Yhdestä nakkikojusta aloittaneen yrittäjän suurpiirteisyys

Teksti Harald Olausen

Viime aikoina on kohuttu Hesburgerin työntekijöiden huonosta kohtelusta, jolle firman perustaja ja hallituksen puheenjohtaja, turkulainen Heikki Salmela naureskeli aikansa, kunnes kassavirrat kääntyivät muutamassa päivässä huolestuttavasta alaspäin ja asialle oli tehtävä jotain.

Se oli jo kuitenkin myöhässä. Hesburgerin kärsimää imagotappiota ei voi laske rahassa, mutta nykyisen eettisen kuluttamisen ja imagopesun aikakaudella se voi tarkoittaa yli 500 toimipaikan ja lähes 300 miljoonan euron liikevaihdon omaavassa nuorten suosimassa pikaravintolaketjussa isoa lovea tulevien kuluttajien poissaololla.

Vain ilmeisen suuri idiootti (ilmeisesti myös pr-osaston palkoista on säästelty tai joku demari on päässyt suhteilla puikkoihin) antaa sellaisia ylimielisiä lausuntoja julkisuuteen, kuin mitä viime viikon kohun keskellä paistatellut Hesburgerin hallituksen puheenjohtaja. Asian tekee ikäväksi se, että Salmela itse tukee yrittäjyyttä ainakin sanoissaan, silloin kun se voi tapahtua vapaasti ilman työntekijöiden ikäviä vaatimuksia ja lakien voittoja pienentäviä sivuvaikutuksia mm. säännöllisistä tauoista, lomista, sijaisista jne.

Hesburger on ollut tähän saakka tarkka viherpesussaan ja mukavan sekä helpon kuluttajaystävällisen pikaravintolaketjun hyvän maineen valimisessa. En vieläkään jaksa ymmärtää heidän ilmeisen tahallisesti harhaanjohtavassa mielessä tehtailemiaan mainoksia, jossa aivan erityisesti jätettä tuottava systeemi valmiiksi hampurilaiseksi eteeni on muka jo "hyvittänyt hiilijälkensä".

Miten se muka on mahdollista? Eikö yritys ole vain rauhoittaa epäilyjä siitä, että asia on päinvastoin, kuten koko pikaruokamaailman epäeettinen peruslähtökohta tuottaa mahdollisimman halvalla mahdollisimman kallista roskaruokaa asiakkailleen myytynä terveysvaikutuksista välittämättä? Mitä omaa päästökauppaa ja millä markkinoilla Hesburger on muka käynyt? Kerro pikaruokamaailman oma Hessu Hopo vai valehteletko TAAS? Vaikuttaa siltä, ettei yhtään mitään, kun katsoo sitä paperijätteen määrää, jonka jokainen pikaravintolassa syönyt jättää jälkeensä.

Tapasin nyt ikävän imagonsa kanssa kamppailevan Hessu Hopon kesällä 2012 kun olin Turussa kirjoittamassa Egyptin prinssi ja muita homonovelleja-kirjaani ja tein kulttuurijuttuja porilaiselle vasemmistolehti Satakunnan Työlle. Olimme kutsuttuina loppukesästä 2012 Venäjän konsulaattiin juhlistamaan Turun pääkaupunkistatuksen 200-vuotismennettämisjuhlaa, mitä juhlinkin oikein mielelläni.

Ensin ryystettiin kesäparrassa ilman solmiota rentoon purjehdusvenetyyliin kokoomuspolitiikkojen kanssa (paikalla olivat myös aina Turussa kaikissa kokoomusjuhlissa paikalla olevat Anders Blom kokoomuslobbaamisen kruunaamaton kuningas sekä silloin vielä tavallinen kansanedusta ja tuleva kokoomuspuoluejohtaja Petteri Orpo) kahmalokaupalla halpaa viinaa boolimaljasta.

Sitten muutaman tunnin iloisen hölinän ja ilmaisdrinkkien, itsekehun, vasemmiston haukkumisen ja rahasta puhumisen jälkeen karistimme FSB:n kuulevat korvat kannoiltamme ja kävelimme professori Matti Klingen johdolla Aurajoen rantaan, jossa kiltisti meitä odottanut presidenttipari vihki patsaan tapahtuman kunniaksi ennen kuin palasivat kesäresidenssiinsä Naantalin Kultarantaan, ja me muut jatkoille Hamburger Börssiin, tuohon turkulaisen Matti ja Teppo-kokoomuslaisuuden kosteaan päämajaan notkumaan baaritiskille, katsomaan oliko Paula Koivunen jo herännyt "keikkaputkestaan".

Keskustelin paljon suurisuisen ja koko ajan äänessä olleen Hessu Hopon kanssa sekä Venäjän konsulaatin vastaanotolla että lompsiessamme vierekkäin konsulaatista patsaan luokse. Hessulla oli paljon asiaa eikä sanottava aina ollut poliittisesti korrektia tai herkemmille korville tarkoitettua, sillä Hessu ei kovana jätkänä selvästikään halunnut kenenkään luulevan olevansa pehmeä tyyppi, joka kätkee kynttilänsä vakan alle.

Moneen kertaan tuli selväksi yhdestä nakkikojusta Hullu Poron yrittäjän tapaan aloittaneen yrittäjän suurpiirteisyys, mitä tuli muiden kuin yrittäjien tarpeiden huomioimiseen tai maailman kommentointiin muuten kuin rahankiilto silmissä. Eikä sekään jäänyt epäselväksi, että hän oli ollut jo pitkään Kokoomuksen suurimpia turkulaisia yksittäisiä rahoittajia mm. presidentinvaaleissa, tavoitteenaan raivata tieltään niitä yrittämisen esteitä, joilla hän on omat muhkeat voittonsa Hesburgerissa varmistanut.

Niihin eivät tietenkään kuuluneet hyvä palkat, kehittyvä työlainsäädäntö ja esimerkiksi ne kuuluisat tauot, joiden puutteesta kymmenen tuntia yhteen menoon jalat ristissä ja patti otsassa juoksennelleet teinit ovat häntä käsi ojolla viime viikosta lähtien ilmeisen vihaisina syyttäneet. Ja hänkö muka ahne ja välinpitämätön? Ei! Hän on yrittäjä henkeen ja vereen - vaikka viimeiseen pisaraan myöten.

Mitäköhän Hesburgerin ongelmien ennaltaehkäisytoimisto seuraavaksi keksii syöttää meille imagotehtailussaan Hesburgerin "edistyksellisyydestä ja asiakasystävällisyydestä"? Entä tuleeko tästä sylttytehtaasta kenties oma ehdotus tilanteen (muka)parantamiseksi, ja jos, niin millainen (muka)? Oma TYÖNTEKIJÖIDEN AKATEMIAKO? Saas nährä sillä tyhjät sanat ja valheelliset imagokampanjat eivät siinä auta jos työolosuhteet ovat ja palkka ovat karseat ja tämän jälkeen tunnetusti sorrettuja sympatisoivat asiakkaat äänestävät jaloillaan ja ne loputkin voitot jäävät saamatta ja konkurssi uhkaa.