Pitkälle yöhön venyneet päivät sai jatkoa - onneksi olkoon trilogian II-osasta runoilijalle!

Teksti Harald Olausen

Kulttuuriklubin kustantama Pitkälle yöhön venyneet päivät on saanut jatko-osan Tuhat hukkaan heitettyä päivää. Tämä tiilikivimäinen opus on itsensä runoilijan kustantama. Tuhat hukkaan heitettyä päivää Joonas Nykänen. Tuhat hukkaan heitettyä päivää: Julkaisuvuosi: 2024 • Kustantaja: Joonas Nykänen • Kieli: Suomi • ISBN: 9789526553900. Tässä yksi uusi runo.

HAISEVA HAAVEILIJA

hän könyää, römyää

räiskii ja räkii

hän matkustaa metrolla

mukanaan suuret kassinsa

täynnä selittämäntä

runoutta

hän tietää olevansa aikamatkailija

hän väittää tavanneensa Sokrateen

ja Jeesuksen, ja kerjää sen jälkeen

kahta euroa, että pääsee

ties minne Keravalle tai Malmille;

hän väittää olevansa samaan aikaan

ei vain monessa paikassa,

vaan myös monessa eri ajassa

karttelen häntä kuin hammasmätää,

mutta pahaa-aavistamatta

hän könyää luokseni metrossa

ja avaa haisevan suunsa;

hänen suunsa todella lemuaa

pahemmalta kuin biojäteakatemia

tai kuusituhatta orangin pierua:

"Kristuksen veri on pyhä veri."

Kirjoitin DigiVallilassa 25.9.2022 Nykäsen esikoisteoksesta seuraava: "Runokokoelmallaan Pitkälle yöhön venyneet päivät debytoivan Joonas Nykäsen vuolaat runot eivät oikeasti ole runoja sanan suomalaisessa typistetyssä mielessä, vaikka kumpuavatkin runouden suurten, ja erityisesti eri mieltä vahvasti aikanaan olleiden, vastaanhangoittelijoiden perinteestä nykypäivän päivityksinä ja postuumeina ruusuina näiden menneiden aikojen villien hurjimusten muistoa kunnioittaen. Filmihulluun ahkerasti laajoja ja syvälle meneviä elokuvaesseitä kirjoittava Nykänen on tullut kirjoituksillaan jo pienen älyllisesteettisen piirin tietoisuuteen. Nyt Nykänen vakuuttaa myös runoilijana. Nykäsen tekstit ovat samalla sekä kannanottoja, havaintoja että kommentteja nykypäivän ihmistä harhaanjohtaviin tylsyyksiin. Ne ovat henkilökohtaisen tuskan ja heterotraagisuuden kuvauksina omakohtaisia ja siksi myös koskettavia. Niistä puuttuu tyystin akateemisen runomaailman pömpöösi ideoiden ja asemien esittely."

Uudessa kirjassa Tuhat hukkaan heitettyä päivää on 696 sivua. Runokirja etenee kuin juna olematta tylsä tai itseään toistava. Runoilija puhuu itsensä kanssa ja uhoaa ympäristölleen suurten esikuviensa Charles Bukowski, Jean-Paul Sartre, Ernest Hemmingway, Georg Orwell, Henry Miller, Luis Bunuel, Aldous Huxley, Kurt Vonnegut, Vladimir Majakovski, Marguerite Duras, Virgina Woolf, D.H.Lawrence, E.M. Cioran. Carson McCulleers, James Joyce, John Fante, Sylvia Palath, Anne Sexton, Franz Kafka, Timo K. Mukka, Charles Baudelaire, Arthur Rimbaud, Joris-Karl Huysmans, Alexis de Tocqueville, Michel de Montaigne, Francois-Rene Chateubriandn ja Markiisi de Saden innoittamina. Ehkä siksi olikon hyvä antaa kirjan minulle tuoneelle runoilijalle professori Timo Airaksisen kirja Markiisi de Saden elämä (esipuhe ja toimitus minun) arvokaaksi vastalahjaksi hienosta kirjasta.

Entä ketkä ovat olleet hänen esikuviaan ja mitä hän lukee, kysyin viime kirjan kohdalla. Siihen vastaa massivinen trilogian toinen osa Tuhat hukkaan heitettyä päivää monella eri suulla ja tyylikkäästi (pikalukemisella) sen tekeekin. Siinä hän oli jo edellisen kirjan kohdalla lyyrispoliittisempi juurta jaksaen asettaen sanansa tarkasti vastaan kysyjän olettamukset, mutta millä tavalla? Kääntämällä veistä avoimessa haavassamme sisällämme. Hän oli ja on yhä edelleenkin oman itsensä luoman maailmansa herra: "Tahdotte tietää, mitä luen... No luen katujen merkkejä, luen taivaan tähtiä. En minä lue mitään. Maalauksia, klassikkoelokuvia? Miksi minä lukisin jonkun toisen kirjoja, kun voin kirjoittaa paljon parempia itse? Tarkoitan, että lukeminenhan on toisen aivojen käyttämistä: ei mitenkään omaperäistä puuhaa. Sinä lainaat jonkun toisen aivoja siksi aikaa, kun luet ja sitten kun lopetat lukemisen, palautat ne. Schopenhauer katosi, dämn! Olet taas omien rajallisten aivojesi vanki, takaisin lähtöpisteessä!!"

https://www.digivallila.com/l/pitkalle-yohon-venyneet-paivat/