Älyllisen itsepuolustuksen pikakurssi ja Chaplinin humanismi

Millaisia ovat mm. ahneuden haalistunut varjo, älyllisen itsepuolustuksen pikakurssi tai maailma aatteiden ja kuvitelmien takana, Chaplinin humanismi, Päivi Räsäsen Akilleen kantapää, tai mihin Yhdysvallat on menossa, entä Majakovski historian jäljessä, tai sympaattinen ajopuuteoria Pyhtäältä, tai Unam sanctam-bullan merkitys historian läksynä asian jo unohtaneille nykysukupolville ja kertomus valeuutiskeisarista sekä Norjan mitalirohmut ja Donnerin fernandopessoalaisuus? Näistä asioista kirjoittavat kolmannessa yhteisessä kirjassaan professori Timo Airaksisen johtaman suomalaiset arvot kriisissä kirja -ja tutkimusprojektiin kuuluvan uudenlaisen filosofis-kulttuurisen verkkolehti digivallila.comin päätoimittajat, kulttuuritoimittaja, kriitikko ja esseisti Harald Olausen sekä Vapaa-ajattelijoiden liiton lehden toimitussihteeri, tohtorikoulutettava ja kriitikko Eero K.V. Suorsa uutuuskirjassaan "Kauneuden kirous ja Liian paljon nuorena sekä muita filosofisia kulttuuriesseitä". Yleisinhimillisiin arvo - ja merkityskysymyksiin kytkeytyessään hyvä taide ja kritiikki lähestyy etiikkaa. Ehkä myös ripaus mystiikkaa tarvitaan, ettei ihminen muuttuisi ennalta arvattavaksi koneeksi, jos ihminen tietäisi itsestään kaiken niin kuin pahimmissa uhkakuvissa on esitetty tieteen voittokulun loppupäässä. Siksi taidetta ja kritiikkiä ehkä tarvitaan. Vai tarvitaanko? Kysymyksen pitäisi ehkä kuulua: kuka tarvitsee ja miksi? Sanalla kritiikki on toisinaan huono kaiku; lukijoille haluttaisiin mieluummin tarjota helppoja, miellyttäviä ja iloisia lukukokemuksia, joissa kritiikin kohdetta kehutaan. Tai tätä lukijoiden oletetaan haluavan. Ihan toista maata ovat iloiset sarvilaiset (SARV- Suomen Arvostelijain liitto r.y.) Olausen ja Suorsa ajattelussaan ja kirjoituksissaan digivallila.comissa, jossa suositut kirjoitukset on julkaistu vuoden 2021 aikana. Suosio on yllättänyt tekijät. Lukijoita jutuilla on keskimäärin 1500- 2500. Professori Airaksisen jutuilla 4000-6000 lukijaa.