Turhia kepulointiyrityksiä kannatuksen nostamiseksi

Teksti Harald Olausen

Tulihan se vihdoin sieltä. Kepulointikäsikirjan mukaisesti kepulaiset valitsivat näkyvään valtakunnallisen virkaan umpikepulaisen nuijan (kutsuu itseään Pylvääksi, mutta pahat kielet sanovat kusitolpaksi kylillä haukkuville koirille) pysäyttämään aitomaalaisliittolaisella uskonnollis-isänmaallisella ennakkoluuloja lietsovalla pysähtyneisyyden ajan poliittisella retoriikallaan äänestäjien valumista persuihin. Monet asiantuntijat sanovat tätä temppu kepun epätoivoiseksi Titanic-taisteluksi sen jälkeen - siis liian myöhään - kun on jo törmätty jäävuoreen eikä uppoavan laivan pelastamiseksi ole tehtävissä enää mitään muuta kuin pitää komeat kekrijuhlat ensi vaalien jälkeen, kun puolue on SDP:n edellisten vaalitappioiden takia ajautunut lähes konkurssiin ja joutuu lopettamaan lehtensä ja myymään gryndereille pilkkahintaan ennen niin mahtavan puoluetoimistonsa Töölössä. Kepu on pahoissa vaikeuksissa. Sukupolvenvaihdos ei onnistunutkaan odotetulla tavalla, kun suuret ikäluokat väistyivät ja uudet kokemattomat tulivat tilalle äänestäjien jättäessä kepun luonnollisen poistuman ja maaseudun persuvillityksen huumassa. Ihan totta! Maaseututaajamissa persut jylläävät ja kepuun tunnutaan olevan kyllästyneitä sen perinteisillä kannatusalueille syrjäseuduilla, missä paljon mitään muuta ei ole tarjottavana kuin katuvalot. Kepun persuongelma on ollut tiedossa jo viimeistään vuoden 2011 Jytkystä lähtien, mutta kukaan kepulaisista ei olisi voinut uskoa, että persut nousivat Soinin lähdön jälkeen ja vieläpä komeilla luvuilla keikkumaan gallupkolmikon imussa paalupaikalle odottamaan ensi vuonna käynnistyviä eduskuntavaalikampanjointeja.

Kepun varsinainen ongelma on ollut koko 2000-luvun ukkoontuminen ja akkaantuminen, mikä näkyy väenkatona jo ennen niin mahtavissa puoluekokouksissa, joissa on enää nykyisin vain murto-osa huippuvuosien kävijäennätyksistä. Sekin ihme on nähty, että ennen itseään maan suurimmaksi kansanliikkeeksi mainostanut kepu hyytyy verenvähyydestä vaaleissa kuin vaaleissa kalkkiviivoille yksinkertaisesti siksi, ettei sillä ole mitään sanottavaa tai uutta tarjottavaa äänestäjille. Kepun pahimman kilpailijan, persujen ällistyttävä maaliherkkyys - mutta ennen kaikkea kansan into uhata galluppeja äänestämällä persuja uskollisesti - on nostanut sen kirittämisessä kykypuolue kokoomuksen rinnalle. Näyttääkin siltä, että kokoomus, persut ja demari - tässä järjestyksessä - muodostavat nyky-Suomen uuden poliittisten jättiläisten sarjan ja muut - myös kepu - ovat jämähtäneet keskisuuriksi kymmenen prosentin hieman yli tai ali -puolueiksi ja kaikkien pilkkaamiksi ja merkityksettömiksi jakojäännöksisiksi hallitusneuvotteluissa, jotka saavat vain mitättömimmät ministeriöt; puolustusministeriön, oikeusministeriön ja kulttuuriministeriön. Ilta-Sanomissa torstaina 26.8 kepun uusi eduskuntaryhmän puheenjohtaja avaa uuden kirjan poliittisessa elonjäämistaistelussa persujen ylivoiman edessä puhumalla ja puhkumalla (piilo)vihaa ja pahaa oloa levittäen kuin entinen persopomo Jussi Halla-Aho kunniansa kirkkaimpina päivinä, mikäli nielemiseltään sai suustaan kakistettua ulos selvästi ymmärrettäviä sanoja. Pylväs otti voimakkaasti (perumaisesti) kantaa maahanmuuttoon kepuloitsijoiden kesäkokouksessa Seinäjoella Ilta-Sanomien jutun mukaan: "Kyllä me tarvitsemme Suomeen myös omalla työllään toimeentulevia osaajia ulkomailta. Sosiaaliturvalla loisivia elintasosurffaajia sen sijaan emme tarvitse, Pylväs linjasi kokouksen käynnistäneessä puheessaan."

HÄH! Oliko tuossa nyt muka mitään uutta, radikaalia tai loukkaavaa persumaisuutta? Ei minusta. Senhän pitäisi olla jo kaikille selvää, ettei Suomeen kannata tulla elintason kohottaminen mielessä, onhan maan sosiaaliturva tunnetusti sekä köyhiä syyllistävä että alhainen ja kuin suoraan jatkoa 1800-luvun köyhäinhoidolle. Eräs lähde (varmistamaton) väitti, että Sveitsissä työttömät saavat 2500 euroa kuussa käteen valtiolta vastikkeettomia avustuksia. Voi olla, sillä suurin piirtein tällainen taso oli myös Ruotsin hyvinvoinnin lihavina vuosina 1970-luvulla, jolloin sosiaalitoimistoon saattoi soittaa (kuten myös sairaanhoitajalle) ja sai postissa muhkean shekin (ja kahden viikon palkallisen sairasloman). Suomalaistaustainen Susanna Alakoski on kirjoissaan hieman eri mieltä kuvatessaan entisenä sosiaalityöntekijänä sitä helvettiä ja pahaa oloa, mikä syntyi hyvinvoinnin ikävänä vastapuolena. Pylväs selitti innoissaan medioille, jotka ihmettelivät, oliko hänen puheensa sävy sopivaa hallituspuolueen edustajan puheeksi, miten "joskus pitää käyttää räväkkäämpää retoriikkaa." Ei tuo minusta nyt mitään räväkkää retoriikkaa ollut, varsinkin kun hän perusteli sanomisensa vertaamalla vuoden 2015 pakolaistulvaan, mikä on jo menneen talven lumia. Jutun mukaan Pylväs sanoi silloin aika monen silloin tänne tulleista jääneen vaille turvapaikkaa. Tämmöisiä me emme kuulemma hänen mielestään enää halua tänne, koska yhteiskuntana meillä ei ole siihen varaa. Tässä kohdin hän valehtelee eli "täsmäpuhuu" vaalipropagandaa tietämättömille kepulaisjullikoille yrittäen kääntää heidän päänsä omaan suuntaansa ajatuksella, hei mekin ollaan täällä ja ollaan yhtä umpimielisiä vieraita kohtaan kuin vihaa ulkomaalaisia kohtaan ammatikseen suoltavat persutkin. Puuttuu enää vain IS:n päätoimittaja Ulla Appelsinin kommentti asian puolesta pisteeksi iin päälle, että suomalainen äärioikeisto on herännyt 80-vuotisesta unestaan (ennen Ikl- Isänmaallinen kansanliike +maalaisliitto + kokoomus - nyt persut + kepu + kokoomus - kristilliset).

"Räväkkäämmän retoriikan" ongelma on vain se, ettei se ole totta. Maahanmuuttajat ovat sopeutuneet hyvin suomalaisen yhteiskuntaan - paljon paremmin kuin muihin Pohjoismaihin. Eikä heidän taloudellista tai työvoimapanostaan pidä aliarvioida. Kärnä ja Pylväs ovat toista mieltä. IS:n jutun mukaan lokakuussa 2016 Pylväs ehdotti kepun änkyräkansanedustajana tunnetun Mikko Kärnän kanssa, että ranskalainen muukalaislegioona toteuttaisi iskuja ihmissalakuljettajien veneisiin Libyan rannikolla. Siis tappaisi heitä! (Kärnä on taustaltaan sotilas): "Pylväs ja Kärnä pitivät operaation onnistumisen kannalta tärkeänä puuttumista vapaaehtoistyöjärjestöjen toimintaan Välimerellä." Teksti on karseaa ja epäinhimillistä luettavaa. Tulee samanlainen epätoivoinen - ja uskoinen olo, kun on lukenut juuri Koskelan surmantekijöiden välinpitämättömyydestä. Sitä pienet perässä, mitä isot edellä. Tällainen pahan oppi istuu tiukasti kusipäiden kallossa. Nyky-yhteiskuntaan ei kuulu julkisesti kehottaa toisia ihmisiä vihamaan ja tappamaan toisiaan, muualla kuin umpimielisissä risut- ja männynkävyt-ääliöiden linnakkeissa, jossain kehitysalueilla, kuten ennen kepu-Suomea pilkallisesti ja jopa virallisissa yhteyksissä kutsuttiin. Ei ole yllättävää, että kumpikin heistä pitää itseään kunnon kansalaisena ja hyvinä kristittyinä. Kuinka sydämettömiä he voivatkaan olla viattomien ihmisten kärsimysten edessä yrittäessään tuhota heidän mahdollisuuksiaan selviytyä omien maidensa julmien diktaattorien luomista tuhoavista konflikteista vain siksi, että he haluavat osoittaa olevansa kovia jätkiä? Millaisia he ovat oikein? En usko, että näiden kahden viksahtaneita juttuja jaksaisi kuunnella muutamaa minuuttia pidempään saati, että viihtyisi heidän kalmanhajuisessa seurassaan.

Ja jos joku vielä väittää, etteikö Suomessa - ja erityisesti kepussa - muka olisi äärioikeistoa, kannattaisi tarkkaan lukea, mitä Pylväs ja Kärnä ovat muuta ehdottaneet. AIKA PIMEITÄ JUTTUJA JA HE OVAT KEPUN TUNNETTUJA ja ARVOSTETTUJA KANSANEDUSTAJIA. Mikä sinällään kertoo itse puolueestakin paljon. Paljon vähemmästä ovat persut varoitelleet omia hirviöitään. Ano Turtiainenkin sai potkut persuksiinsa kovin mitättömästä oksentamisesta suuren yleisön hyvän maun ja oikeudentajun päälle, kun vertaa "kärpästen siipiä lapsina varmasti takapihoillaan kumpikin itse tahoillaan sairas kiilto silmissään vetäneisiin Kärnään ja Pylvääseen". Kepun uusi retoriikka on vanhaa retoriikkaa. Sitä harjoitti aikoinaan mm. sodan jälkeen Viljami Kalliokoski kumppaneineen ja oli yksi syy siihen, miksi Kekkonen astui esiin ja pakotti mm. Sukselaisen eroamaan puheenjohtajan paikalta. Kekkonen oli yksi kepuloiden pääarkkitehdeistä yrityksenä siivota oman puolueen änkyröiden näkyvä siipi historian romukoppaan K-linjan ottaessa ohjat käsiinsä myös siinä, mitä ja miten sai puhua, silloin kun puhuttiin suoraan historiaan. Nyt se Pandoran lipas on taas auennut, tällä kertaa puoluejohdon eli Annika Saarikon täydellä siunauksella eikä lupaa hyvää; se on ilkeästi vihjailevia heittoja ja vihapuheen laillistamista palvelemaan omia alhaisia tarkoitusperiä yrityksenä nostaa kuopassa matelevaa kannatustaan "vaihtoehtoissiin faktoihin" turvautumalla. Niitä tarjoillaan naama peruslukemilla mukatotuuksina tietämättömille ja ennakkoluuloisille maaseutujen kusisissa pakkoraoissa, kiitos kepun, asustaville tavallisille ja usein myös heidän syytään kärsiville viattomille nöyryytetyille ja alistetuille ihmisille, joilla on tämän jälkeen taas lupa vihata kaikkea sitä, mitä heille sormella näytetään sopiviksi vihankohteiksi, vaikka heidän pitäisi vihata heitä orjuuttavia kepupolitiikkoja ja heidän luomiaan rakenteellisia jäykkyyksiä, joista ei pääse eroon, ei kirjastoissa, ei kouluissa eikä missään mualla, kuin omassa saunassa kossupullo seuranaan.

Epärehellinen (kepu pettää aina...), koska kepu on tottunut pelaamaan aina kaksilla kortilla. Niin nytkin. IS:n jutun mukaan Afganistanin nyt ajankohtaiseen kriisiin uusi kepuliryhmyri Pylväs tarjoaa pakolaisten auttamiseksi sitä tuttua persujargonia, joka on sekä tappavaa myrkkyä ja sellaiseksi aiottukain että sama asia, kuin tarjoaisi heille lääkkeiksi elämisongelmaam yhteisluotia Kalasnikovista koko kärsivän kansan niskaan: "Pakolaisten auttaminen pitää tapahtua Pylvään mukaan kansainvälisessä yhteistyössä Afganistanin lähialueilla niin pitkälle kuin mahdollista". Tällä hän tarkoittaa persuja äänestäneille entisille kepuloitisjoille piiloviestiä, ettemme aio auttaa heitä huolimatta siitä, että hallitus on niin linjannut. Kyse on siis huijaavista sanoista, sillä Saarikko korjaa myöhemmin tämän lausuman viittaamalla hallituksessa "yhdessä tehtyyn päätökseen" pesten samalla kätensä Pylvään kyseenalaisesta retroriikasta, jota puolue tarvitsee selvityäkseen itse omasta kriisistään kuiville. Aika törkeää poliittista kepulointia ja yritystä olla persumpi kuin mitä persut itse ovat. Mahtaako onnistua? En usko. Toivottavasti ei. Ei se ole Suomen kannalta yhtään hassumpaa, että kepusta on tulossa pohjoismaisen tapaan 3-10 prosentin puolue. Verratkaa vaikka muihin Pohjoismaihin. Niissä on pärjätty enemmän kuin hyvin alamittaisten maalaispuolueiden kanssa ilman sen kummempaa demokratian nikottelua niiltä ajoilta, kun maalaispuolueet olivat kokoaan suurempia ja jarruttivat kaikella millä voivat yhteiskuntien modernisointia. Eikä se ollut vähäistä, kuten Suomesta tänään näemme. Maaseutu ei olisi tänään niin toivottomassa jamassa, jos kepu ei olisi saanut pistää lusikkaansa soppaan, ja lähes tuhota koko maan terveen elinkeinorakenteen (mikä on vielä pahasti kesken) syntymisen.