Ukrainan sodan tappioiden tyhmyyttä lisäävä merkitys

Teksti Harald Olausen

Jo tässä vaiheessa Ukrainan sotaa on selvillä, että sodasta molempien osapuolien maksama hinta on inhimillisesti katsoen järkyttävä ja sodalla on kauaskantoiset vaikutukset pitkälle tulevaisuuteen. Ukrainan sota paljasti Venäjän armeijan Potemnikin kulissit eli heikkoudet ja teki ison karhun muun maailman silmissä vaarattomaksi. Joidenkin arvioiden mukaan Venäjän armeijan kyvyttömyys sotia paljasti paljon muutakin, kuten sen, että Putinin hallinolla ei ole jättimäisestä valtiollisesta propagandasta huolimatta tavallisen kansan tukea.

Venäjän armeijan heikkous on myös viittaus suoraan koko venäläisen yhteiskunnan heikkouteen: eripuraan, mädännäisyyteen ja korruptioon sekä venäläiseen imperialismiin eli isovenäläisyyteen, jonka mukaan venäläiset alistavat valtaansa lähisukulaisensa ja tekevät heistä itseään palvelevia narreja ja pellejä. Venäjän armeijankin määrärahoista suuri osa makaa nykyisin takavarikoituina oligarkkien loistohuvipursina korruption takia, eivätkä summat ole pieniä. Venäjällä on kummallinen perinne varastaa itseltään ja valehdella itselleen. Se näkyy erityisesti Neuvostoliiton aikaisissa neukkuvitseissä.

Venäjällä KGB on pitänyt kansaa tiukasti kuristusotteessa sen perustamisesta lähtien heti 1917 Lokakuun vallankumouksen jälkeen, eikä vankileirimenoon tottunut venäläinen tavallinen kansa usko virallisiin jorinoihin saati, että tavalliset sotilaat olisivat motivoituneita yhteisen hyvän puolesta taistellakseen. Diktaattorin pelolla johtama monikansallinen armeija ei ole ehkä paras yhdistelmä hyökkäämään pientä kansaa vastaan. Eikä ideologioillakaan ole enää merkitystä. Putinin veljeily ortodoksipatriarkka Kirillin kanssa tulee vielä kostautumaan rankemman päälle Venäjän ortodokseille. Esimerkkejä on lukuisia. Ukrainassa venäläissotilaiden kerrotaan jossain tapauksissa kapinoineen ja ampuneen omat päällikkönsä Koronstadin kapinan malliin.

Enää ei Suomellakaan ole tarvetta pelätä todelliset kasvonsa paljastanutta vanhaa vihollistaan, joka vain teeskenteli sata vuotta taktisista syistä ystävyyttä ainoan naapurinsa kanssa, jonka kanssa sillä ei ollut näkyviä riitoja. Hesarin haastatteleman ja tuntemattomana pysyttelevän sotilasasiatuntijan mukaan Ukrainan sodan tappiot venäläisille ovat niin suuria, että ne antavat Suomelle lisäaikaa rauhan kanssa kolmesta kymmeneen vuoteen.

Siitä huolimatta Venäjää tulee varoa myös tulevaisuudessa. Haavoitettu karhu on vaarallisimmillaan nöyryytettynä ja kasvonsa menettäneenä. Eikä sekään riitä. Jos Venäjä häviää sodan myös virallisesti, se joutuu maksamaan miljardien sotakorvauksina tuhoamansa Ukrainan jälleenrakentamisen. Venäjä on suljettu jo nyt ulos kansainvälisistä yhteisöistä ja yhteistyöstä pitkäksi aikaa. Ja siitä huolimatta, että Putin onnistuttaisiin syrjäyttämään, usko ja luottamus venäläisiin ei palaa vuosikymmeniin.

Yksi ikävä piirre Ukrainan sodassa on ollut. Se on nostattanut vanhakantaista ryssävihaa uuteen kukoistukseen. Suomi elää uudelleen sadan vuoden takaista armeijan ja äärioikeiston rakentamaa koppalakki-isänmaallisuutta, missä vihollinen tulee aina idästä. Kirjailija Sofi Oksanen virolaistaustaisena on ollut yksi tärkeä osa tätä liikettä. Viimeksi hän esitti oman mallinsa venäläisten mahdollisesta kyvystä ja halusta romahduttaa Suomen talous. Malli vaikutti hurmahenkisen sekopään sotaunelmilta, jonkin tunturin valtaavista tunnistamattomista joukoista. Kirjoitus on tyyppiesimerkki Ukrainan sodan tappioiden tyhmyyttä lisäävistä seurauksissa.