa keskustelussa asioiden todistamattomuudesta, hämärtäen tarkoituksellisesti samaan aikaan myös sitä häilyvää rajaa siitä mitä pidämme tietona ja mitä emme.

Trumpille, ihan kuten aikoinaan Pyrrhonille, kelpaavat kaikki argumentit, kunhan ne vaan toimivat. Mutta ne eivät enää tehoa. Jotain on muuttunut. Nyt kaikki on toisin. Trump on tullut tutuksi neljässä vuodessa eivätkä hänen hämäävät temppunsa ja valheelliset väittämänsä enää peitä sitä tosiasiaa, että USA on sotien jälkeisessä pahimmassa kriisisään kokemattoman ja osaamattoman presidenttinsä takia. Viime vaaleissa Donald J. Trumpilla ei ollut mitään hävittävää lähtiessään haastamaan uhkarohkeana epätavallisin keinoin ensin oman puolueensa presidenttiehdokkuutta havitelleet melko tavanomaiset ja perinteiset republikaanit - etenkin nössönä ja Amerikan kuuluisimpaan poliittisen sukuun kuuluneen Jeb Bushin. Demokraattien melkein varmana presidenttiehdokkaana pidetyn Clintonin odotettiin pesevän kättelyssä mennen tullen republikaaniehdokkaan oli se sitten kuka tahansa. Mutta sitten tapahtui se ihme, mitä kukaan ei odottanut. Nixonin ja Kennedyn televisioväittelyjen uusinta vuodelta 1960 nykyajan päivityksellä. Eisenhowerin pitkän presidenttikauden varapresidentti Nixon oli valtakunnallisesti paljon kuuluisampi kuin silloin vielä melko tuntematon Kennedy.

Trumpilla on kertomuksessamme jo yhtä monta kirjallista esikuvaa ja nimeä kuin kansan suussa kiinnostavalla ilmiöllä tulee ollakin samaan tyyliin kuin rakkaalla lapsella on monta nimeä. Oli hänellä tilaisuutensa heti vaalien jälkeen mutta hän jätti sen käyttämättä. Trumpin rohkeus puhua yksinkertaisesti suoraa puhetta tavalliselle kansalle antoivat hänestä suurelle ja poliitikkoihin kyllästyneelle yleisölle vaikutelman uudesta vaihtoehdosta, jota kannatti kokeilla, kuntarjolla olisi ollut samaa tasaista menoa ja tylsää lässytystä kuten menneinä aikoina. Siinä mielessä Clinton oli vuoden 1960 vaalien täpärä häviäjä -Nixon ja Trump hieman onnella voittanut 2016 vaalien uudelleenlämmitetty Kennedy. Saas nährä miten käy nyt. Jos Trump häviää, mikä hän on historian silmissä ja mikä hänestä tulee? Se on koko vaalien alla kiinnostavin kysymys ja jo nyt spekulaatioissa ylimpänä. Tuleeko hänestä yleensäkään mitään muuta kuin se pelle, joksi Biden hänet ensimmäisessä ehdokkaiden televisiotentissä moneen kertaan julisti?

"En tuosta paasaamisesta erottanut mikä oli viimeinen kysymys."

- demokraattien presidenttiehdokas Joe Biden ensimmäisessä tv-väittelyssä Trumpin kanssa