Rydmanin jahtiviikot ovat alkaneet

Teksti Harald Olausen

Mikä suuri ilo meille tavallisille ihmisille onkaan suotu parlamentaaristen kiistojen seuraajina aitiopaikalla suoraan olohuoneissamme. Heikko hallitus valehtelee, huijaa ja kiusaa köyhempiään. Köyhät kostavat nauttimalla vastineeksi näistä julkisista grillauksista, joissa fiksukin saadaan näyttämään toisi hölmöltä, jos vastapuolen puhujalla on riittävästi taitoa ja sana hallussaan. Oppositio räksyttää ja hallitus yrittää pitää kiinni kunniastaan ja ohjelmistaan, vaikka se on usein vaikeaa. 

Erityisen vaikeaa se on oikeistohallitukselle, jonka lähes kaikki leikkaukset perustuvat joko valheille tai tahallaan väärinymmärretyille tosiasioille sekä typeryydelle ja ymmärtämättömyydelle. Wille Rydman on käyttäytynyt typerästi, käyttänyt valtaansa väärin ja hyppinyt medioiden silmille. Sellainen ei Suomessa käy. Täällä löydään yhdessä sovittua vierasta sikaa. Mutta ei enää, vaikka oppositio on päässyt viime aikoina kunnolla veren makuun ja ärhäköitynyt. 

Eduskunnan suoraan televisioidut torstaiset kyselytunnit ovat nousseet suuren yleisön mieliohjelmien kärkeen, kuin ennen vanhaan julkiset teloitukset ja kirkon edessä häpeäpaaluun sunnuntaiksi ennen kirkonmenoa kaiken kansan halveksittavaksi sidotut moraaliltaan heiveröiset syntiset muun kansan iloksi ja pilkaksi (sekä opetukseksi). Ihan tulee ikävä Suomessa katoliseen aikaan aina 1500-luvun alkuun asti tuomittujen seurakuntalaisten rangaistuksista käytyä keskustelua ja nöyryyttämistä. 

Tuolloin kansalla oli paljon hauskempaa kun kirkonmeihiä ja tärkeitä kansalaisia tuomittiin julkiseen häpeään. Silloin oli käytössä Tuomas Akvinolaisen neljän luokan irstailurangaistukset. Ensimmäinen ja vähäpätöisin oli huoran palveluksiin antautuminen. Seuraavaksi oli aviorikos ja sukurutsa. Neljättä hän piti erityisen vastenmielisenä pirun keksintönä: runkkaamista, eläimiin sekaantumista, sekä homoilua. Oppositio on osaava ja haistanut hallituksen heikoimmassa linkissä helpon saaliin.

Mutta millaisen rangaistuksen median vallan ja kokoomuksen arvovallan uhmaamisesta sekä häpäisemisestä kapinallinen Rydman saa`? Jos häntä ei voi erottaa - persut pitävät kiinni ja tekevät luottamuksesta hallituskysymyksen - niin mitä hänelle tehdään? Roikuuko hän jatkuvasti löysässä hirressä, kunnes häviää eikä jaksa enää taistella muuta maailmaa vastaan? Tilannetta pahentaa se, että Rydman itse tietää tehneensä väärin. Mutta sitä hän ei voi tunnustaa, Se olisi hänen poliittinen itsemurhansa.

Eduskunnan persupuhemies on junaillut välikysymyksen ovelasti aikaan, jolloin siitä on mahdollisimman vähän haittaa itse varsinaiselle hallitusyhteistyölle. Tämän kesän kuumaksi poliittiseksi draamaksi nouseva Rydman-hyökytys on jatkoa vuosi sitten hallituksen ulkopuolelle jääneen opposition yrityksille kaataa hallitus fasisti-korttia heiluttamalla. Silloinkin hallituksen pelasti täpärästi persupuhemies. Oppositio on tajunnut ettei tälläkään kertaa onnistu. Pelkona on että kakku lässähtää pahasti.

Käy miten tahansa, Rydmanin asema on hallituksessa heikko, eikä hänellä ole kasvojaan menettämättä mahdollisuus jatkaa. Välikysymys ei silti onnistu häntä tiputtamaan. Hallitusrintama ei rakoile edes heikoimman lenkkinsä puolustamisessa, sillä vain tällä kokoonpanolla elinkeinoelämän nokkamiehet saavat puristettua, kokoomuksen toimiessa ruoskanheiluttajana, itselleen mieluiset heikennykset, joita se on havitellut tammikuusta 1940 lähtien, ja joita se ei tule koskaan myöhemmin enää saamaan.

Rydman ei vaikuta henkisesti terveeltä. Sen näkee jo tavallinen mattimeikäläinen seuratessaan eduskunnan kyselytunnilla hänen ivallista hymyään ja höpinöitään itsekseen. Hän näyttää pikkumieheltä, joka nauttii katsellessaan ylhäiseltä paikalta yleisöään, joka on hänet tuominnut. Rydmannissa henkilöityy koko muun maailman äärioikeiston taikatemppu päästä valtaan; valehdella niin paljon kuin ehtii, ja ihan ehdoitta kaikesta, sekä vähät välittää muista. Ainoa, mitä ei pidä suvaita, on suvaitsemattomuus.

https://www.digivallila.com/l/suvaitsemattomia-ihmisia-ei-pida-suvaita/