Uskomattomat uskomukset
Teksti Harald Olausen
"Näemme menneisyyteen, emme voi nähdä tulevaisuuteen. Vai voimmeko sittenkin? Halu voittaa ajan rajat on kirvoittanut yrityksiä ennustaa tulevaa. Tästä on todisteita vanhalta ajalta lähtien. Vanhat roomalaiset kutsuivat sitä nimellä DIVINATIO, joka puolestaan pohjautuu jumaluuteen viittaavaan sanaan divinus", näin kirjoittaa Matti Vuento kirjassaan Uskomattomat uskomukset (Gaudeamus, 2023). Ideana on esitellä sitä, mikä saa arvelun vahvistumaan mielipiteeksi.
Mielipiteestä tulee usein vakaumus, vaikka uskomukselle ei olisikaan löydetty yhtään tieteellistä todistetta. Kirja on hauskaa luettavaa erilaisista huijauksista ja huhupuheista sekä monista tutkimuksen sivuaskeleista mutta mikä parasta, kirja valaisee alaa monelta kantilta ja uskaltaa myös kysyä, millaisia ovat uskomustiedon ja tieteellisen tiedon rajat ja samanlaisuudet. Martti Vuento on professori, joka on tarjonnut kriittisiä huomioita aiemminkin kiitetyissä kirjoissaan. Tämä kirja pitäisi kaikkien lukea.
Kirjan Johdannossa on hyvä lainaus Stanfordin yliopiston tiedon luonnetta koskevasta artikkelista, joka sopii hyvin myös aihetta käsittelevän esseen älylliseksi motoksi: "Jokainen tietää joitakin asioita ja joitakin ei tiedä. Mikä tarkkaan ottaen on näiden ero? Mitä tietäminen vaatii? Ei riitä, että vain uskoo asiaan – emme tiedä asioita, joissa olemme väärässä. Tieto näyttää pikemminkin olevan keino päästä totuuteen." Mitä oikein tiedämme maailmasta, jossa elämme ja kuka siitä päättää? Tiedämmekö mitään?
Vuennon mukaan ihmisen on tärkeä tietää millaisia mahdollisia vaaroja hän voi joutua kokemaan ja miten niihin tulisi valmistautua, miten hän voi varjella terveyttään ja miten varmistaa toimeentulonsa. Taustalla on inhimillinen halua selviytyä elämästä tiedon avulla, mutta kun tieto ei ole tutkittua, hyväksi havaittua ja parasta mahdollista, se johtaa usein vääriin johtopäätöksiin. Tiedon oikea luonne on tärkeä ja siitä on olemassa monta hyvää esimerkkiä, kuten Kungfutsella.
Hänen mielestään tieto ei ollut täydellistä, ja siksi oli tärkeä pitää kiinni oikeasta tiedosta ja epäillä epävarmaa tietoa: "Sen myöntäminen, ettei tiedä jotain, antaa tilaa kehitykselle, toisin sanoen paremman ja kattavamman tiedon muodostamiselle. Jos ihminen on vakuuttunut tietävänsä jostain varmasti, hän ei ole kiinnostunut todisteista tätä käsitystä vastaan." Tietoa olemassa monenlaista ja yksi ymmärtää tiedolla yhtä, toinen toista, ja sitten on tieteellisesti tutkittu tieto (vastaan harhakäsitykset).
Se mitä tiedetään, miten tiedetään ja mitä ylipäänsä voidaan tietää, on vanha kysymys. Ehkä osuvin määritelmä tiedosta on Platonilla, jonka mukaan ainoa todellinen tieto oli saavutettavissa vain mietiskelyllä: "Jos järki ja totuudenmukainen käsitys ovat kaksi eri asiaa, niin totisesti näillä ideoilla on itsenäinen olemassaolo, joka ei ole havaittavissa aistein, vaan ajattelemalla. Meidän on kuitenkin pakko pitää niitä kahtena erillisenä olemisena." Platon loi pohjan älylliselle ja kysenalaistavalle keskustelulle.
Sillä toisen synnytti hänen mukaansa meissä opetus, toisen vakuuttelu, toista johtaa todenmukainen päättely, toinen on irrationaalinen, toiseen ei pelkkä vakuuttelu vaikuta, toinen on vakuutteluin muutettavissa, ja tähän viimeksi mainittuun meidän on myönnettävä kaikkien ihmisten kykenevän, mutta järki on suotu vain jumalille sekä vain harhoille ihmisille. Näiden maailmojen väliin mahtuvat ne uskomukset, joista tämä paksu ja tietorikas kirja kertoo ja on lajissaan erityisen hieno ja tarpeellinen.