Puoluesihteerin ”naiivi manifesti” ei lupaa hyvää vihreiden kannatukselle!

Teksti Harald Olausen

"Tanssilattia on poliittinen kenttä. Järjestetään lisää Vihreitä bileitä, puhutaan politiikkaa ja politiikan vierestä, tavataan uusia kivoja tyyppejä, tanssitaan yhdessä, tutustutaan ja ystävystytään. Vihreät bileet voi olla myös kirjallisuuspiiri, kokkausilta, sober curious -klubi, stand-upia tai yritysvierailu. Rakennetaan yhteisöä ja yhteyttä, silloin on helpompi olla myös eri mieltä silloin kun on tarve. Vihreä biletila on turvallisempi, esteetön ja kaikille kiva. Tehdään toimintaa niin ekstrovertimmille kuin introvertimmille vihreille. Palautetaan (kuivan maan) puolueristeilyt ja niiden vapaat paneelikeskustelut Vihreään bilevalikoimaan."

-uusi vihreiden puoluesihteeri Anna Moring naiivin vihreässä "puoluesihteeriohjelmassaan"

En tiedä huomasiko kukaan muu sen huvittavan seikan, että uusi vihreiden puheenjohtaja ja puoluesihteeri, molemmat vihreitä, vaikkakin hieman erisävyisiä naisia, puhuvat täysin eri asioista tarkoittaen niillä myös eri asioita. Kun Virta puhuu aidasta, Moring puhuu aidanseipäästä. Ja kun Virta on avoin ovia ja ikkunoita nykyhetkeen avaava, Moring on vanhakantainen ja niitä taas puheillaan sulkeva. Kiinnostavaa tämä on siksi, että muuttumaan pyrkivä puolue valitsi puoluesihteerikseen vanhaan tuijottavan totisen torvensoittajan, mikä ei lupaa hyvää, ei niin puolueelle, kuin sen kanntuksellekaan, sillä Moring johtaa puoluekoneistoa.

Se Vihreät, johon juuri valittu vihreiden uusi puoluesihteeri Anna Moring liittyi vuonna 2009, oli hänen mielestään edelläkävijäpuolue. Anna on siis nostalgikko, joka muistelee mennyttä hyvää. Hän liittyi puolueeseen koska halusi valtaa ja saada äänensä kuuluville isojen rouvien pöydissä: "Koska vihreät olivat tinkimättömästi homojen puolella" (mitä hän tällä tarkoittaakaan? En ole kuullut asian olevan näin. Vihreät ovat olleet sateenkaari-ihmisten asialla, mikä on hieman eri asia). Hänen kaverinsakin, ilmeisesti muutkin lesbot liittyivät, koska vihreät olivat kaiken muunkin hyvän, kuin "homojen" puolella.

Anna oli syystäkin heti alussa feministilesbona innoissaan. Vihreissä jyrää kovalla vauhdilla ehdoton naisvalta, eikä turvallisia tiloja tarvitse perustaa kun kokouksissa on naisia osallistujista joskus jopa kaikki. Mekot vain kahisivat äänekkäästi, kun ruskeat ja vihreät tytöt päättivät panna miehisen maailman kuriin ja poistaa siitä johtuvan pahuuden koko maailmasta Annan blogin tapaan innostuneena. Vihreillä oli valtaa tehdä se, niin ainakin silloin Anna uskoi, olihan se lähes täydellisesti (90 prosenttia) naisten ja feministien sekä ärhäköiden lesbojen puolue, matkalla kohti miehisen vallan kammareita muuttamaan maailmaa piirun verran vihreän lesbofeminismin suuntaan:

"Vihreät on aina ollut kolme askelta muita edellä. Olemme vaatineet enemmän ilmastotoimia, edellyttäneet parempaa luonnonsuojelua, vaatineet oikeuksia vähemmistöille, joista muut ovat vasta hädin tuskin kuulleet. Olemme kulkeneet rohkeasti suunnannäyttäjinä ja menneet Che Guevaran linjoilla: "Let us be realists, let us insist on the impossible."

-vihreiden uusi "naiivi" puoluesihteeri Anna Moring blogissaan

Mistä kaikki alkoi ja miksi hän päätti antaa kykynsä ja unelmansa vihreiden palvelukseen? Tammikuussa 2023 hän seisoi laivalla järkyttyneenä kuuntelemassa Kokoomuksen puolueristeilyn avauspuheenvuoroa, jossa Petteri Orpo julisti, että on Kokoomuksen ansiota, että Suomeen rakennetaan näin paljon tuulivoimaa. Se onkin ihan totta, mutta sitä ei Anna halua tunnustaa, sillä häntä harmittaa. Anna voi pahoin ja mietti vain vaalitaktisesti, oliko kokoomus varastamassa ovelasti vihreiden leikkikalua? Hän meinasi omien sanojensa mukaan pudottaa kädestään juomansa tätä kuunnellessaan:

"Kokoomuksen?!! Entä pitkän linjan Vihreä vääntö tuulivoiman puolesta, kaikilla mahdollisilla ja mahdottomilla politiikan saroilla? Entä Ultra Bra: "Eikä vieläkään tuulivoimaa!" Samaan aikaan toisaalla Vasemmistoliitto on parkkeerannut poliittisen bussinsa meidän tontillemme ja puhuu järjestelmällisesti ja uskottavasti reilusta vihreästä siirtymästä ja itsestään punavihreänä puolueena."

Anna ymmärsi puolueen kaipaavan häntä todenteolla, sillä vihreät olivat menettämässä otteensa politiikkaan Ohisalon kauden jälkeen kokoomukselle. Myös ilmasto- ja luontopoliittisilla kannoilla mitattuna kokoomus oli Moringin mukaan täsmälleen samassa lammikossa vihreiden kanssa. Ja vielä Demarit? He nostivat kannatustaan olemalla monille vihreille äänestäjille uskottavampi vihreä vaihtoehto kuin Vihreät – eivät niinkään politiikaltaan kuin hallituspoliittiselta painoarvoltaan, Moring kirjoittaa:

"Me olemme menettäneet edelläkävijän roolimme ja omistajuutemme keskeisiin poliittisiin teemoihimme. Olemme jähmettyneet paikoillemme, käpertyneet kyyryyn ja pystyttäneet korkean muurin kuvitellun poliittisen ytimemme ympärille. Emme uskalla olla oikealla, vasemmalla emmekä etenkään edellä. Tähän lamaannukseen on onneksi olemassa lääke. Se on nimeltään rohkea liike, ja tämä on sen manifesti."

Eläköön tämä suuri ero järjen ja kuvitelmien välillä. Kun vihreillä on politiikantekemisessä näinkin korkealla näinkin vähäisillä eväillä varustettu huuhaaälykkö, on varmaa ainakin se, ettei mitään sellaista uudistumista ja uuteen kurottumista tule tapahtumaan, minkä takia vaihdettiin kosmeettisesti puheenjohtaja uuteen. Tänään vihreiden puoluekokouksessa Seinäjoella silmään ei pistänyt uuden puheenjohtajan olemus ja linjattomaksi paljastunut linjapuhe vaan uusi puoluesihteeri Anna Moring.

Puoluesihteeri on ihan toista maata. Omien sanojensa mukaan iloista yhdenvertaisuus- ja tasa-arvokonsulttiyritystä yhdessä ystävänsä Maryan Abdulkarimin (se ruskeiden naisten äänitorvi, joka haukkui syksyllä aamutelevisiossa maan rakoon professori Esko Valtaojan ja nauroi vielä päälle) kanssa hän ajattelee miehistä ja miehisestä vallasta vain pahaa. Hänen johdollaan on vaikea kuvitella vihreiden tosissaan edes yrittävän kalastaa pahoiksi luokittelemiaan maakuntien miesäänestäjiä.

Moringin"naivi manifesti" kuvaa hyvin sekä sitä, miten pihalla vihreät ovat arjen todellisuudesta, että myös millainen vihatodellisuus vihreissä naisissa pilkahtaa mieskosiskelun takaa. Miehiä halutaan mukaan toimintaan ja äänetäsmään mutta millä ehdoin? Ei onnistu uuden puoluesihteerin johdolla, sillä Anna Moring on puheineen kaikkea sitä muuta, mistä Sofia Virta yrittää puolueensa ravistella hereille ja päästä "imagohaittana" eroon. En tiedä havaitsiko kukaan muu tämän ristiriidan:

"Jokainen Vihreä piiri ja järjestö toimivat omanlaisellaan kentällä. Rohkaistaan piirejä tekemään oman alueensa näköistä Vihreää politiikkaa. Sen, mikä toimii Helsingissä, ei tarvitse toimia Joensuussa tai Vehmersalmella. Kun koko puolueella menee hyvin, kaikki voittavat, niin kaupungissa kuin maaseudulla. Tiivistetään yhteistyötä ja laitetaan niukkenevat resurssit parhaaseen mahdolliseen käyttöön. Käytetään aikaa kunkin alueen erityispiirteiden analyysiin. Varmistetaan, että kukaan ei jää yksin puurtamaan omaa leiviskäänsä. Seisotaan omien takana ja tukena, vaikkei aina oltaisi samaa mieltä."

-uusi vihreiden puoluesihteeri Anna Moring naiivin vihreässä "puoluesihteeriohjelmassaan"

Moringin "naiivi manifesti" kertoo myös omaa kieltään lapsenuskosta hokkupokkustemppuna tai sellaisen yrityksenä. Vihreät kärsivät rökäletappion osin juuri siksi, että julistivat omaa ehdotonta suvaitsevaisuuttaan suvaitsemattomasti taistelussa julkisesta tilasta ja mediahegemoniasta antamatta muille tilaa hengittää vapaasti.

Ihmisiä alkoi kyllästyttää jatkuva oikeassa olemisen ja erinomaisuuden tarve, mikä näillä 10 aineenkirjoittajatytöillä oli, ja on yhä edelleenkin. Ohisalon sanoma ei enää kiinnostanut sen jälkeen, kun Ohisalon omahyväiseen tyyliin ja ylimieliseen tapaan esittää ainoaa oikeassa olevaa oli laajasti kyllästytty muuallakin kuin vain pääkaupunkiseudulla. Kyseessä on politiikassa usein unohdettu mikrovaikuttamisen monimutkainen ja vaikea yhtälö, missä kaikki vaikuttaa yllättävällä tavalla kaikkeen muuhun:

"Vaaleissa kentällä kohdataan monenlaisia kysymyksiä, mutta usein tietyt teemat toistuvat. Kootaan nopeita ja jämäköitä vastauksia usein toistuviin kysymyksiin vaalityötä vahvistamaan. Tuotetaan talouspoliittiset talking pointit. Kuunnellaan kentällä käytyjen keskustelujen viestejä herkällä korvalla ja reagoidaan nouseviin signaaleihin ajoissa. Jokaisessa puolueessa on omat ikuisuuskysymyksensä ja jakolinjansa, niin myös Vihreissä. Puretaan puolueen sisäisiä jännitteitä ja ollaan osa samaa liikettä, vaikka ollaan välillä eri mieltä."

-uusi vihreiden puoluesihteeri Anna Moring naiivin vihreässä "puoluesihteeriohjelmassaan"

Uusi puheenjohtaja Sofia Virta yrittää väen väkisin kääntää vihreiden vaurioituneen kelkan toisen suuntaan, ja haluaa ennen kaikkea vaihtaa äänestäjänsä, mikä jo sinällään kuulostaa huvittavalta. Miehistä vihreissä on huutava puute: On vaikea uskoa miesten kokevan yhtäkkiä vihreän herätyksen vain sillä, että kansan keskuudessa ehkä yksi inhotuimmista puolueista vaihtaa puheenjohtajansa samalla kun puoluesihteeriksi valitaan kovan linjan telaketjufeministi.

Kyllä on lapsellista ajattelua. sallitaan puhuminen mutta ei puhuta juurikaan sisällöistä, koska se paljastaisi, ettei niistä saa puhua. Kuka hullu menee näin yksinkertaiseen ansaan edes maaseudulla? Pelkät puheet, hyvät aikeet ja ohjelmat eivät riitä muutokseen, sen näkee hyvin uudesta Moringin esittämästä "naivista manifestista", joka ei lupaa hyvää vihreälle tosikkomaiselle ja yksipuoliselle feministipolitiikalle, jolle maakunnissa hymyillään erityisesti etsintäkuulutettujen miesäänestäjien keskuudessa:

"Maailmaa ei muuteta yksin. Jaetaan ja kompataan toistemme hyviä ideoita ja uusia avauksia, sillä yhdessä olemme enemmän. Kentältä kuuluu viestiä väsymyksestä vihapuheeseen ja henkilöön meneviin hyökkäyksiin. Luodaan puolueelle mekanismi sosiaalisessa mediassa tai vaalikentillä kohdatun häirinnän ja vihapuheen raportoimiseksi ja opetellaan pyytämään toisiamme apuun. Huolehditaan omille turvallisia ja hyviä keskustelukanavia. Rakennetaan vihreää vertaismentorointia yhdistämään tuoreita ja kokeneita vaikuttajia, tuomaan jatkuvuutta ja syventämään näkökulmia."

-uusi vihreiden puoluesihteeri Anna Moring naiivin vihreässä "puoluesihteeriohjelmassaan"

Moring puhuu politiikan puhumisesta vaikka ei anna muille kuin omanlaisilleen oikeutuksen olla oikeassa ja tehdä sitä. Hän käyttää ovelasti eufenismina rohkeus-sanaa; rohkeutta on hänestä uskoa siihen, että olemme kaikki lopulta samalla puolella ja meitä yhdistävät tekijät ovat vahvempia kuin erottavat. Minusta se kuulostaa liian tutulta suvaitsemattomuuydelta, johon juuri vihreät ovat ylimielisessä erinomaisuudessaan syyllistyneet ja mikä on heidän vaalitappionsakin syyt. Mutta Annasta vihreiden vahvuus on juuri tätä, että samanlaisen politiikan puhuminen innostaa heitä:

"Yhteiset arvomme yhdistävät meitä ja yhteinen tekeminen tekee ihmeitä poliittiselle itsetunnollemme. Yhdessä olemme se puolue, joka uskaltaa sanoa, että näin asioiden pitäisi olla, vaikka se ei juuri sillä hetkellä olisi edes poliittisella mahdollisuuskartalla."

-uusi vihreiden puoluesihteeri Anna Moring naiivin vihreässä "puoluesihteeriohjelmassaan"