Valitsemmeko kahdesta erilaisesta homosta presidentin?

Teksti Harald Olausen

"Sauli Haahtela sanoo arvostavansa suuresti aikuisena syntynyttä ystävyyttään Alexin kanssa. Puhumme elämästä, perheestä, ystävistä, treeneistä. Tunnemme perinpohjin toisemme, meillä ei ole suodatinta mistä puhumme. Politiikkaa puhumme kovin vähän.Saulin ja Alexin ystävyydestä on tullut myös Haahtelan ja Stubbin perheiden ystävyyttä." Alexin bestis Ylen Areena.

Stubbin kirjan Hymyile, olet EU:ssa – europarlamentaarikon päiväkirja (WSOY 2005) alussa luku Tammikuu –kaapista ulos vihjaa Stubbin suvaitsevaisuudesta muutakin kuin vain sanoja; hän europalainen hedonisti, joka ei epäile nähdä itsessään kaksi vapautta olla. Mutta ei hän julkihomoksi ehdoin tahdoin itseään nimeä. Stubb käyttää ruotsinkielisenä sanaa tulla ulos kaapista ulos kuvaamaan myös muiden ehdokkaiden ilmoituksesta lähteä mukaan EU-vaaleihin. Mutta oliko virhe sittenkään tahallinen tänään kysytään. Ei vaikuta siltä.

Homous on ollut suuri helpotus kokoomuksen liberaalille kaupunkisiivelle (lähinnä pks-seutu) kulttuurisella imagolla ja liberaalilla bopo (boheemi porvari)-statuksella lisättynä aikana, jolloin citykokoomuslaisuus kääriytyi sateenkaaren väreihin, ja pinkkeihin kauluspaitoihin pukeutuneita pulleita kokoomushomoja alkoi tulla kaapista ulos Teknillisestä korkeakoulusta ja Kauppiksesta sylissä kannettavine puudeleineen maailmanhengen ja suvaitsevaisuuden hymypojan, Alexander Stubbin eteenpäin innoittamana. Oliko Stubb itse homo?

Onko sillä edes väliä mitä hän on? Tässä tapauksessa on, koska vaalit ratkaisevat ne liikkuvat äänestäjät, jotka äänestävät Haaviston homoutta vastaan luullen Stubbia heteroksi. Jos Stubbin kaapista paljastuu myöhemmän jotain, mikä todistaa hänen valehdelleen sukupuolisen suuntauksensa, on se samanlainen petos kuin mitä kokoomus on harrastanut viime aikoina Työväen presidentti-kampanjastaan lähtien alkaen 13-vuotta sitten, kun Niinistö valittiin ensimmäiselle kaudelleen. Politiikassa pitäisi olla jotain tottakin.

Moni Ylen Areenasta Tuomas Hyytisen juttua presidenttiehdokkaiden bestiksistä lukenut yllättyi jutun saamasta pehmeästä tunnustuksellisuudesta, jossa tunnuttiin kiertävän kohteliasuussyistä, kuin kissa kuumaa puuroa kysymystä Alexander Stubbin mahdollisesta homoystävästä ja homoudesta sen verran rivien välistä vilauttamalla, että moni hoksaava lukija kysyi itseltään: olemme sittenkin valitsemassa kahdesta erilaisesta homosta seuraavan presidentin? Mutta se ei tarkoita, että se olisi huonoa.

Juttu on kuitenkin sen verran vihjaavan imelän kohtelias, että se herättää lukijan miettimään sittenkin, millainen muunlainen ystävyys todellisuudessa jutussa kerrotulla urheilevalla hammaslääkärillä ja urheilevalla politiikolla mahtaa olla silloin, kun kameran valot ovat sammuneen ja saunan pukuhuoneessa vaatteet riisuttu? Jutussa kerrotaan hellästi, miten Stubbin "ystävän", Sauli Haahtelan mieleen on erityisesti jäänyt Alexin vierailu, kun Haahtela oli ajanut rajun pyöräkolarin ennen juhannusta 2021.

Jutun mukaan Alex ajoi juhannusaattona 100 kilometriä Haahtelan mökille katsomaan ystäväänsä, joka oli kotiutunut sairaalasta; "Hän tuli katsomaan, onko jätkä kunnossa. Antoi lempikarkkeja ja jatkoi matkaa." Tarina voisi ihan hyvin olla myös Pekka Haaviston nuoruuden iskureissuista silloiseen Leningradiin hurjina 1980-luvun mullistusten ja avoimemman homokulttuurin vuosina, jolloin myös Pietarin HLBTQ-skene räjähdysmäisesti kasvoi (onhan Pietari Venäjän homoelämän keskus edelleenkin) ja Haavisto viihtyi hyvin näissä bileissä.

Koko Saulin haastattelusta paistaa läpi tietynlainen suhdeimelyys ja erottinen kaipaus. Miehet viihtyvät hyvin toistensa seurassa vapaa-ajalla, soittelevat toisilleen viikottain ja ihailevat toisiaan kuin tarunhohtoisina sankareina, ihan kuten Platonin Faidroksen pidoissakin, missä Faidros puhui siitä, miten rumaa piti välttää rakkaudessa, ja pyrkiä kohti kauneutta (kauneus olivat nuoret jäntevät ja kiimaiset pojat). Hänen mukaansa ilman sitä ei valtio enempää kuin yksityinenkään ihminen kykene suorittamaan mitään suurta eikä hyvää. 

Hän sanoi Jumalan puhaltavan rohkeutta tiettyihin (homo)sankareihin, ihan samalla tavalla kuin Eros teki aina myös niille mieheille, jotka osasivat rakastaa. Atleettinen Alex on kuin Akhilleus ja poikamaisen söpö Sauli kuin Patrokloo. Faidros puhui kauniisti ja vuolaasti Akhilleuksesta, joka kuoli rakastettunsa puolesta, ja väitti että Aiskhylos puhui pötyä väittäessään Akhilleusta Patrokloon rakastajaksi. Faidronin mielestä Akhilleus oli kauniimpi kuin Patroklos, ja kauniimpi kuin kukaan muista sankareista. ja Akhilleus on monen miehen idoli.

Pitää muistaa, että homorakkaus ei aina tarvitse täyttymystään. Se voi ilmetä pelkkänä homososiaalisuutena. Antiikin Kreikassa se myös siirsi vuoria, kun Arostogeitonin rakkaus ja Harmodiouksen luja kiintymys tekivät lopun tyrannivallasta. Miksi sitten Stubb ei ole halunnut puhua seksuaalisuudetaan avoimemmin? Syynä on edelleenkin vanhoillisen kokoomuksen nurja suhtautuminen homoihin. Alexander Stubbia on kuitenkin pidetty suvaitsevaisena liberaalina, joka on vapaamielinen myös seksin suhteen laajemminkin.

Hänen seksuaalisesta suuntautumisestaan on huhuttu kulissien takana siitä lähtien kun hänestä tuli EU-vaalien myötä meppi 90-luvulla. Alexilla kerrotiin olevan salaisuutensa, jota hän ei koskaan tulisi paljastamaan tai myöntämään julkisesti. On vaikea sanoa mistä nämä ovat saaneet alkunsa, mutta toimittajat niistä keskenään puhuvat ja niitä levittävät. Ne kuuluvat samaan hurjien legendojen sarjaan, kuin Tarja Halosen lesbous ja Kalevi Sorsan homosuhde henkivartijaansa, jolla kuulemma KGB kiristi Sorsaa.

Huhut saivat lisäpontta, kun Stubb eu-meppiaikanaan toimi aktiivisesti ja näkyvällä tavalla Brysselissä EU-parlamentin HLBTQ-asioita ajaneessa ryhmässä, tapasi monia johtavia eurooppalaisia homoja, ja oli aloitteelinen laajentaessaan myös henkilökohtaista tuttavapiiriään homompaan suuntaan. Silloin heräsivät epäilyt Stubbin omasta homoudesta. Hänen on kerrottu viihtyvän parhaiten lihaksikkaitten nuorten miesten parissa tositoimissa urheilukentillä, ja sen jälkeen rentoutumassa saunassa. 

Stubb pitää miehisiä arvoja ja harrastuksia kunniassa – ehkä vähän liiankin – ja korostaa – ehkä vähän liiankin – omaa miehisyyttään. Jos ihan tarkalla silmällä analysoi Stubbin olemusta ja puhetapaa, huomaa sen, ettei hän ole perinteisellä tavalla jäykkä machomies, vaan pehmeän joustava ja feminiinisen herkkä. Voi olla, että maailmanmies Stubbin seksuaalinen suuntautuminen on yhtä levää ja huoletonta kuin hänen puheensakin. Tänään sen ei kuitenkaan pitäisi olla este enää mihinkään.

Oululainen Jukka Takalohan lauloi aikoinaan, että jokainen on meistä vähän homo! Onko Stubb sitten homo, on kysymys, johon ei kannata edes hakea vastausta, sillä seksuaalinen identiteetti on sosiaalinen konstruktio kaikilla ihmisillä, ja yhtä riippuvainen niin monesta muuttuvasta ja sekavasta tekijästä, ettei ole edes relevanttia alkaa pohtia kysymystä sen tarkemmin.

Sitä paitsi ihminen on pohjimmiltaan enemminkin bi-seksuaali, kuin vain pelkästään homo tai hetero. Tätä taustaa vasten ei olisi lainkaan outoa, että Stubb olisi myös homo, erilainen homo toki, kuin avoin homo Pekka Haavisto, mutta jonkinlainen homo bi-selustan suojista katsottuna. Näin olisimme valitsemassa Suomen seuraavaksi presidentiksi kahta erilaista homoa. Ajatella!

Toinen olisi nuorista pojista pitävä namusetäehdokas (ei voisi viedä vierailulle nuorten poikien kesäleirille), ja toinen urheilua- ja bi-seksuaalisuutta kilpenään käyttävä piilohomo (joka kiihottuu liikaa ja menee sekaisin jääkiekko-ottelussa), jonka korostetun miehisyyden alta paljastuvat naismaiset maneerit, tunteily, hössöttäminen kanaemomaisesti sekä aidon muskelimiehen ihailu.

Vaikka politiikka perustuu huijaukseen, äänestäjillä pitäisi olla oikeus rehellisiin vastauksiin. Jos Stubb voittaa heteroargumentilla ja onkin jotain muuta, kuten hän tuppaa hieman kaikessa olemaan, on kyseessä äänestäjien huijaaminen, mikä ei Stubbille ja kokoomukselle ole mikään moraalinen este, vaan vallitseva normi nykypäivänä kun huijaaminen on jatkuvasti lisääntynyt.

Jos asia olisi näin ja se paljastuisi julkisuudessa, mitä en yhtään ihmettelisi, vaalien jälkeen huolimatta korkeasta asemastaan kansakunnan kaapin päällä, Stubbista tulisi medioissa vapaata riistaa, sillä tämä petos olisi lajissaan törkeä; pitää muistaa että esimerkiksi islamitaustaiset homofoobikot, joiden äänet saattavat ratkaista vaalit, äänestävät Haaviston homoutta vastaan.