Tunkkainen Sisäilmaa-televisiokomedia ei juuri naurata

Teksti Harald Olausen

"Kun työvoimatoimistossa kummittelee, tulostavoitteet painavat ja homevaurio uhkaa, turvautuu palveluesimies Anneli Tiainen (Elina Knihtilä) omalaatuisiin keinoihin mahdottoman tilanteen edessä. Mutta yksi harha-askel johtaa vain pahempaan, vaatimukset kiristyvät entisestään, ja Anneli joutuu pelkäämään, paitsi salaisuutensa paljastumista, myös viraston arjen keskelle ilmaantuvia yhä oudompia ilmiöitä. Annelia piinaavat näyt, kummitukset ja pelottava homekasvusto ajavat hänet lähelle hulluuden rajaa. Ja kun hyvinvointivaltion seinät alkavat kaatua ympäriltä - kirjaimellisesti - on tehtävä valinta, luovuttaako vai laittaako itsensä alttiiksi." 

-Ylen sivuilla esittelytekstit

Lähes kaikki mitä Markus Selinin luotsaama suomalaisen elokuva- ja televisiomaailman hirviöfirma Solaris Oy on kolmessakymmenessä vuodessa tuottanut, on ollut joko keskinkertaista tai piinaavaa, usein myös jopa keskinkertaisen piinaava viihdettä, ja vieläpä melko kehnoilla elementeillä toteutettuna niin, että tuloksena on ollut usein jopa lähellä Pekko Aikamies-surkeiluja. Jos olisin tiennyt, että Sisäilmaa on tämän yhtiön tuottamaa, olisin osannut aavistaa mitä sieltä oli tulossa enkä olisi varannut aikaa sen ensimmäisen osan katsomiseen turhaan. Minua harmittaa, että tein niin ja tuhlasin kallista aikaani elämässäni melkein tunnin ennen, kuin ymmärsin sulkea tyrmistyneenä tietokoneeni ja pikaisesti raapustaa kokoon tämän taiteellisen vastalauseeni, varsinkin kun huomasin muita jaksoja "kurkistellessani" selkeitä yhteyksiä Lars von Trierin RIGETtiin (1994).

Alkuasetelma oli lupaava ja hahmot hersyvän naurettavia karikatyyreja oikean elämän sattumanvaraisesta oikullisuudesta, toki Suomi-silmälasien läpi hieman valjusti nähtyinä. STS:n (voitteko kuvitella, että tämän tunnetun huijaripankin nimi kokonaisuudessaan oli SUOMEN TYÖVÄEN SÄÄSTÖPANKKI) entinen pääkonttori, jossa punapääoma pilkottiin kahden suuren demariroiston, ja suurta arvostusta muiden silmissä nauttineen, Ulf Sundqvistin sekä Eero Rantalan (molemmat DEAD) toimesta halvimmalla mahdollisella tavalla, toimii vertauskuvallisesti sekä Moolokin kitana, joka syö ja ulostaa onnettomat heihin uskoneet asukkinsa, että aatteiden ja huonon politiikan seuraukset (piiloon) muuttuen ihmisille (hengittää) vaaralliseksi homeeksi, mikä on sekä elämänuskon vievää että jopa tappavaa. Ränsistynyt talo on sekä samalla kuva ränsistyvästä yhteiskunnasta että SDP:sta.

Idea hyvä, samoin kirjoittajana Juha Jokela, mutta jo kymmenen minuutin jälkeen alkaa pitkästyttää ohjaaja Tiina Lymin hutiloiva jälki ja tarkan henkilöohjauksen lähes kokonaan puuttuminen, valittujen kuvakulmien tylsyys ja se tärkein: ihmisten välisten suhteiden vähäinen koskettavuus, ja koko jutun punaisen langan puuttuminen. Lymi on lähes kokonaan tuhonnut Juha Jokelan tunnetusti osaavan draamakomediallisen kynänjäljen osaamattomissa käsissään. Itse en antaisi näyttelijän päästä munaamaan omilla kohellusmaisilla ideoillaan hyviä tekstejä. Vai onko teksti edes hyvä? Ei siltä vaikuta. Lymi ohjaa "draamakomediaa" kuin kesäteatterinäytelmää; kaikki on jo alusta lähtien alleviivatun selvää ja tekeleen pelastavat vain osaavat pääosanesittäjät Elina Knihtilä, ja se toinen hieman pulleampi ortodoksisuuten hurahtanut jokaisessa suomalaiselokuvassa vilahtava näyttelijä, ja aina yhtä "raakailmainen", ja siksi niin alkuvoimainen symppisnäyttelijä, Pertti Sveholm räjähtävänä byrokraattimulkkuna.

Silti lopputulos on mielet masentavan tyrmistyttävänä yhtä pitkäpiimaista katseltavaa kuin entisen STS:n pääkonttorin homehtunut sisälmys ja rapistumaan päässyt kummitusmainen aavemaailmakin kuin sosialidemokraattien vappujuhlilta aikaa ennen missi-Marinia. Se on sääli sillä aineksia parempaankin olisi varmasti ollut. Tuntuu kuin ideat olisivat hävinneet matkalla tietokoneelta kuvauspaikalle, niin pihalla jengi näytti olevan, ja niin tylsäksi toistoksi, meluamiseksi "vittuvittu"-teatterikorkeakoulu-arsenaaliksi yltynyt verbaalinen köyhyys meni. Ohjauksen puutteellisuuden takia loistokkaat näyttelijät eivät päässeet puhkeamaan kukkaansa, ja kaikki hyvät paperilla hyvin kirjoitetut vitsit ja älylliset vittuilut, valuivat hukkaan naurettavan yliampuvissa naamanvääntelyissä. Haluaisin sanoa tästä jotain hyvääkin, vaikka se onkin aika vaikeaa. No vaikkapa: olisiko tämä tahallisen huono vitsi muuten ollut Suomen Hollywood-ehdokkaana? Ja jos, niin missä sarjassa? OFFIssako b-osastolla?