Ulkolinja: Varastettu Etelä-Afrikka

Teksti:

Harald Olausen

Ylen Areenasta löytyy järkyttävä dokumentti vallan korruption kaavasta siitä, miten valtio kaapataan ja sitä ylläpitänyt ideologia valjastetaan orjamaisen nöyrästi toimimaan omia etujaan vastaan ilman, että kukaan muu kuin rohkeat toimittajat ja osaavat opposition johtavat uskaltavat panna kampoihin härskille valtion ryöväämiselle. Minun pitää tunnustaa, että itkeä pillitin kuin pikkulapsi nähdessäni tämän koskettavan tv-dokkarin vallan väärinkäytön mädättäneistä huijareista sekä itseni että kaikkien muiden tälläisten huijareiden uhreiksi joutuneiden puolesta. Valheesta ja petoksesta on tullut nykyisin valitettava osa nykypolitiikkaa, jonka kaikki hiljaisesti hyväksyvät, koska tarvitsevat niitä saadakseen valheensa perille sensaatioina, skandaaleina, korruptiona, valheellisina lupauksina, numeroilla valehtelemisena, tekopyhyytenä, propagandana ja itsepetoksina. Catolaista (room.senaattori) ehdotonta eettisyyttä pidetään nykypäivänä museotavarana ja typeryytenä eikä idealismiin kuulemma ole enää varaa koska kaikki tekevät väärin. Kaikkien on tämän ajattelun mukaan siksi tehtävä väärin sillä muuten he häviäisivät. Maailmanhistorian sanat ja teot perustuvat valheelle ja siihen kuinka hyvin se on kulloinkin saatu ja missä kääreissä kaupattua siitä kärsiville ja siitä kovan hinnan alistettuina omalla elämällään maksaville alamaisille. Valhe on aina ollut ja tulee aina olemaan maailman parhainta ja arvostetuinta kauppatavaraa, ei väliä kuka ja missä sitä myy. Etelä-Afrikan pelastumisesta tällaisen valheen, korruption ja huonon johdon rikollisista käsistä on tämän tv-dokkarin kuuma sisältö ja on siksi katsomisen arvoinen niille, jotka vielä kaiken turhautumisen ja pettymyksenkin keskellä jaksavat arvostaa rehtiä oikeudenmukaisuutta ja puhdasta hyvyyttä.

Kysymys on vallanpitäjien tärkeimmästä apuvälineestä eli poliittisesta valheesta, jonka luonteen voisi hyvin selkeyttää määritelmään mustavalkomaalaamisesta, missä pelataan tarkoituksellisesti hämäten väärän vaihtoehdon virhepäätelmällä tyyliin "meillä on olemassa vain vaihtoehdot X, Y ja Ö ja koska X:ää ja Y;tä ei voida hyväksyä, meille jää jäljelle vain Ö". Tässä pelissä jotain haluttua vaihtoehtoa pidetään joko oikeana tai vääränä. Ja sen väärän tai oikean päättää pelin sääntöjen luoja, ei pelaaja. Siksi poliittinen valhe ei koskaan muutu luonteeltaan tai toimintatavoiltaan. Mustavalkomaalaamisessa salataan se tärkeä tosiasia, että todellisuudessa kaikki vaihtoehdot voisivat yhtä hyvin olla oikeita tai vääriä, riippumatta siitä kuka niitä esittää.

Mustavalkomaalaamisen ammattilaisia ovat valtapoliitikot ja valtamediat, joiden epäpyhä ja salainen allianssi tuottavat ja ylläpitävät poliittista valhetta kulloisenkin vallassa olevan valtaryhmittymän tarpeita silmällä pitäen, sillä "terveen järjen ja yhteisen ymmärryksen" ansat asetetaan näkymättömissä ja tiedostamatta tarkoituksella, että niistä väittämättä johtuvat ajatteluvirheet tapahtuvat tarkoituksettomasti, ja että ihminen sen jälkeen käyttää jatkuvasti, ilman että on itse siitä tietoinen, muiden hänen ajatteluunsa salakavalasti ujuttamiaan näennäisargumentteja, jotka viime kädessä ovat käänteisesti katsottuna itsesensuuriin johtavaa itsemanipulaatiota ja toimivat esittäjäänsä vastaan, varastaessaan hänen mahdollisuutensa väärässä ollessaan olla oikeassa -imevät hänen tahtonsa kuin musta aukko ja tekevät hänestä yhden pisteen massaa kilttinä jeesmiehenä, joka vain nyökyttelee päätään, muiden kertoessa miksi hänen pitää niin tehdä.

Jo filosofeista Seneca yritti takoa kohtuullisuutta eliitin päähän sanomalla, että jos on oikeus paljoon, täytyy tyytyä vähään. Tämä oppi ei vain tunnu istuvan kauaa päättäjien päässä kun he pääsevät valtaan. Tämä tv-dokkari on kaikkien niiden nähtävä, joiden usko alkaa hiipua vallan jatkuvien väärinkäytösten lamaannnuttamana. Toivo on nyt ja sitä on aina, vaikka todellinen valta ei usein näy, vaan lymyää piilossa toimien kulisseista bulvaanien nukke-edustajiensa toimesta. Onneksi tuntemattomuuden suojin toimivat uuden sukupolven protestoijat, nörtit ja hakkerit tekevät paljastuksia vastustaessaan maailmanlaajuisesti valhetta ja korruptiota paljastamalla väärinkäytöksiä ja skandaaleja sekä valtamedioiden ja poliitikkojen välisiä lähes mafiamaisia hyväveli -verkostoja.

Luulin että olin jo kaiken nähnyt korrption likaisesta peleistä sitä pitkään tutkineena, mutta Ylen Areenalla tuleva "Varastettu Etelä-Afrikka - dokumentti vaikutusvaltaisen suvun soluttautumisesta valtionhallintoon" on lajissaan sekä järkyttävää katseltavaa että samalla hieno kunninosoitus tutkivalle journalismille, jonka voimannäyttö itse tv-dokkari ja myöhemmin Etelä-Afrikan korruptoituneen presidentin ja mustien vapautusliike ANC:n idelogiaa väärin omaan ja perheensä rikastumiseen käyttäneen Jakob Zuman eroon.

Tv-dokkari kertoo intilaisen Guptan perheen äkkiriakstumisen ja korruptoituneen Etelä-Afrikan tarinan Ylen nettisivuilla toimittaja Päivi Suikkasen kirjoittamana osoitteessa: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/09/24/ulkolinja-varastettu-etela-afrikka-dokumentti-vaikutusvaltaisen-suvun. Miksi tv-dokkari on erityisen tärkeä? Siksi ettemme enää pehomopornon ja viihteen hässäköissä osaa erottaa mikä on korruptiota ja mikä ei. Emme enää välitä kun kuulemme jonkun olevan läpimätä. Olemme kuin unessa. Kukaan ei osaa toimia korruptiota vastaan paitsi tutkivat toimittajat. Miksi? Siksi, että jatkuva ja hävytön hyväksikäyttö ja jatkuva alistaminen on tehnyt meidät vellihousuiksi totuuden edessä. Emme uskalla nähdä mitään totutusta poikkeavaa, ettei se vaan herättäisi nukkuvaa karhua.

Cicero sanoi, että kaikkien julkisten toimien ja tehtävien hoidossa on tärkeintä, ettei anna aihetta pienimpäänkään epäilykseen omanvoitonpyynnistä. Montesquieulle korruptio oli äänten ostamista. Kansaa kohtaa tämä kova onni, kun ne, joille se antaa luottamuksensa, yrittävät - halutessaan kätkeä oman korruptoitumisensa - korruptoida sen. Jotta kansa ei näkisi heidän tarkoitusperiään, he puhuvat sille sen suuruudesta; Jotta kansa ei havaitsisi heidän saituuttaan, he mairittelevat lakkaamatta sen saituutta. Korruptio lisääntyy korruptoijien ja korruptoitujen keskuudessa. Kansa jakelee kaikki julkiset varat sinne tänne. Kuten kansa yhdistää laiskuutensa ja asioiden hoidon, se haluaa yhdistää köyhyytensä ja ylelliset huvitukset. Mutta sen laiskuuden ja tuhlauksen objektina ei voi olla mikään muu kuin valtion kassa. Korruptiota harjoitettiin ennen salaa. Enää ei tarvitse, kuten tästä tv-dokkarista näemme. Guptan perhe ostaa mediat ja aloittaa vastakampanjan tutkivia tomittajia vastaan.

Korruptio on myrkyllinen käärme. Sitä harjoittaa etupäässä vallassa oleva eliitti, jolla on siihen tarvittavat korkea-arvoiset ja etuja kahmivat ja niistä hyötyvät ystävät virkamiehinä ja politiikkoina. Se on usein ystävien suosimista virkanimityksissä ja epäasiallista vaikuttamista päätöksiin, joista hyötyvät päättäjien tukijat, ystävät ja rahoittajat. Kaikki tämä on mahdollista kun ihmisestä tulee vieras todellisuudelle ja itselleen, mikä on väärin valtaa käyttävien valanpitäjien - niin oikealla kuin keskellä ja vasemmallakin - käyttävien politiikkojen helmasynti. He tarvitsevat ihmisiä, jotka kulkevat arkipäivänsä läpi unenomaisessa tilassa; toistelevat oppimiaan valmiita lauseita, ovat kiinnostunut vain omasta menestyksestään, kokoavat omaisuutta, kilpailevat keskenään kyynärpäät verissäpäin ja samalla ohittavat muut ihmiset aivan kuin paviaanit apinalaumassa.

Kaikki toivo ei kuitenkaan ole menetetty. Tv-dokkarin tutkivat toimittajat saavat työllään synnytettyä todelliseen olemukseensa heränneitä ihmisiä, jotka settavat itsensä likkoon kamppailussa valhetta ja vääryyttä vastaan. Filosofisena johtolauseena on Francis Bacon varoitus ihmissielun harhoista ja vaatimus, että oikea tieto saavutetaan vain kokeilemalla ja aina uudelleen kontrolloimalla sen perusteita, jotta voimme estää sitä muuttumasta valheelliseksi. Mistä kaikki alkoi? Intuitiosta ja epäilystä ettei kaikki ollut hyvin. Tärkeisiin virkoihin istutettiiin niihin selvästi alamittaisia jeesnukkeja, joita vetelivät naruista Guptan perhe tarkoituksenaan varastaa koko maan varat omiin taskuihinsa.

Suikkanen kertoo, miten intialaisen Gupta-perheen veljeskolmikko muutti Etelä-Afrikkaan 1990-luvulla, kun pitkään jatkuneen apartheid-politiikan repimä maa alkoi toipua ja demokratia teki tuloaan. Perheen aivot ja patriarkka oli veljeksistä vanhin Ajay Gupta, keskimmäinen Atul Gupta hoiti verkostoitumisen ja etsi sopivaa liiketoimintaa. Mukana oli myös nuorin veljeksistä Rajesh Gupta. Veljekset tekivät tuttavuutta poliitikkojen kanssa ja tutustuivat myös Jacob Zumaan, valtapuolue ANC:n silloiseen puheenjohtajaan, josta tuli myös Etelä-Afikan presidentti vuosiksi 2009 - 2018.

Kun Zuma valittiin presidentiksi, alkoivat Guptien liiketoimet kukoistaa. Presidentti ilmoitti alkajaisiksi maan historian suurimmasta sijoitusohjelmasta. Guptan veljekset ryhtyivät tutkimaan Etelä-Afrikan hallituksen ohjelmaa ja etsivät tuottavimmat julkiset hankkeet. Kymmenessä vuodessa perheestä tuli monimiljonäärejä ja kiistanalaisen yritysryppään omistajia Etelä-Afrikan valtion tarjoamien tuottoisten liikesopimusten ansiosta. Etelä-Afrikan tasavallan ongelmat eivät loppuneet Suikkasen mukaan rotuerottelun päättymiseen. Maan lähes koko valtava omaisuus kuten rikkaat malmivarat, media ja it-toimiala valuivat intialaisen Guptan perheen taskuihin:

"Tutkivan journalismin keskus amaBhungane keskittyy Etelä-Afrikassa ja sen naapurimaissa esiintyvään korruptioon. Järjestölle vuonna 2017 vuodetut noin 200 000 sähköpostia eli GuptaLeaks paljastaa, ettei hallituspuolue ANC tosiasiassa johtanut Etelä-Afrikan valtionkoneistoa. Materiaali vahvisti Guptien yritysten ja valtionyhtiöiden sisäpiirin sopimukset. Suvun toiminta oli laajempaa kuin kukaan oli voinut kuvitella. Entinen presidentti Jacob Zuma syytti ensin mediaa valheesta, mutta sähköpostivuoto kertoo valtiokaappauksesta, häikäilemättömästä ahneudesta ja korruptiosta. Eteläafrikkalainen dokumentti Varastettu Etelä-Afrikka on tosielämän dekkari ja kuvaa, kuinka Intian köyhimmiltä alueilta tullut Guptan suku onnistui soluttautumaan Etelä-Afrikan valtioon ja turvaamaan itselleen mahdollisimman hyviä sopimuksia. Veljekset pääsivät päättämään jopa yksittäisistä ministerinimityksistä."

Suikkanen muistuttaa jutussaan, että tutkivat toimittajat kertovat dokumentissa Panaman papereihin verrattavan GuptaLeaks-tietovuodon paljastuksista. He ilmaisevat huolensa globaalista ilmiöstä, jossa valtioiden ja yritysten asiat sekä valta sekoittuvat keskenään. Palkittujen dokumentintekijöiden Rehad Desain ja Mark J Kaplanin ohjelmassa haastatellaan muun muassa entistä omistajaohjausministeriä, ANC:n poliitikko Barbara Hogania, jonka presidentti Zuma ensitöikseen erotti. Tv-dokkarin tekemisen mahdollisti vasta se, kun presidentti Jacob Zuma erosi virastaan vuonna 2018. Silloin alkoi Suikkasen mukaan Etelä-Afrikassa jälkipyykki valtiovallan kaappauksesta, korruptiosta ja petoksista julkisella sektorilla sekä hallituksessa.

Hienoa katseltavaa mutta tajusiko kukaan ydinvoimajutussa pientä vihjettä suomalaisille? Meillähän on edelleenkin tarkoin vaiettu salaisuus venäläisen energian ja rahan vaikutus suomalaispolitiikkoihin mm. lähes kaksi miljoona euroa vuodessa tahkoavaan entiseen demaripääministeri Paavo Lipposeen, joka on ollut venäläisen kaasufirma Nordstreamin äänekkäin ja vaikutusvaltaisin lobbari Euroopassa siitä huolimatta, että länsimaiset tiedusteluorganisaatiot ovat varoitelleet Euroopan suuria maita olemasta Nodstreamin kanssa missään tekemisissä ja EU miettinyt jo pitkään pistääkö sen boikottiin.

Miksei Ylen ainoa tutkivan journalismin ohjelma, MOT tee tästä ohjelmaa? Eihän Lipponen ole enää vallassa. Ehkä heiltä puuttuu asian tutkimiseen sekä tarvittavaa näkemystä että rohkeutta? Mikä muu voisi olla selitys sille, ettei asiaan uskalleta tai haluta puuttua?