Veren tahrimat israelilaiskädet maksattavat lapsillaan kostonkierteenä tihutyönsä...

Teksti Harald Olausen

"Emme voi aina olla loogisia ja kilttejä. Joskus on kyse pelkästä kostosta."

-Stephen Kingin romaanin Big Driver (2014) elokuvaversion ompeluseuran vetäjää näytellyt Olympia Dukas

Sveitsiläisen psykologisen jännityksen mestarin, Friedrich Dürrenmattin (1921-1990) ensimmäisessä komediassa Länsi-Rooman viimeisestä keisarista, Romulus Suuri (1957), muistutetaan kansan aina haluavan sankaruutta. Mutta myös siitä, että isänmaata on rakastettava vähemmän kuin ihmistä: "Valtio kutsuu aina itseään isänmaaksi hankkiutuessaan murhaamaan ihmisiä...Karista isänmaan tomut jaloistasi, jos siitä on tullut teloituspaikka ja murhaajien hauta, sillä rakkautesi siihen on voimaton."

Koko maailma pidättää henkeään kauhuissaan odottaessaan Israelin äärioikeistolaisen hallituksen uhkaamaa massiivista kostoiskua palestiinalaisalueille. Juuri tätä hetkeä he ovat jo pitkään odottaneetkin. Kovaotteinen äärioikeisto tarvitsee Israelissa verta käsiinsä näyttääkseen kannattajilleen oman (turmiollisen) konfrontaatio-politiikkansa ja itsensä tarpeellisuuden. Ongelma on kuitenkin murhaamisten kova hinta, sillä näin he maksattavat kalliisti tihutyönsä lapsillaan jatkuvana verisenä kostonkierteenä.

Lähi-idän konflikti ei ota sitten niin millään lientyäkseen. Ja ei ole koskaan edennyt käytännön politiikan tasolla lähelle ratkeamista monista yrityksistä huolimatta. Päinvastoin se on leimahtanut taas samaan isoon roihuun, kuin 60-luvulla. Israelissa on menty jo vuosikymmeniä äärimmäisyydestä toiseen. Usein puheissa kuulee sanottavan "maailman olevan hullu ja menevän koko ajan vain hullummaksi". Julma jumalan maailma on Israelissa koko ajan ollut hullu. Se ei siitä mihinkään muutu ja parane, vaikka niin itsellemme uskottelemme. Se, mikä muuttuu, ovat tämän hulluuden eri asteet ja näkyvät vaikutukset ympäristölleen.

Israel on ajautunut vallanhimoisen ja korruptoituneen pääministerinsä, Benjamin Netanjahun, johdolla poliittiseen umpikujaan, mikä on myös tyyppiesimerkki siitä, mihin sokea raiva ja inhimillisen ymmärryksen puute voi pahimmillaan johtaa. Netanjahun on pysyttävä vallassa hinnalla millä hyvänsä, ettei joudu vankilaan. Hintana on viattomien palestiinalaisten veri, joka valuu seuraavien viikkojen aikana maassa, koska Israelin verenhimoinen uskonnollinen äärioikeisto tarvitsee uuden, vuoden 1967, sodan muistutukseksi ympärillään oleville arabimaille, ettei ole häviämässä vihakartalta antamalla periksi tai lepsuilemalla.

Kummallista on se, että arabimaailma on tänään voimaakkampi ja valmiimpi (sekä kyvykkäämpi) tuhoamaan Israelin moneen kertaan pelkillä ohjuksillaan, jos niin haluaisi. Ja varmasti haluaisikin, ellei olisi niin hajanainen, ja arabimaailman häirikkö, Iran olisi sotkenut kauhun tasapainoa taustalla. Kummallista on myös se, ettei Israelin politiikan ja olemassaolon takuumiehenä aina oleva Yhdysvallat ole tehnyt mitään rauhoittaakseen tilannetta. Yhdysvallat ovat olleet vähintäänkin "hyvin informoituja" tilanteen vakavuudesta ja siitä, ettei Netanjehu "muka uskonut varottavia tiedustelutieteoja"vain  siksi, että sai tekosyyn kostosotaan.

Yhdysvalloille on tärkeä myydä markkinahintaan uusinta sotateknolgiaa Israelille. Samaan aikaan elokuvateattereihin on tullut elokuva Golda (2023), Israelin entisestä naispääministeri Golda Meiristä. Meir oli maansa puolesta taisteleva terroristi uransa alussa juutalaisvaltiota perustettaessa, mutta myös sosiaalisen omatunnon ja järjen omannut vasemmistopoliitikko, jolle oli tullut tutuksi sissitaistelussa Jehuda Amihadin runot; Neljä kuvaa sodasta, Haluan kuolla vuoteessani, Pommin läpimitta, Vaarallinen maa ja Ei saa näyttää heikkouttaan. Konflikti kiteytyy lähes kuudenkymmenen vuoden päähän Länsirannikon miehittämiseen.

Toisin kuin tuolloin, varsinaista ja virallista sotaa ei nyt käydä. Kyseessä ovat äärioikeistolaisten uskonnollisten johtajiensa sokeuttamat rikolliset murhajoukojen tekemät kostoiskut. Juuri he tekevät tappavia terroristi-iskuja siirtokuntien palestiinalaisasutuksiin, tarkoituksenaan pelotella arabit tiehensä. Kyse on puhtaasta kostosta, joka vain jatkuu ja jatkuu, saaden uusia verisempiä sekä kamalampia muotoja. Sen tekijät ovat Israelin äärioikeiston johtajia, joiden tuen varassa oikeistohallitus täpärästi seisoo. Hinnan siitä tulevaisuudessa maksavat kaikki maailman juutalaiset, ja Israelin valtio, jolla on jo tukalat paikat.

"Italialainen sanalasku sanoo: Kosto on ruokalaji, jota makutietietoiset nauttivat mieluiten kylmänä."

-Elokuvasta Kruununpäitä ja hyviä sydämiä (1949).