Yhdestä nakkikojusta aloittaneen yrittäjän suurpiirteisyys
Teksti Harald Olausen

Viime aikoina on kohuttu Hesburgerin
työntekijöiden huonosta kohtelusta, jolle firman perustaja ja hallituksen
puheenjohtaja, turkulainen Heikki Salmela naureskeli aikansa, kunnes
kassavirrat kääntyivät muutamassa päivässä huolestuttavasta alaspäin ja asialle
oli tehtävä jotain.
Se oli jo kuitenkin myöhässä. Hesburgerin kärsimää
imagotappiota ei voi laske rahassa, mutta nykyisen eettisen kuluttamisen ja
imagopesun aikakaudella se voi tarkoittaa yli 500 toimipaikan ja lähes 300
miljoonan euron liikevaihdon omaavassa nuorten suosimassa pikaravintolaketjussa
isoa lovea tulevien kuluttajien poissaololla.
Vain ilmeisen suuri idiootti (ilmeisesti myös pr-osaston palkoista on säästelty tai joku demari on päässyt suhteilla puikkoihin) antaa sellaisia ylimielisiä lausuntoja julkisuuteen, kuin mitä viime viikon kohun keskellä paistatellut Hesburgerin hallituksen puheenjohtaja. Asian tekee ikäväksi se, että Salmela itse tukee yrittäjyyttä ainakin sanoissaan, silloin kun se voi tapahtua vapaasti ilman työntekijöiden ikäviä vaatimuksia ja lakien voittoja pienentäviä sivuvaikutuksia mm. säännöllisistä tauoista, lomista, sijaisista jne.
Hesburger on ollut tähän saakka tarkka
viherpesussaan ja mukavan sekä helpon kuluttajaystävällisen pikaravintolaketjun
hyvän maineen valimisessa. En vieläkään jaksa ymmärtää heidän ilmeisen
tahallisesti harhaanjohtavassa mielessä tehtailemiaan mainoksia, jossa aivan
erityisesti jätettä tuottava systeemi valmiiksi hampurilaiseksi eteeni on muka
jo "hyvittänyt hiilijälkensä".
Miten se muka on mahdollista? Eikö yritys ole vain rauhoittaa epäilyjä siitä, että asia on päinvastoin, kuten koko pikaruokamaailman epäeettinen peruslähtökohta tuottaa mahdollisimman halvalla mahdollisimman kallista roskaruokaa asiakkailleen myytynä terveysvaikutuksista välittämättä? Mitä omaa päästökauppaa ja millä markkinoilla Hesburger on muka käynyt? Kerro pikaruokamaailman oma Hessu Hopo vai valehteletko TAAS? Vaikuttaa siltä, ettei yhtään mitään, kun katsoo sitä paperijätteen määrää, jonka jokainen pikaravintolassa syönyt jättää jälkeensä.
Tapasin nyt ikävän imagonsa kanssa
kamppailevan Hessu Hopon kesällä 2012 kun olin Turussa kirjoittamassa Egyptin
prinssi ja muita homonovelleja-kirjaani ja tein kulttuurijuttuja porilaiselle
vasemmistolehti Satakunnan Työlle. Olimme kutsuttuina loppukesästä 2012 Venäjän konsulaattiin
juhlistamaan Turun pääkaupunkistatuksen 200-vuotismennettämisjuhlaa, mitä juhlinkin oikein mielelläni.
Ensin ryystettiin kesäparrassa ilman solmiota rentoon purjehdusvenetyyliin kokoomuspolitiikkojen kanssa (paikalla olivat myös aina Turussa kaikissa
kokoomusjuhlissa paikalla olevat Anders Blom kokoomuslobbaamisen kruunaamaton
kuningas sekä silloin vielä tavallinen kansanedusta ja tuleva kokoomuspuoluejohtaja
Petteri Orpo) kahmalokaupalla halpaa viinaa boolimaljasta.
Sitten muutaman tunnin iloisen hölinän ja ilmaisdrinkkien, itsekehun, vasemmiston haukkumisen ja rahasta puhumisen jälkeen karistimme FSB:n kuulevat korvat kannoiltamme ja kävelimme professori Matti Klingen johdolla Aurajoen rantaan, jossa kiltisti meitä odottanut presidenttipari vihki patsaan tapahtuman kunniaksi ennen kuin palasivat kesäresidenssiinsä Naantalin Kultarantaan, ja me muut jatkoille Hamburger Börssiin, tuohon turkulaisen Matti ja Teppo-kokoomuslaisuuden kosteaan päämajaan notkumaan baaritiskille, katsomaan oliko Paula Koivunen jo herännyt "keikkaputkestaan".
Keskustelin paljon suurisuisen ja koko
ajan äänessä olleen Hessu Hopon kanssa sekä Venäjän konsulaatin vastaanotolla
että lompsiessamme vierekkäin konsulaatista patsaan luokse. Hessulla oli paljon
asiaa eikä sanottava aina ollut poliittisesti korrektia tai herkemmille
korville tarkoitettua, sillä Hessu ei kovana jätkänä selvästikään halunnut
kenenkään luulevan olevansa pehmeä tyyppi, joka kätkee kynttilänsä vakan alle.
Moneen kertaan tuli selväksi yhdestä nakkikojusta Hullu Poron yrittäjän tapaan
aloittaneen yrittäjän suurpiirteisyys, mitä tuli muiden kuin yrittäjien
tarpeiden huomioimiseen tai maailman kommentointiin muuten kuin rahankiilto silmissä. Eikä sekään jäänyt epäselväksi, että hän oli ollut jo
pitkään Kokoomuksen suurimpia turkulaisia yksittäisiä rahoittajia mm. presidentinvaaleissa, tavoitteenaan
raivata tieltään niitä yrittämisen esteitä, joilla hän on omat muhkeat
voittonsa Hesburgerissa varmistanut.
Niihin eivät tietenkään kuuluneet hyvä palkat,
kehittyvä työlainsäädäntö ja esimerkiksi ne kuuluisat tauot, joiden puutteesta
kymmenen tuntia yhteen menoon jalat ristissä ja patti otsassa juoksennelleet
teinit ovat häntä käsi ojolla viime viikosta lähtien ilmeisen vihaisina syyttäneet. Ja hänkö muka ahne ja välinpitämätön? Ei! Hän on yrittäjä henkeen ja vereen - vaikka viimeiseen pisaraan myöten.
Mitäköhän Hesburgerin ongelmien ennaltaehkäisytoimisto seuraavaksi keksii syöttää
meille imagotehtailussaan Hesburgerin "edistyksellisyydestä ja asiakasystävällisyydestä"? Entä tuleeko tästä sylttytehtaasta kenties oma ehdotus tilanteen (muka)parantamiseksi, ja jos, niin millainen (muka)? Oma TYÖNTEKIJÖIDEN AKATEMIAKO? Saas nährä sillä
tyhjät sanat ja valheelliset imagokampanjat eivät siinä auta jos työolosuhteet
ovat ja palkka ovat karseat ja tämän jälkeen tunnetusti sorrettuja sympatisoivat asiakkaat äänestävät jaloillaan ja ne loputkin voitot jäävät saamatta ja konkurssi uhkaa.