Vuosaari-kuvakirja valmistui, seuraavaksi Jyväskylä, Hyvinkää, Hamina ja Imatra vuonna 2023

Teksti Harald Olausen

Tätä pitäisi oikeasti juhlia. Vuosaari-kuvakirja valmistui yöllä ja on lajissaan 15. mustavalkokuvakirjani suomalaisten kaupunkien ankeutta ja tylsyyttä kuvaavassa CITY BOOK SERIEssä, jossa on aikaisemmin ilmestynyt kuvakirjat mm. Helsingistä, Turusta, Vaasasta, Kokkolasta, Raahesta, Kotkasta, KOUVOLASTA (lempikaupunkini ihan totta, kukaan ei usko, mutta se on tylsyydessään ja tavallisuudessaan sekä pikkukaupunkilaisuudessaan viehättävä, koska se ei ole oikein mitään eikä se voi siksi ylpeillä oikein mistään. Olen kotoisin Kymenlaaksosta, ja puhun äidinkielenäni kymenmurretta ja rakastan tämän "välimaan" maagista realismia sekä reippaasti toisenlaisten (kerronta)todellisuuksien antia ja näiltä mannuilta alkavaa miemie-maata, missä tarinan keinoin kaikki on mahdollista, ja (ehkä?) kivaakin tiettyyn pisteeseen saakka, Kotkasta (synnyinkaupungistani ja kotkannorjalaisen sukuni kaupungista, ei minun - en voi sietää kaupunkia ja sen masentavan tunkkaista ilmapiiriä; pienenä minulla oli kaksi toivetta, päästä töihin British Museumiin ja Eremitaasiin, ja samalla LOPULLISESTI pois Kotkasta), Lahdesta, Riihimäeltä, Hämeenlinnasta, Iisalmesta, Kuopiosta sekä lisäksi ulkomaanelävien Uumajasta, Tukholmasta ja Tallinnasta. Pietarikin oli hilkulla päästä sarjaan. Sain S.T.Petersburgin kuvaamiseksi jopa stipednin. Tänä syksynä homma piti hoitaa mutta Putin päätti sitten tunnetuin seurauksin toisin.

Seuraavaksi sarjassa ilmestyvät vuonna 2023 kuvakirjat Jyväskylästä, Hyvinkäältä, Haminasta ja Imatralta. Idean näihin kirjoihin sain siitä, kun vuonna 2007 muutin Norjan Osloon tätini luokse tekemään juttuja suomalaismedioille Norjasta ja norjalaisuudesta. Kun palasin 2008-2010 Suomeen (osittain, sillä tein aina välillä pitkiä matkoja vuonomaassa ja juttuja sieltä suomalaismedioille), ostin kuntosalikortin, polkupyörän, täysraitistuin (se oli helppo kun olin ollut aikaisemminkin esim. Lontoossa 1991 asuessani täysraitis alunperin taloudellisista syistä). Tein lehtijuttuja päivisin, luin TAMMEN KELTAISEN KIRJASTON kirjoja, katselin elokuvia ja kirjoitin niistä. Minulle jäi valtavasti luppoikaa enkä oikein tiennyt miten sen olisin käyttänyt parhaiten hyväksi, kun en enää istunut iltojanani kapakoissa kuuntelemassa humalaisten hörinöitä. Niin palasin lapsuuteni harrastuksen, valokuvaamiseen pariin (jo alle 10-vuotiaana kuvasin laatikkokamerallani ympäristöäni mm. jännittäviä rahtilaivareissuja kesäisin Välimerellä ja Afrikassa).